Kalastus
Perhomessut
Perhomessut olivat taas Tesoman jäähallissa. Järjestyksessään jo 23:net eli XXIII. Historian aikana messut ovat olleet Puistoemmauksessa, sitten Tesoman jäähallissa ja kerran jopa Pirkkahallissa. Pirkanmaan Perhokalastajien historiassa on maininta Sorinahteesta ensimmäisenä messujen pitopaikkana. Lieneekö kyseessä ollut Sorin Nuorisotalo? Ensimmäiset omakohtaiset messuni olivat 1980-luvun lopulla Puistoemmauksessa. Ruuhka oli valtava NMKY:n koripallosalissa. Messuille vaikutti olevan tilausta silloin ja edelleen nykyäänkin.
Messujen anti oli samanlainen kuin muinakin vuosina. Suunnilleen samat osastot suunnilleen samassa järjestyksessä. Ilma oli sakeana heiluvia vapoja ja kalajuttuja. Messut ovat eräänlainen lähtölaukaus kauteen ja niinä harvoina vuosina kun en ole paikalle ehtinyt on kauden aloitus tuntunut jotenkin vajaalta.
Omat ostokseni rajoittuivat pariin isoon puiseen perhojen säilytyslaatikkoon ja silmälasien päälle laitettaviin aurinkolaseihin. Olen päättänyt viimeinkin organisoida perhoni samaan paikkaan ja ottaa mukaan koskelle vain kulloinkin tarvittava valikoima. Nähtäväksi jää toteutuuko tämä projekti ennen kuin helvetti jäätyy vai vasta sen jälkeen. Veli Autti totesi haastattelussa, että mukana on tavallisesti 300 perhoa joista kolmea käytetään. Tämä suhde on varmasti yleispätevä.
Tesoman jäähallista / uimahallista on kasvanut merkittävä lisä Tampereen kaupungin liikuntapaikkoihin. Muistan, että hallin rakentamisen tiimoilta oltiin aikanaan montaakin mieltä. Halliprojekti alkoi yksityisenä hankkeena ja puuhamiehenä oli muistini mukaan Jukka Rothovius. Ikurissa järjestettiin 1980-luvulla useampana syksynä Ikuri Rock. Tällä kulttuuritapahtumalla kerättiin rahaa kulmakunnan omalle jäähallille. Pääesiintyjänä oli aina luonnollisesti Popeda. Ilman näitä osittain parjattujakin pyrkimyksiä Tesomalla tuskin olisi nykyään uimahalliakaan. Jos muistin väärin voisiko joku kommentoida asian oikean laidan.
Viinikanjoki
Parkanon Viinikanjoki on vuosia ollut suosikkini. Kahlaan vain tilanteen pakosta ja rantakalastus onnistuu Parkanossa kohtalaisen hyvin. Nyt rakkauteen on tullut pieni ryppy. Kaironkosken niskalle on ilmestynyt omakotitalo ja niskaniva, joka oli yksi parhaista ottipaikoista on sen myötä poistunut kalastuskäytöstä. Tästä huolimatta luvan hinta (13€ sis. kirjoituspalkkion) on säilynyt samana. Asiakkaille tarjottava tuotteen arvo on siis alentunut oleellisesti. Luvan hintaan pudotus tai nivan vastaranta uudelleen kalastus käyttöön.
Kauden ensimmäinen koukutettu kala osoittautui alamittaiseksi taimeneksi. Sain kalan onneksi irrotettua pyöräyttämällä väkäsettömän koukun irti vedessä ja kalaan koskematta. En tiedä kuteeko taimen Viinikanjoessa vai oliko kyseessä istutettu kala. Joku tietävä voisi kommentoida. On joka tapauksessa rohkaisevaa nähdä talven jälkeen suhteellisen hyväkuntoisen oloinen luonnonravintoa tavoitteleva taimen. Kala otti Kairon alasuvannossa ”Kevät Mörriäiseksi” ristimääni viritykseen. Kyseessä on raskaasti lyijytetty vähän Hellgrammite nymfiä muistuttava perho jonka olen joskus rakennellut juuri tällaisia olosuhteita varten. Muita Parkanossa keväisin kirjolohelle toimivia perhoja ovat olleet ”Hopeatinseli” ja ”Kuparitinseli”.
