Vko 51

Joulublogi

Joulu alkaa olla miltei kosketusetäisyydellä ja talvipäivänseisauskin on jo 21.12. klo 19:47 Suomen aikaa. Se siis tarkoittaa vuodessa hetkeä, jolloin aurinko on etelässä ollessaan pohjoiselta pallonpuoliskolta katsottuna taivaalla alimmillaan. Tämän jälkeen juhannukseen onkin aikaa enää vain puoli vuotta.

Omiin joulumuistoihini liittyy olennaisena osana sauna. Olen kotoisin maalaistalosta ja talvisauna oli sijoitettu navettarakennuksen päätyyn, jonne jouduttiin kulkemaan pihan poikki. Selkeimmät muistot liittyvät pakkasiltoina kirkkaana näkyvään tähtitaivaaseen. Sitä tuijotellessa lapsen mielikuvitus sai vapaasti laukata pitkin yllä kaartuvaa Linnunrataa ja miettiä kysymyksiä, joihin moderni tähtitiede näyttää vieläkin etsivän vastauksia. Nykyisin oma joulunajan rituaalini on hiljentyminen aatonaatto-tai aattoiltana kuuntelemaan läpi Elviksen ja Phil Spectorin joululevyt.

Jouluun kuuluu kinkun ja laatikkoruokien lisäksi myös nykyään jo hieman katoamassa oleva joulutarinoiden perinne. Ne meistä, jotka ovat eläneet lapsuuttaan 50- ja 60-luvuilla saattavat muistaa radioista tulleet Taatan joulupakinat. Niissähän Nobel-palkittu kirjailija F. E. Sillanpää luki omia joulutarinoitaan, lähinnä lapsuutensa jouluista Hämeenkyrössä. Itse en ole mikään mainittava tarinankertoja, mutta tähän blogiin sopiva urbaani joulutarina löytyy elokuvasta Smoke. Siinä Harvey Keitelin esittämä tupakkakauppias Auggie Wren kertoo oman joulutarinansa William Hurtin esittämälle kirjailijalle Paul Benjaminille. Ohessa parikin linkkiä kyseiseen tarinaan.

Tämä on vuoden 2009 viimeinen postaus, joten Urbaani Kalamies toivottaa mahdollisille lukijoilleen Svengaavaa Joulua ja Kalaisaa Uutta Vuotta.

http://video.google.com/videoplay?docid=9126107317581611574&ei=XMYpS62_FYig2ALI5cTKBQ&q=auggie+wren&hl=fi#

http://www.christmasmagazine.com/en/spirit/story10.asp

Vko 50

Kalastus

Viikolla 50 ei kalassa käyntiin ollut aikaa. Nyt kaiken kaikkiaan alkaa vaikutta siltä, että itsenäisyyspäivän kalaretki osoittautui tämän vuoden viimeiseksi. Vaikka viidentoista vuorokauden (http://wxmaps.org/pix/clim.html) ennuste lupaakin viikolle 52 lauhempaa säätä kuin alkavalle viikolle, niin seuraavan kalaretken aikana aurinko tulee paistamaan nykyistä korkeammalta.

Talvi on perhokalastajan vuoden kierrossa valmistautumista uuteen kauteen. Kuluneena kesänä käyttämissäni sidoksissa jonkinlaisen renessanssin koki marabou. Paluu synteettisistä materiaaleista takaisin erilaisiin marabou-sidoksiin alkoi tuoda tulosta ns. vaikeinakin aikoina. Lämpiminä keskikesän viikkoina kun jalokalat luonteeseensa kuuluvalla ylväydellä ylenkatsoivat useita muita kattauksia onnistuivat marabou-sidokset saavuttamaan hyväksyntää ja sulattamaan vaikeammankin yleisön. Sidontapenkissä marabou on varsin epäkiitollinen materiaali, sidoksen muoto kun ei kuivana hahmotu kunnolla. Sitoja joutuu turvautumaan erilaisiin vippaskonsteihin hakiessaan oikeaa ilmiasua työlleen.

Muut asiat

Live musiikki

Lauantaina kävimme katsomassa Klubilla suomalaista indie legendaa 22-Pistepirkkoa. Kyseinen orkesteri on urallaan siinä pisteessä, että esiintymiset antavat yleensä aina odotusten mukaisen vastineen ja mitään erityisiä yllätyksiä ei ollut mukana. Bändi näytti edelleen olevan hyvässä vedossa ja Birdy svengasi yhtä vetävästi kuin Big Lupu-albumilla 1992. 22-Pistepirkon musiikki vaatisi huomattavasti Suomea suuremman markkina-alueen saavuttaakseen merkittävää kaupallista menestystä. Vaikka musiikki onkin hyvää siinä on edelleen, miltei 30 vuoden jälkeen, kuultavissa jonkinlaista rosoista kotikutoisuutta. Jollakin tavalla tuli mieleen, että 22-Pistepirkko on maailman paras autotallibändi. Tämä luultavasti ei ollut mikään originaali ajatus.

