Vko 22

Kalastus

Yleistä

Perhokalastus ei ole pelkästään tekniikkaa vaan myöskin taktiikkaa. Olen melko varma, että kaikkien kalastusvuosieni jälkeen heittotekniikkani on riittävällä tasolla. Minulla oli muutama välivuosi, joina kalastaminen oli vähäistä ja olen alkanut epäillä, että taktiikkapuoli on päässyt vähän ruostumaan. Kalantulon vähyys tänä keväänä on ruvennut askarruttamaan. Olen samoilla perhoilla ja menetelmillä ennen saanut kalaa hyvinkin. Kaksi kysymystä nousee mieleen. Ovatko olosuhteet koskissa muuttuneet vai olenko unohtanut miten kalaa saadaan?

Taktiikka ei sisällä kovin paljon muuttujia. Perusvalinta tehdään ärsykeperhon ja luonnonravintoa jäljittelevän perhon välillä. Perhon koon, värin ja uintisyvyyden vaihteluilla pääsee jo monipuolisesti haarukoimaan kalan kulloisiakin mieltymyksiä. Oma havaintoni on, että kun koskivedet lämpiävät yli +10 asteen täytyy perhon kokoa pienentää merkittävästi. Tämä pätee siis taimeneen. Kirjolohi tuntuu ottavan ärsykeperhoon ympäri vuoden.

Henkilökohtainen perhonsidontafilosofiani ei edellytä oppien hakemista hyöteistietokirjoista ja elävien mallien tarkkaa jäljittelemistä. Olen pikemminkin impressionistisen koulukunnan edustaja. Suomen useimmiten sameissa ja ruskehtavissa vesissä riittää, että kalalle pystyy antamaan vaikutelman houkuttelevasta suupalasta. Rohkeus käyttää riittävän ohuita perukkeen kärkiä larvoilla ja pupilla kalastettaessa antaa mahdollisuuden uittaa ja esitellä perhoa kalan näkökulmasta luonnonmukaisella tavalla.

Perhokalastuksessa keskittyminen heittämiseen ja perhon uittamiseen on oltava koko ajan terävää jos mielii saada kalaa. Luultavasti tässä piilee tämän kalastusmuodon suurin viehätys. Ensin täytyy tiedostaa mitä on tekemässä ja sen jälkeen täytyy kerta kerran jälkeen, heitto heitolta, pystyä tekemään se. Koskenlukutaito eli kalan mahdollisten sijaintipaikkojen tunnistaminen ja toisaalta olosuhteiden huomioon ottaminen on oleellista. Kun on kerran sisäistänyt miten koskivettä luetaan ei se toisaalta kovin helposti unohdukaan.

Kuokkalankoski

Kävin pikavisiitillä Lempäälässä ja panin ohi ajaessani merkille paikallisen Kuokkalankosken kalastusalueen. Homma vaikutti heti alkuun kansainväliseltä, kun rantaa osoittavissa tienviitoissa luki ”Fishing”. Alueelle näyttää olevan tyypillistä lehtomainen rantamaisema ja leveä, ruskeavetinen koski. Alueen kartan mukaan kalastettavaa aluetta näyttää olevan paljon ja se vähä mitä ehdin nähdä näytti helppokulkuiselta ja kalastettavalta. Virtaus ei näyttänyt kovin voimakkaalta ja alue vaikuttaa paikoin kahlauskelpoiselta.

Webbi-sivujen (www.kuokkalankosket.net) mukaan kalakantaa pidetään yllä istutuksin. Mielenkiintoinen yksityiskohta saalispäiväkirjassa oli 53 cm pitkä, pilkillä saatu nieriä. Myös harjuksen saantiin vakuutetaan olevan hyvät mahdollisuudet. Lupia myydään useissa paikoissa. Sivuston mukaan Tampereella lupia myy SporttiPekka. Parkkitilaa näytti olevan tarjolla varmasti riittävästi.

Kosken leveyden takia saattaa olla tarpeen ottaa mukaan normaalia järeämmät välineet. Kartan mittakaavan mukaan mitattu kapeinkin kohta oli lähes 30 metriä leveä. Sameuden takia punasävyiset ärsykeperhot lienevät varma valinta täälläkin. Täytyy käydä ottamassa ns. tyypit tästä koskesta heti ensi tilassa.

Sidonta

Jos vuoden kylmimmät päivät ovat tavallisesti pyhitetty perhonsidonnalle niin mikseivät myös kuumimmat. Lämpötilan ylittäessä +25 ja auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ei kala sen paremmin kuin kalamieskään ole kovin aktiivinen. Sidoin hellepäivän kunniaksi muutaman ”kirjolohikiusauksen” . Tiemcon #6 streamerikoukkuun sidottuja ja kuulapäällä varustettuja täysin synteettisiä leech-tyyppisiä sidoksia on tarkoitus käyttää varsinkin Siuronkoskella, mutta miksei myös muilla syvillä ja vuolaasti virtaavilla kirjopaikoilla.

Kuvia Leecheistä