Sää oli kirkas, ilmanpaine oli kalastusjaksoni aikana lievästi laskusuunnassa, ilman lämpötila n. +16, vesi +2. Vesi oli keväiseen tapaan korkealla ja laihan kahvin väristä.
Parkanosta kokonaisuutena saa tällä hetkellä vähän sekalaisia signaaleja. Toisaalta on rakenneltu heittolaitureita, pitkospuita ja laavuja. Toisaalta Kaironkoskella oleva lasikuituinen WC-koppi on lojunut jo vuosia kaadettuna tien varteen ja luvan oston yhteydessä jaettava kartta on ilmeisesti vanhentunut, koska Kairon niska edelleen merkattu kalastusalueeksi. Sama pätee koko keskustan yleisilmeeseen. On taloja joiden maali hilseilee, räystäät roikkuvat ja kulahtaneen kattohuovan alta näkyy vanhaa pärekattoa, mutta sitten aivan keskustan tuntumaan on rakennettu komeita omakotitaloja koskimaisemaan.
Minigolfraradan parkkipaikalle ilmoitustauluun on ilmestynyt hieno, Mikko Törmän taiteilema kartta kalastusalueesta.
Kuvia perhoista ja Parkanosta
Muut aiheet
IT
Google kuvaa nyt suomalaisiakin metropoleja. Luotettavan silminnäkijän havainnon mukaan Street View auto on nähty Mouhijärvellä maalis- huhtikuun vaihteen tienoilla.
maanantai 27. huhtikuuta 2009
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Vko 16
Kalastus
Apianvirtaan voi luottaa ainakin siinä, että siellä on aina vettä ja aina riittävä
virtaus. Hotelli Waltikka myy edelleen lupia ja paikka näyttää samalta kuin aina ennenkin. Kävin Apialla 90-luvulla parhaimmillaan kerran viikossa koko kauden. Potentiaaliset ottipaikat ovat siis periaatteessa tuttuja. Muistan, että kun kävelysillan luota alavirran puolelta heitti ”sopivan mittaisen” heiton viistosti vastarantaa kohti saattoi iltahämärissä hyvinkin löytää taimennen. Sen verran aika on tehnyt tehtäväänsä, että kanavan rantakivillä kulkeminen tuntui kankeammalta nyt kuin vaikkapa 15 -20 vuotta sitten.
Tuuli oli erittäin kova ja puuskainen. Luokan #5 kesävälineet osoittautuivat auttamatta liian keveiksi yli 15 m/s puhaltavissa puuskissa. Tämän huomasi viimeistään siitä kun tuulenpuuska paiskasi siiman rantapenkalle kesken rullausheiton.
Kauden ensimmäisen-asteen-yhteys kalaan tuli tymäkän tärpin muodossa. Edellä mainituista tuuliongelmista johtuen jouduin surffaamaan kanavan loppuliussa syöttämällä siimaa aina kun sain perhon riittävän kauas virtaan. Seisoin kanavan alaosassa olevan kivitolpan kohdalla ja siimaa oli ulkona noin 15-20 metriä.
Tarjokas iski Salakka-streameriin. En ilmeisesti ollut ihan hereillä ja tein vastaiskun auttamatta liian myöhään. Siiman jousto ja väkäsetön koukku viimeistelivät hiturointi ja kontakti jäi tärpin asteelle.
Olen samasta paikasta ja vähän samanlaisella metodilla saanut useita kaloja vuosien varrella. Siiman on annettava virran mukana painua aivan virtauksen ja tyvenen rajaan ennen kuin streameria alkaa nyppiä takaisin. Paikassa on veden liikkeistä päätellen kivikko jonka luona kalat odottelevat virran tuomia makupaloja.
Muut aiheet
Musiikki
Ylen Teemalta tuli päivänä muutamana loistava dokumentti, jossa soul levy-yhtiö STAXin kirkkaimmat tähdet esiintyivät Oslon Bad Dog Cafeessa 1967. Mukana olivat Otis Redding, Booker T and the MGs, Sam & Dave, Arthur Conley, Eddie Floyd ja The Mar-Keys. YouTubesta näyttää löytyvän kattava otos tuosta konsertista haulla ”Oslo Stax”.
