sunnuntai 29. elokuuta 2010

Vko 34

Kalastus

Kävin lauantaina todella pitkästä aikaa Kokemäenjoella kokeilemassa vieläkö osaan heittää kahden käden vavalla. Nakkila oli sama sykkivä metropoli kuin kymmenen vuottakin sitten. Ainoa ero oli se, että luvat ostettiin nyt ST1:seltä Esson sijaan.

Arantilankosken rannat olivat louhikkoisemmat kuin muistinkaan ja rantaan vieviä puuportaita oli aika jyrsinyt terävin hampain. Ympäristökeskuksen sivujen mukaan virtaama oli ajankohdan keskiarvon yläpuolella. Siksipä laiton jo kotona siiman jatkeeksi 34g perukkeen. Ykkösniskan tienoilla vettä olikin tarpeeksi, mutta alempana perhokato alkoi muodostua sen verran raskaaksi, että peruksetta oli kevennettävä tuntuvasti.

Näin vastarannalta kun pari kolme miestä ongi mato-ongilla Arantilan sillan alla. He tulivat, onkivat hetken ja lähtivät. Hetken kuluttua lähdin eväille parkkipaikalle ja huomasin läheisellä pellolla poliisiauton. Ihmettelin sen sijaintia, mutta en vaivannut päätäni asialla enempää. Auto tuli pois pellolta parkkipaikalle ja pari virkavallan edustajaa jalkautui kosken rantaan. Lopettelin evääni ja lähdin vielä kokeilemaan onneani. Konstaapelit partioivat edelleen rannalla, mutta lähtivät jonkun ajan kuluttua pois ilman sen ihmeempää ohjelmanumeroa. Silmämäärin en osannut sanoa miksi lainvalvojat olivat kiinnostuneita koskivesistä.

Juttelin parin kaverin kanssa ja kuulin, korostan siis kyseessä olevan ns. toisen käden tieto, että joku oli hälyttänyt poliisin jahtaamaan näitä mato-onkijoita. Kyseessä olivat olleet kuulemma jonkin Puolalaisen reppufirman komennusmiehet, jotka hakivat virikkeitä lauantaipäiväänsä kalastuksesta. Tiedän, että mato-onginta on virtavesissä kielletty, tiedän sen olevan kielletty hyvästä syystä enkä pidä käytäntöä sopivana harjoittaa. Perimmäinen kysymys tässä tapauksessa kuitenkin kuuluu, miten paljon Kokemäenjoen kalakantaa ko. episodi rasitti ja toisaalta paljonko poliisin resursseja onkimiesten etsiskely kulutti.

Eikö kyseisen poliisille soittaneen henkilön päähän pälkähtänyt mennä juttelemaan, vaikka elekielellä ja selvittää heille onkimisen laittomuus. En tunne tapauksen yksityiskohtia, mutta epäilen vahvasti, että kyseessä ei lainvastaisesta toiminnasta huolimatta ollut poliisiasia. Koskapa asiat tavataan nykyään käsitellä usein talouden näkökulmasta epäilen, että kulut poliisioperaatiosta olivat huomattavasti suuremmat kuin muutaman särjen kalakannalle aiheuttamat vahingot.

Matkamusiikkina mennessä oli John Lennonin soolotuotantoa ja tullessa Dylanin edelleen maanmainoa ”Live at Budokan”. Täytyy sanoa, että Lennonin Imagine- albumilta löytyvä ”How Do You Sleep?” on melko tylyä tilitystä kaverille.

Kuvia Arantilasta


sunnuntai 22. elokuuta 2010

Vko 33

Kalastus

Sää viileni ja pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan vieläkö perhovapa taipuu vai ovatko helteet muuttaneet vapaputken autoklaaviksi ja paistaneet hiilikuidun rautakangeksi. Sunnuntaina Siuronkoskella harrastettiin ikiaikaista lippoamisen taitoa. Koski on täynnä pieniä kaloja ja kyseessä mitä ilmeisimmin oli syöttikalojen hankinta. Pienten kalojen tuomat mahdollisuudet olivat houkutelleet koskeen myös melkoisen kokoisia ahvenia. Sain useita ns. mottisia (n. 250g) ahvenia. Kullanvärinen tinseli streameri oli varsinainen taikakalu.

Kulunut kesä ei ole tarjonnut kalastuksellisesti mitään ihmeellisiä elämyksiä. Jalokala jumiutui jonnekin suvannon tai järven pohjaan odottelemaan aikaa parempaa. Mittasin Siurossa veden lämpötilan kiinnittämällä mittarin vavan kärkirenkaaseen ja painamalla vavan niin pitkälle voimalakanavaan kuin rannalta kurkotelemalla turvallista oli. Vesi voimalakanavan pohjankin lähellä oli noin 20 asteista. Ei ihme, että tänä kesänä on aina välillä joutunut oikein kuvasta tarkistamaan jotta minkä näköinen kala se taimen oikein on.

Lankesin jo toisen kerran ostamaan kalastusvälineitä internetistä. Kauppa oli kotimainen, onneksi. Mutkien tullessa matkaan asioiden hoito käy helpommin kotimaisen kaupan kanssa. Sivuilla ollut vapa ilmoitettiin tilauksen jälkeen loppuneeksi ja ehdotettiin tuplasti kalliimpaa tuotetta tilalle. Kalastan lohivälineillä kuitenkin sen verran vähän, että päätin jatkaa vanhalla kalustolla. Parin viikon kuluttua tuki sähköpostiin viesti, jossa kerrottiin tilattua vapaa sittenkin vielä olevan saatavana. Kyseessä on tunnetun valmistajan väistyvä mallisarja. Otin vavan alkuperäisen tarjouksen mukaan. Edellinen kahden käden lohivapani on ostettu markoilla, joten teknologian tuorestaminen oli tarpeen.

Muut asiat

IT

Suomalaiselta medialta on mennyt miltei sivu suun kuluneella viikolla julkistettu uutinen, jonka mukaan piirisarjavalmistaja Intel osti tietoturvayhtiö McAfeen. Afäärin motiiveja on aprikoitu monella taholla ja päädytty useasti yleiseen toteamukseen tietoturvan tarpeen lisääntymisestä.

Oma analyysini liittyy autojen lisääntyvään tietokoneistumiseen. Amerikassa renkaiden ilmapainetta valvovat anturin ovat jo jonkun vuoden olleet pakollinen turvavaruste. Teknisesti systeemi on toteutettu radiotekniikkaa käyttävillä RF-antureilla. Käytetyn tekniikan kantomatka on n. 30 m ja tietoturvatutkijat ovat päässeet tunkeutumaan ilmanpaineanturien kautta auton toimintoja hallitsevaan tietokoneeseen. Ford on ollut edelläkävijä auton viihdejärjestelmien kehittämisessä yhdessä Microsoftin kanssa. Suomessa tai luultavammin Euroopassa ei Fordin SYNC- tuotemerkillä markkinoitavaa järjestelmää vielä ole saatavilla.

Voi vain kuvitella millaisia mahdollisuuksia rikollisille aukeaa jos he pääsevät käsiksi navigaattoriin ja auton käyttötoimintoja ohjaavaan ajotietokoneeseen. Autoon on hankalahkoa ladata tietokoneen malliin tietoturvaohjelmia ja niiden päivityksiä. Otaksun, että Intelin McAfee kauppa on varautumista auton ja tietokoneen yhä tiiviimmäksi käyvään liittoon.