Illan iso positiivinen yllätys oli lämppärinä soittanut Plain Ride. Tässä orkesterissa on jotain vaikeasti määriteltävää Uskottavuutta, isolla U:lla. Tuntui kuin olisi nähnyt Workingman's Dead ja American Beauty-albumien aikaisen Grateful Dead-reinkarnaation. Bändi näyttää hakevan samalla lailla vaikutteita Amerikan mantereen erilaisista yhteen sulautuneista kansanmusiikki tyyleistä ja fuusioivan niitä omalla tavallaan. Vaikka musiikki kuulostikin vähän 60-lukulaiselta oli siinä mukana silti isolla kädellä annosteltua tuoreutta.

Mieleen nousi vääjäämättä ajatus, että näillä poikaparoilla ei ole mitään mahdollisuuksia menestyä Suomessa. He tarvitsisivat melko pian merkittävää kansainvälistä vetoapua uralleen. Väärässä paikassa väärään aikaan on ollut monen yhtyeen tragedia. Jos nämä kaverit voitaisiin panna aikakoneeseen ja siirtää vuoden 1967 toukokuuhun San Fransiscon Haight-Ashburyyn tai Woodstokin lavalle, niin tällä hetkellä he asuisivat rock-kartanoissa ja ajaisivat Bentley-merkkisillä premium-luokan henkilöautoilla. On toki muistettava, että kaikkien yhtyeiden toiminta-ajatuskaan ei ole menestyä maksimaalisesti, vaan ottaa ilo irti pelkästä soittamista ja tehdä elämässään muita asioita.

Vko 49

Kalastus

Sään puolesta sekavan viikon jälkeen kävin taas sunnuntaina Siurossa nauttimassa viikoittaisen koskikalastus annokseni. En olekaan tainnut aiemmin kalastaa joulukuussa, saatikka sitten itsenäisyyspäivänä. Vaikka itsenäisyyspäivänä olikin aste plussan puolella niin mikään poikkeuksellisen lämmin se ei tämän vuosikymmenen mittapuun mukaan ollut. Viisi kertaa 2000-luvulla on ollut jonkin verran lämpimämpää kuin nyt. Kalastuskausi näyttää tänä vuonna venyvät melko pitkälle, joten vuosiluvan hinnalla saa nyt normaalia enemmän hupia per euro. Kalastussessio jäi verraten lyhyeksi jälleen kerran unohtuneiden hanskojen takia, mutta kyllä pari tuntia kosken rannalla näin talviaikaan on kuitenkin aivan riittävä rupeama.

Muut asiat

FRA

Joulukuu on koittanut ja samalla on koittanut aika, jolloin ruotsalainen sotilastiedustelu FRA on aloittanut kaiken Ruotsin alueen poiki kulkevat viestiliikenteen vakoilun. Tämä tarkoittaa mm. kaikkea suomalaisten ulkomaalaisten palvelimien kanssa tapahtuvaa dataliikennettä. Sähköposti, joka lähetetään Suomesta suomalaisen operaattorin kautta Suomeen ei kuulu tämän aktiviteetin piiriin, mutta esim. Gmail kuuluu. Tosin olen nähnyt jossakin mainittavan, että vaikka laki on astunut voimaan systeemi ei vielä olisi teknisesti valmis.

Ruotsi sanoo jahtaavansa terroristeja, mutta eri maiden tiedustelupalvelut ovat eteviä myös ns. valtiollisessa yritysvakoilussa. Kyseessä on toiminta, jossa kansallisen edun nimissä oman maan yrityksille luovutetaan ulkomaisista kilpailijoista eri operaatioissa haaviin jäänyttä tietoa. Samoin FRA:lla on valtuudet luovuttaa yksittäisistä ihmisistä keräämiään tietoja myös muiden valtioiden tiedustelupalveluille. Kuten tunnettua ruotsalaisten iso sponsori ja yhteistyökumppani Amerikan markkinoilla on jo pitkään ollut CIA-niminen yleisagentuuri liike. Suosittelen vähintään PGP:n ja digitaalisten allekirjoitusten käyttöä ainakin liikesalaisuuksia sisältävien viestien osalta. Lisätieoja osoitteesta www.pgpi.org.