Otis Redding kuoli saman vuoden joulukuussa lento-onnettomuudessa Wisconsinissa keikkamatkalla liittyen tavallaan samaan kerhoon Buddy Hollyn, Ritchie Valenensin ja Jiles Perry Richardson Jr:n, alias Big Bopperin kanssa. Ilmailusää Yhdysvaltojen pohjoisosassa ei talvikuukausina ilmeisesti ole kehuttava.
Dokumentissa esiintyy myös mustanmusiikin valkoinen legenda, kitaristi Steve Cropper. Levy-yhtiö lähetti Cropperin vuonna 1965 Memphisiin puhaltamaan uutta henkeä Wilson Pickettin hiipuvaan luovaan kipinään. Memphisiläisessä Lorraine Motellissa pidetyssä sävellyssessiossa syntyi mm. Wilson Pickettin ensimmäinen US R&B- listan ykköseksi yltänyt hitti, klassikoksi myöhemmin korotettu In the Midnight Hour.
Historian oikku on, että kansalaisoikeusaktivisti pastori Martin Luther King Jr. ammuttiin tuon saman motellin ulkopuolelle kolme vuotta myöhemmin huhtikuussa 1968.
Steve Cropper ja dokumentissa bassoa soittanut Donal "Duck" Dunn esittivät itseään 1980 julkaistussa elokuvassa The Blues Brothers.
Jos kahdesta hyvästä pitäisi valita jonkinlainen mielitietty olen soulin suhteen enemmän Stax kuin Motown miehiä. Motown soundi on jotenkin kulmikkaampaa ja räiskyvämpää, mutta Staxin levyillä musiikki rullaa eteenpäin kuin hämäläinen soratie kesäisenä poutapäivänä bassokuvioiden johdattamana.
IT
Englannissa Street View kuvaus sai viranomaisilta synninpäästön ja kuvaukset jatkuvat. Googlen autot kuvaavat ymmärtääkseni juuri tälläkin hetkellä (04/09) suurimpien kaupunkien katuja meilläkin. Itse palveluun kuvat tulevat tavallisesti muutaman kuukauden / viikon viiveellä. Odotan mielenkiinnolla täkäläisiä kommentteja kun kuvat saadaan julki.
Apianvirtaan voi luottaa ainakin siinä, että siellä on aina vettä ja aina riittävä
virtaus. Hotelli Waltikka myy edelleen lupia ja paikka näyttää samalta kuin aina ennenkin. Kävin Apialla 90-luvulla parhaimmillaan kerran viikossa koko kauden. Potentiaaliset ottipaikat ovat siis periaatteessa tuttuja. Muistan, että kun kävelysillan luota alavirran puolelta heitti ”sopivan mittaisen” heiton viistosti vastarantaa kohti saattoi iltahämärissä hyvinkin löytää taimennen. Sen verran aika on tehnyt tehtäväänsä, että kanavan rantakivillä kulkeminen tuntui kankeammalta nyt kuin vaikkapa 15 -20 vuotta sitten.
Tuuli oli erittäin kova ja puuskainen. Luokan #5 kesävälineet osoittautuivat auttamatta liian keveiksi yli 15 m/s puhaltavissa puuskissa. Tämän huomasi viimeistään siitä kun tuulenpuuska paiskasi siiman rantapenkalle kesken rullausheiton.
Kauden ensimmäisen-asteen-yhteys kalaan tuli tymäkän tärpin muodossa. Edellä mainituista tuuliongelmista johtuen jouduin surffaamaan kanavan loppuliussa syöttämällä siimaa aina kun sain perhon riittävän kauas virtaan. Seisoin kanavan alaosassa olevan kivitolpan kohdalla ja siimaa oli ulkona noin 15-20 metriä.
Tarjokas iski Salakka-streameriin. En ilmeisesti ollut ihan hereillä ja tein vastaiskun auttamatta liian myöhään. Siiman jousto ja väkäsetön koukku viimeistelivät hiturointi ja kontakti jäi tärpin asteelle.
Olen samasta paikasta ja vähän samanlaisella metodilla saanut useita kaloja vuosien varrella. Siiman on annettava virran mukana painua aivan virtauksen ja tyvenen rajaan ennen kuin streameria alkaa nyppiä takaisin. Paikassa on veden liikkeistä päätellen kivikko jonka luona kalat odottelevat virran tuomia makupaloja.
Muut aiheet
Musiikki
Ylen Teemalta tuli päivänä muutamana loistava dokumentti, jossa soul levy-yhtiö STAXin kirkkaimmat tähdet esiintyivät Oslon Bad Dog Cafeessa 1967. Mukana olivat Otis Redding, Booker T and the MGs, Sam & Dave, Arthur Conley, Eddie Floyd ja The Mar-Keys. YouTubesta näyttää löytyvän kattava otos tuosta konsertista haulla ”Oslo Stax”.
Otis Redding kuoli saman vuoden joulukuussa lento-onnettomuudessa Wisconsinissa keikkamatkalla liittyen tavallaan samaan kerhoon Buddy Hollyn, Ritchie Valenensin ja Jiles Perry Richardson Jr:n, alias Big Bopperin kanssa. Ilmailusää Yhdysvaltojen pohjoisosassa ei talvikuukausina ilmeisesti ole kehuttava.
Dokumentissa esiintyy myös mustanmusiikin valkoinen legenda, kitaristi Steve Cropper. Levy-yhtiö lähetti Cropperin vuonna 1965 Memphisiin puhaltamaan uutta henkeä Wilson Pickettin hiipuvaan luovaan kipinään. Memphisiläisessä Lorraine Motellissa pidetyssä sävellyssessiossa syntyi mm. Wilson Pickettin ensimmäinen US R&B- listan ykköseksi yltänyt hitti, klassikoksi myöhemmin korotettu In the Midnight Hour.
Historian oikku on, että kansalaisoikeusaktivisti pastori Martin Luther King Jr. ammuttiin tuon saman motellin ulkopuolelle kolme vuotta myöhemmin huhtikuussa 1968.
Steve Cropper ja dokumentissa bassoa soittanut Donal "Duck" Dunn esittivät itseään 1980 julkaistussa elokuvassa The Blues Brothers.
Jos kahdesta hyvästä pitäisi valita jonkinlainen mielitietty olen soulin suhteen enemmän Stax kuin Motown miehiä. Motown soundi on jotenkin kulmikkaampaa ja räiskyvämpää, mutta Staxin levyillä musiikki rullaa eteenpäin kuin hämäläinen soratie kesäisenä poutapäivänä bassokuvioiden johdattamana.
IT
Englannissa Street View kuvaus sai viranomaisilta synninpäästön ja kuvaukset jatkuvat. Googlen autot kuvaavat ymmärtääkseni juuri tälläkin hetkellä (04/09) suurimpien kaupunkien katuja meilläkin. Itse palveluun kuvat tulevat tavallisesti muutaman kuukauden / viikon viiveellä. Odotan mielenkiinnolla täkäläisiä kommentteja kun kuvat saadaan julki.
maanantai 13. huhtikuuta 2009
Vko 15
Kalastus
Suunnitellun pitkäperjantain sijaan jouduin siirtämään kevään ensimmäisen kalastuskokemukseni pääsiäismaanantaiksi. Tammerkoski ja Mältinranta ovat riittävän tilavia paikkoja tutkia vieläkö vapa ja siima tottelevat kalastajaa talven jälkeen. Olen Tampereella liikkuessani havainnut, että perinteinen tyylikkään bunkkerimainen koskenrannan keidas, Koskipuiston Rosso, on remontissa. Ei kylläkään tullut mieleeni, että samalla paikan seinässä oleva Tammerkosken lupa-automaatti on työmaa-alueen aitojen sisällä. Onneksi lupa löytyi Hatanpäänvaltatien R-Kioskilta. Myyjättären mukaan lupien kysyntä on em. syystä ollut heillä ennätysmäisen vilkasta.
Tammerkosken niskasta on kehittynyt vuosien vieriessä melkoinen juppikylä. Tampereen kalleimpia neliöhintoja on rakennettu molemmille puolille koskea ja entinen rähjäinen, nuhjuinen ja epämääräinen Finlaysonin patruuna von Nottbeckin tallialue on muuttunut jonkinlaiseksi kokoperheen kivakiva-elämyspuistoksi.