Live musiikkia

Käväisin perjantaina edustamani kulttuuriyhdistyksen kanssa musiikki-ja mediapersoona Harri ”Hate” Konttisen 50 v. päivillä Tullikamarin Klubilla. Päivänsankari loi maineensa 70-luvun loppupuolen uudenaallon mukana Karanteeni- yhtyeessä. Arvovaltaiselle kutsuvierasjoukolle esiintyivät mm. Pate Mustajärvi ja Tumppi Varonen Karanteenin säestämänä. Yhdistyksemme AV-vastaava Sami kuvasi toimintaa ja tapahtumia antaumuksella, joten ehkä myöhemmin saamme YouTube-linkin tämän postauksen jatkoksi. Sattuman kaupalla samaan aikaan seinän toisella puolella Pakkahuoneella olivat töissä eräät toiset vanhat tutut. Delegaatiomme piipahti visiitillä ja onnittelemassa saavutuksista myös Pakkahuoneen backstagella.

En ole, kuten jo olen tainnut mainita, koskaan ollut mikään mainittava iltavirkku. Bändit aloittivat kaikki klo 21:00 jälkeen, joten silmää painoi jo valmiiksi, mutta jaksoin silti ”urheasti” lähes loppuun asti.

IT

Puhelimet

Kallasvuo lupasi Nokian pörssipäivillä, että vuoden kuluttua Nokian puhelimilta voi odottaa jotain todella ”maagista”. Yrittääkö pääjohtaja viestiä, että lähiaikoina ei kannata ostaa uutta Nokian luuria vaan odottaa vuosi?

Vko 48

Kalastus

Tämän viikon sateettomin päivä sattui sopivasti lauantaille ja se tarkoitti luonnollisesti Siuronkoskella piipahtamista. Heti aamusta sain olla melko hyvän tovin aivan yksin voimalan alapuolella. Tämä on luontaisen aamuvirkkuuden hyvä puoli. Keli oli pilvinen, mutta lämmin. Auton mittarin mukaan lämpötila oli peräti +7 astetta. Vettä oli eniten kevään jälkeen ja kaikki kolme turbiinia näyttivät puhkuvan ja puhaltavan sähköä koko puolen megawatin tehollaan lukuisten Siurolaisten ja Nokialaisten aamua lämmittämään ja tuomaan potkua leivänpaahtimiin ja kahvinkeittimiin.

Kalasta ei ollut tällä kerralla omakohtaista havaintoa, mutta muuan virvelimies sai noin kiloisen taimenen sillan alapuolelta. Totesin taas kerran että, pikimusta talvikko ei ole mikään varsinainen silmänilo. Kalastus tähän aikaan onkin enemmän terapian luonteista (kalastajan) ja pyrinkin itse päästämään kalat takaisin näinvuosin.

Pitkän aikavälin sääennusteet lupaavat kalastussäiden jatkuvan pitkälle joulukuulle ainakin jonkinlaisina. Paikallinen Aamulehti repäisi isohkon uutisen amerikkalaisen WSI Corp:in ennustamasta tavallista kylmemmästä talvesta Skandinaviassa. Pienen taustaselvittelyn jälkeen jutun arvo tosin laimeni jonkin verran. Se perustui näet yleiseen oletukseen siitä, miten tuulen puhaltavat pohjoiskalotilla ElNinjo ja LaNina ilmiöiden transitiovaiheessa. Eihän sitä näillä leveysasteilla koskaan tiedä, mutta välttämättä ei tarvita kovinkaan isoa organisaatiota ennustamaan, että talvella voi Suomessa joskus olla kylmä.

Muut asiat

IT

Kävin muiden kuluttajien muassa tutustumassa paikalliseen norjanlaisomisteiseen, juuri avattuun ja jo nimensäkin mukaan Tosi Isoon kodinkoneliikkeeseen Lielahdessa. Kyseisessä kauppamajassa oli tarjolla mm. kymmenien metrien rivistöt matkapuhelimia. Näkymää tarkastellessa nousi pieni huoli kotimaisen? Nokian menestymisestä nyt ja tulevaisuudessa. Nokian puhelimet olivat aivan 6-0 kaikkein tylsimmän ja epäkiinnostavimman näköisiä laitteita koko talossa, vaikka Nokian eri malleja olikin tarjolla lukumääräisesti eniten. Minulta tuskin tätä asiaa kysytään, mutta kerron silti. Malliston kirjavuuden pieni karsiminen voisi tehdä Nokialle hyvää, ainakin alemmissa hintaluokissa. Vinkki, vinkki.