Itse kalastuskokemus jäi köyhänlaiseksi, koska patoluukut olivat kiinni ja minkäänlaista virtausta ei esiintynyt. Parin tunnin tuokio muuttui varsinaisen kalastuksen sijaan pitkähköksi heittoharjoitukseksi ja siimatestiksi. Ostin talvella Kalastusvälineestä Visionin Compound WF8F- siiman. Siima osoittautui erittäin pitkäheittoiseksi ja periaatteessa helposti käsiteltäväksi ajoittain puuskaisesta etelätuulesta huolimatta. Ainoa pikku miinus tulee running-osan melkoisesta muistista, ainakin viileissä (ilma +2, vesi +3) olosuhteissa. Siima toimi hyvin täysin kokotoimisen vanhan Drennan vapani kanssa. Ensi viikonloppuna pyrin hakeutumaan virtaavampien vesien ääreen, jossa kalastus onnistuisi paremmin.
Ajanpuutteen takia olen pitänyt melko pitkän tauon varsinaisesta lohenkalastuksesta. Olen urheasti päättänyt alkavana kesänä käydä ainakin Kokemäenjoella, ainakin muutaman kerran. Muistelin, että minulla on vähintään kohtuulliset kahdenkäden lohivälineet. Etsiskelyn tulos oli yllättävä. Totesin, että minulla on yhden vavan sijaan peräti kaksi lohivapaa ja kolme kelaa, eikä mikään niistä ollut sellainen kuin alunperin muistin. Tämä oli varmaan luonnon oma tapa kertoa, että kannattaisi harrastaa tätäkin lajia vähän useammin.
Muut aiheet
Viikon IT- juttu tulee Englannin vehmaalta maaseudulta Buckinghamshirestä. Keski-Englanti oli uutta tekniikkaa vastustaneiden Luddiittien vahvaa aluetta 1800-luvun alkupuolella. Luddiitien tuhovimman kohteena olivat etenkin alueen kehrääjien ja kutojien vihaamat koneelliset kehräämöt ja Kehruu Jennyiksi ristityt kehruukoneet. Kunnon Luddittihenkeen Buckinghamshireläiset piirittivät katunäkymiä Google Mapsiin kuvaavan auton kuvainnollisesti hangoin ja soihduin varustautuneina ja estivät kuvaamisen kylässään. Välikohtaus päättyi kuitenkin rauhallisesti ilman henkeen tai omaisuuteen kohdistuvaa fyysistä vahinkoa. On merkillepantavaa, että juuri Englannissa vastustetaan Googlen Street View kuvauksia kaikkein ponnekkaimmin yksityisyyden suojan nimissä. Luulisi brittien jos keiden tottuneen kuvaamiseen. Esimerkiksi Lontoossa tuskin pääsee ns. rännin väliä niin ettei tule ainakin neljän eri turvakameran ikuistamaksi.
Musiikillinen loppukevennys
Kaverini oli 70-luvulla I-Klubilla Tampereella ( Tekun insinööriopiskelijoiden virkistäymispiste) katsomassa paikallista Erikeeperi- yhtyettä. Keikan jälkeen hän jutteli bändin poikien kanssa ja totesi, että bändi soittaa hyvin, mutta kannattaisi hankkiutua eroon laulajasta jolla tuskin tulisi olemaan mitään tulevaisuutta musiikki bisneksessä. Laulaja oli Pate Mustajärvi. Oma arvioni U2 yhtyeestä 1982 Ruisrockin jälkeen oli, että näistäkään jollottajista ei lopultakaan taida tulla mitään ihmeellistä. Sattuuhan näitä.
Kuvia "talviperhoista" ja Mältinrannan nykykunnosta
Suunnitellun pitkäperjantain sijaan jouduin siirtämään kevään ensimmäisen kalastuskokemukseni pääsiäismaanantaiksi. Tammerkoski ja Mältinranta ovat riittävän tilavia paikkoja tutkia vieläkö vapa ja siima tottelevat kalastajaa talven jälkeen. Olen Tampereella liikkuessani havainnut, että perinteinen tyylikkään bunkkerimainen koskenrannan keidas, Koskipuiston Rosso, on remontissa. Ei kylläkään tullut mieleeni, että samalla paikan seinässä oleva Tammerkosken lupa-automaatti on työmaa-alueen aitojen sisällä. Onneksi lupa löytyi Hatanpäänvaltatien R-Kioskilta. Myyjättären mukaan lupien kysyntä on em. syystä ollut heillä ennätysmäisen vilkasta.