Tällä hetkellä Nokia mallistossa on ainoastaan kolme laitetta, jotka noteerataan kansainvälisillä tekniikkafoorumeilla edes jollakin tasolla. Multimedialaitteet N900, N97 ja E75 ja ehkä juuri julkaistu N97mini. Näistä kaikista livautetaan näppäimistö näkyviin laitteen alta ”pitkältä sivulta”. Näppäimistön piilotus laitteen alle on hyvä idea, mutta ensimmäisenä sen toi markkinoille Taiwanilainen HTC jo vuonna 2005. Matkapuhelinalalla tämä tarkoittaa esihistoriallisen kauan sitten. Kaiken lisäksi yhdysvaltalaisessa IT-mediassa naureskellaan avoimesti OVI-sovelluskaupalle ja sen käytettävyydelle.

Tuntuu tietysti omituiselta olla huolissaan kansainvälisen suuryrityksen hyvinvoinnista tänä laman ja työttömyyden jäytämänä aikana. Nokia on kuitenkin edelleen Suomelle erittäin tärkeä yritys ja toivon ns. yleisen edun nimissä, että Kauppalehden videostreamissa Nokian tarun loppua ennustanut pörssianalyytikko oli väärässä.

Tiede

Kuluneella viikolla on CERNin uusi LHC-hiukkaskiihdytin saatu pitkän odottelun jälkeen toimintakuntoon. Alunperin kiihdytin käynnistettiin syyskuussa 2008, mutta se hajosi ensitestissä ja korjaukset ovat kestäneet melko pitkään. Suurin mielenkiinto kohdistuu ns. Higgsin bosonin löytämiseen. Tämän alkeishiukkasen oletetaan laskelmien perusteella vastaavan mm. kysymykseen miksi materialla on massa. Samalla voitaneen siis löytää perimmäinen vastaus ikiaikaiseen kysymykseen, miksi kylpyhuoneen vaaka tuntuu aina vain näyttävän liikaa.

Vko 47

Kalastus

Kävin sunnuntaina katsomassa Siuronkoskella miltä kaamoskalastus näyttää. Kaamoksesta ei toisin ollut tietoakaan, aurinko paistoi, vaikkakin luonnollisesti melko matalalta. Aurinkolasitkaan eivät olisi olleet liioittelua. Päivä oli kuluneen viikon yleisen tason huomioiden varsin kaunis, ainakaan vettä ei satanut kokoaikaa kaatamalla. Länsilounaan suunnalta vyöryi sumupilvi ennakoiden taas kosteamman ilman saapumista ensi viikoksi.

Vaikka siima ei vapaan kiinni tällä kerralla jäätynytkään, niin talvikalastus on talvikalastusta vaikka voissa paistaisi. Tähän aikaan vuodesta aurinko onneksi nousee sen verran myöhään, että aamukalaankaan ei tarvitse lähteä ns. silmä kourassa. Aamusta huolimatta koskella oli jonkin verran tungosta.

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden marraskuu vaikuttaa tilastojen valossa olevat melko lailla samaa kaliberia kuin viime vuonna. Molempina vuosina oli omat kylmät jaksonsa, mutta ne ajoittuivat vähän eri tavoin. Pitkän aikavälin ennusteet näyttävät lupaavan lämpimähköjä kelejä joulukuun alkuun asti.

Syyssateet ovat tuoneet vettä melko mukavasti koskeen. Päätin kokeilla samoja perhoja kuin edellisellä retkelläni Merikarvialle. Alun perin oli tarkoitus sitoa muutamia testiperhoja, joissa risteävät runkohäkilä ja Marabousta tehdyt ”siivet” luokan #6 streamerikoukkuun. Ajan puutteen takia homma jäi vaiheeseen.

Kun mieli palaa koskelle tähän aikaan vuodesta niin täytyy sanoa, että perhokalastus on jopa sikainfluenssaa vakavampi oireyhtymä. Tähän tautiin ei tunnu sen paremmin rokotus kuin Tamiflukaan auttavan.

Kuvia Siuronkoskelta

Muut asiat

IT

Maemo / Symbian

Matkapuhelinmarkkinoilta on tällä viikolla kantautunut huhuja siitä, että Nokia olisi luopumassa N-sarjan malleissaan Symbian käyttöjärjestelmästä ja korvaamassa sen Linuxiin pohjaavalla Maemo käyttiksellä. Sen sijaan Symbianin on ilmoitettu jatkavan E-sarjan bussiness puhelimissa ja halpaluureissa. Itse pidän kyseistä järjestelyä omituisena ja voisin pistää pienet roposeni pantiksi siitä, että vuoteen 2014 mennessä kaikki Nokian puhelimet toimivat Linux-alustalla.