Tammerkosken niskasta on kehittynyt vuosien vieriessä melkoinen juppikylä. Tampereen kalleimpia neliöhintoja on rakennettu molemmille puolille koskea ja entinen rähjäinen, nuhjuinen ja epämääräinen Finlaysonin patruuna von Nottbeckin tallialue on muuttunut jonkinlaiseksi kokoperheen kivakiva-elämyspuistoksi.
Itse kalastuskokemus jäi köyhänlaiseksi, koska patoluukut olivat kiinni ja minkäänlaista virtausta ei esiintynyt. Parin tunnin tuokio muuttui varsinaisen kalastuksen sijaan pitkähköksi heittoharjoitukseksi ja siimatestiksi. Ostin talvella Kalastusvälineestä Visionin Compound WF8F- siiman. Siima osoittautui erittäin pitkäheittoiseksi ja periaatteessa helposti käsiteltäväksi ajoittain puuskaisesta etelätuulesta huolimatta. Ainoa pikku miinus tulee running-osan melkoisesta muistista, ainakin viileissä (ilma +2, vesi +3) olosuhteissa. Siima toimi hyvin täysin kokotoimisen vanhan Drennan vapani kanssa. Ensi viikonloppuna pyrin hakeutumaan virtaavampien vesien ääreen, jossa kalastus onnistuisi paremmin.
Ajanpuutteen takia olen pitänyt melko pitkän tauon varsinaisesta lohenkalastuksesta. Olen urheasti päättänyt alkavana kesänä käydä ainakin Kokemäenjoella, ainakin muutaman kerran. Muistelin, että minulla on vähintään kohtuulliset kahdenkäden lohivälineet. Etsiskelyn tulos oli yllättävä. Totesin, että minulla on yhden vavan sijaan peräti kaksi lohivapaa ja kolme kelaa, eikä mikään niistä ollut sellainen kuin alunperin muistin. Tämä oli varmaan luonnon oma tapa kertoa, että kannattaisi harrastaa tätäkin lajia vähän useammin.
Muut aiheet
Viikon IT- juttu tulee Englannin vehmaalta maaseudulta Buckinghamshirestä. Keski-Englanti oli uutta tekniikkaa vastustaneiden Luddiittien vahvaa aluetta 1800-luvun alkupuolella. Luddiitien tuhovimman kohteena olivat etenkin alueen kehrääjien ja kutojien vihaamat koneelliset kehräämöt ja Kehruu Jennyiksi ristityt kehruukoneet. Kunnon Luddittihenkeen Buckinghamshireläiset piirittivät katunäkymiä Google Mapsiin kuvaavan auton kuvainnollisesti hangoin ja soihduin varustautuneina ja estivät kuvaamisen kylässään. Välikohtaus päättyi kuitenkin rauhallisesti ilman henkeen tai omaisuuteen kohdistuvaa fyysistä vahinkoa. On merkillepantavaa, että juuri Englannissa vastustetaan Googlen Street View kuvauksia kaikkein ponnekkaimmin yksityisyyden suojan nimissä. Luulisi brittien jos keiden tottuneen kuvaamiseen. Esimerkiksi Lontoossa tuskin pääsee ns. rännin väliä niin ettei tule ainakin neljän eri turvakameran ikuistamaksi.
Musiikillinen loppukevennys
Kaverini oli 70-luvulla I-Klubilla Tampereella ( Tekun insinööriopiskelijoiden virkistäymispiste) katsomassa paikallista Erikeeperi- yhtyettä. Keikan jälkeen hän jutteli bändin poikien kanssa ja totesi, että bändi soittaa hyvin, mutta kannattaisi hankkiutua eroon laulajasta jolla tuskin tulisi olemaan mitään tulevaisuutta musiikki bisneksessä. Laulaja oli Pate Mustajärvi. Oma arvioni U2 yhtyeestä 1982 Ruisrockin jälkeen oli, että näistäkään jollottajista ei lopultakaan taida tulla mitään ihmeellistä. Sattuuhan näitä.
Kuvia "talviperhoista" ja Mältinrannan nykykunnosta
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Vko 14
Kalastus
Kevät etenee lopultakin vauhdilla pitkän odottelun jälkeen. Viikolla 14 oli pari upeaa päivää jolloin olisi ollut mukava olla ongella tarkkailemassa sumukorentojen kuoriutumisia ja paistattelemassa päivää. Ottikalenterin mukaan päivät eivät olleet parhaita mahdollisia, mutta tässä vaiheessa vuotta auringon asento on kuun asentoa tärkeämpi, ainakin kalamiehen kannalta.
Jos kevääntulo jatkuu samaan tahtiin kuin tällä viikolla vaikuttaa siltä, että kauden ensikontakti koskenrantaan tulee otettavaksi pääsiäisviikonloppuna.
Kävin ostamassa Lielahden SporttiPekasta pohjasiimaa ns. kevät kelaan. Vanhan koulukunnan kalamiehenä arvostan dagronia vaikka maailma täynnä toinen toistaan parempia ohutkuituja. Samalla tarttui hyllystä mukaan Henry's Fork- joella Montanassa kuvattu DVD.
Sisältö oli ranskankielinen ja englanniksi / saksaksi dubattu, ei suomenkielistä tekstejä. Osa extroista oli pelkästään ranskaksi. Maisemat ovat upeita, Montanaa ei turhaan sanota Big Sky Stateksi. Kalastus oli catch and release- tyyppistä. Kalat olivat oppineet erittäin varovaisiksi ja valikoiviksi perhojen suhteen. Käytettävät perhot olivat pieniä #14 - #16 kokoa ja perukkeet ainoastaan 5X vahvuisia ja kalat taas isoja. Normaali saaliskala oli 50-60 cm Rainbow. Edellä kuvattu yhtälö kertoon, että väsytyksen pitää olla varsin pehmeäkätistä. Kalastus tapahtui kahlaamalla keskelle jokea ja heitot suuntauivat kohti rannan tuntumassa ruokailevia kaloja. Kalastuskausi touko- lokakuu. Eurooppalainen matkailija saavuttaa Henry's Forkin kuulemma lentämällä ensin Salt Lake Cityyn, sieltä sisäisellä lennolla Idaho Fallsiin ja sieltä tunnissa vuokra-autolla perille. Oppaan päivätaksa oli kuvaushetkellä (v. 2004) 300 -350 $.
Muut aiheet
Stockmannin Hulluilla Päivillä törmäsin jälleen kerran outoon puhelinhinnoitteluun. Nokian E75 kanta-asiakashinnaksi ilmoitettiin 480 € joka on ko. laitteen ehkä hieman yläkanttiin oleva markkinahinta. Normaalihinnaksi oli merkitty 615 €. Laitteen MB-Hintaseurannasta tarkastettu hintahaarukka on 450- 506 € ja kallein tarkistushetkellä noteerattu hinta on ollut 530 €. Teleoperaattorin mainosta mukaillen voisi kysyä, että mistä näitä euroja oikein tulee Stockmannin hintoihin.
Viikon 14 ykköspuheenaihe IT-maailmassa oli Conficker-mato ja sen mahdollisesti aprillipäivänä aiheuttamat ongelmat. Conficker on levinnyt maailmalla miljooniin koneisiin, mutta sen varsinainen tarkoitus on toistaiseksi jäänyt hämärän peittoon. Aprillipäivä tuli ja meni, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei näyttänyt tapahtuvan
Madon viimeisin versio, versio D , ottaa yhteyttä 50000 ennalta määritettyyn web osoitteeseen vuorokaudessa saadakseen päivityksenä uusia ”toimintaohjeita”. Aikaisemmat versiot tyytyivät 50 – 250 osoitteeseen. Tietoturva-asiantuntijat pystyivät varaamaan nämä osoitteet ennalta ja pääsemään paremmin selville haittaohjelman toiminnasta. 50000 osoitteen ennalta varaaminen ei enää onnistu ja madolle riittää kun joku saa päivityksen, koska madossa näyttää olevan vertaisverkko ominaisuus. Tuore päivitys leviää botin sisällä vaikka kaikki saastuneet koneet eivät saisikaan yhteyttä päivityspalvelimeen.
Kevät etenee lopultakin vauhdilla pitkän odottelun jälkeen. Viikolla 14 oli pari upeaa päivää jolloin olisi ollut mukava olla ongella tarkkailemassa sumukorentojen kuoriutumisia ja paistattelemassa päivää. Ottikalenterin mukaan päivät eivät olleet parhaita mahdollisia, mutta tässä vaiheessa vuotta auringon asento on kuun asentoa tärkeämpi, ainakin kalamiehen kannalta.
Jos kevääntulo jatkuu samaan tahtiin kuin tällä viikolla vaikuttaa siltä, että kauden ensikontakti koskenrantaan tulee otettavaksi pääsiäisviikonloppuna.
Kävin ostamassa Lielahden SporttiPekasta pohjasiimaa ns. kevät kelaan. Vanhan koulukunnan kalamiehenä arvostan dagronia vaikka maailma täynnä toinen toistaan parempia ohutkuituja. Samalla tarttui hyllystä mukaan Henry's Fork- joella Montanassa kuvattu DVD.
Sisältö oli ranskankielinen ja englanniksi / saksaksi dubattu, ei suomenkielistä tekstejä. Osa extroista oli pelkästään ranskaksi. Maisemat ovat upeita, Montanaa ei turhaan sanota Big Sky Stateksi. Kalastus oli catch and release- tyyppistä. Kalat olivat oppineet erittäin varovaisiksi ja valikoiviksi perhojen suhteen. Käytettävät perhot olivat pieniä #14 - #16 kokoa ja perukkeet ainoastaan 5X vahvuisia ja kalat taas isoja. Normaali saaliskala oli 50-60 cm Rainbow. Edellä kuvattu yhtälö kertoon, että väsytyksen pitää olla varsin pehmeäkätistä. Kalastus tapahtui kahlaamalla keskelle jokea ja heitot suuntauivat kohti rannan tuntumassa ruokailevia kaloja. Kalastuskausi touko- lokakuu. Eurooppalainen matkailija saavuttaa Henry's Forkin kuulemma lentämällä ensin Salt Lake Cityyn, sieltä sisäisellä lennolla Idaho Fallsiin ja sieltä tunnissa vuokra-autolla perille. Oppaan päivätaksa oli kuvaushetkellä (v. 2004) 300 -350 $.
Muut aiheet
Stockmannin Hulluilla Päivillä törmäsin jälleen kerran outoon puhelinhinnoitteluun. Nokian E75 kanta-asiakashinnaksi ilmoitettiin 480 € joka on ko. laitteen ehkä hieman yläkanttiin oleva markkinahinta. Normaalihinnaksi oli merkitty 615 €. Laitteen MB-Hintaseurannasta tarkastettu hintahaarukka on 450- 506 € ja kallein tarkistushetkellä noteerattu hinta on ollut 530 €. Teleoperaattorin mainosta mukaillen voisi kysyä, että mistä näitä euroja oikein tulee Stockmannin hintoihin.
Viikon 14 ykköspuheenaihe IT-maailmassa oli Conficker-mato ja sen mahdollisesti aprillipäivänä aiheuttamat ongelmat. Conficker on levinnyt maailmalla miljooniin koneisiin, mutta sen varsinainen tarkoitus on toistaiseksi jäänyt hämärän peittoon. Aprillipäivä tuli ja meni, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei näyttänyt tapahtuvan
Madon viimeisin versio, versio D , ottaa yhteyttä 50000 ennalta määritettyyn web osoitteeseen vuorokaudessa saadakseen päivityksenä uusia ”toimintaohjeita”. Aikaisemmat versiot tyytyivät 50 – 250 osoitteeseen. Tietoturva-asiantuntijat pystyivät varaamaan nämä osoitteet ennalta ja pääsemään paremmin selville haittaohjelman toiminnasta. 50000 osoitteen ennalta varaaminen ei enää onnistu ja madolle riittää kun joku saa päivityksen, koska madossa näyttää olevan vertaisverkko ominaisuus. Tuore päivitys leviää botin sisällä vaikka kaikki saastuneet koneet eivät saisikaan yhteyttä päivityspalvelimeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)