Jossakin määrin käy tavallaan sääliksi henkilöitä jotka ovat investoineet raskaasti aikaansa ja tarmoansa Symbian-ohjelmoinnin opiskeluun. Symbian on tunnetusti lähes mielipuolisen vaikea ”kieli” kaikkine Nokian omine ohjelmistokirjastoineen. Toisaalta taas sekä Maemo että Symbian ovat pohjimmiltaan C++ kieltä. Mene ja tiedä.

Vko 46

Kalastus

Vaikka lumi tuli Tampereen leveysasteille isänpäivänä, varsinainen talvi antaa vielä odottaa itseään. Silti se aika, kun perhokalastajakin täytyy siirtyä sisäharrasteisiin on vääjäämättä koittamassa. On aika palata kirjahyllyn aarteiden pariin, opiskella uusia taitoja, verestää vanhoja tai sitten vain paeta räntäsadetta Norman Macleanin mukana Blackfoot-joelle Montanan ikuisesti lämpimään kesään.

Kirjahyllystäni löytyi vuonna 2002 edesmenneen Gary LaFontainen kirjan ”The Dry Fly, New Angels”. Tämän kirjan opit on kerätty Montanan kirkkaista koskivesistä, Henry's Forkilta ja Yellowstone Riveriltä. Kirjassa puhutaan paljon näyttäytyvän kalan kalastamista ja ”presentaatiosta”. Tämä tarkoittanee sitä, miten perhoa uitetaan kalan edessä ja miten perukkeen valinta ja heiton onnistuminen vaikuttavat kalan ottihalukkuuteen. Suomessa näyttäytyvän kalan kalastaminen on erittäin harvinaista herkkua. Vaikka soiden ojitus ja metsänhoito ovat tarkkaan säädeltyä puuhaa lietealtaineen ja laskeuma-alueineen, niin metsämaasta vesiin huuhtoutuva hienoinen humus värjää silti täkäläiset vedet usein ruskeiksi ja läpinäkymättömiksi.

LaFontain oli todella asialleen omistautunut kalastaja ja tuottelias kirjailija. Hän jopa harrasti sukellusta saadakseen ensikäden tuntuman virtavesien ekosysteemiin, taimen elämään sen omassa ympäristössä ja vesihyönteisiin. Noista harrasteista syntyi hänen hänen ehkä tunnetuin teoksensa, perhokirjojen klassikko, ”Gaddisflies” ja perho ”Deep Sparkle Pupa”. Olen joskus omistanut kyseisen kirjan, mutta näyttää siltä, että se on jäänyt ikilainaan jollekin tuntemattomaksi jäävälle taholle. Muotivirtaukset haluavat joskus vetää perhokalastajankin mukanaan markkinamiesten kiveämiin koskiin, hetkellisten, pinnallisten ja nopeasti katoavien houkutusten pariin. Silloin hyvä perusteos on kuin rauhallisesti kosken alta eroava akanvirta, joka palauttaa mielen ja miehen takaisin kestävien ja koeteltujen perusarvojen suvantoon.

LaFontaine oli kotoisin Yhdysvaltain itärannikolta, mutta muutti nuorena miehenä opiskelemaan Montanaan. Hän oli jo tuolloin innokas kalastaja ja Montana on luultavasti maailman paras paikka asua jos on hurahtanut perhokalastukseen.

Itse en ole mikään mainittava pintaperhokalastaja. Edustan pikemminkin ”ärsyke-streameri-uppoperho” koulukuntaa. Suomen usein sameissa vesissä pintaperho, samassa mielessä kuin sen tässä kirjassa esitetään, ei ole varsinainen ykkösvalinta. Olen käynyt silloin tällöin Keski-Suomessa ja esim. Kymönkosken niska iltahämärissä vesiperhosjäljitelmällä kalastettaessa on tarjonnut muutamia ikimuistoisia elämyksiä.

Taimenen rauhoitus näyttää loppuvan vko 47 maanantaina. Mahdollista Siuronkosken käyntiä täytyy siis odottaa viikonloppuun. Kirjoitushetkellä tarkistetut pitkän aikavälin sääennusteet lupaavat plus asteita lauantaille ja sunnuntaille 21 -22.11. Pakkaset näyttävät muutenkin väistyvän ja kosteampi ilmanala valtaa Skandinavian aina joulukuun alkupuolelle asti. Värikkäät, normaalia isompaan koukkuun sidotut uppoperhot olivat syyskesällä Siuronkoskella kovaa valuuttaa. Nähtäväksi jää, mihin kala ottaa näin kaamosaikaan.

Vko 45

Kalastus

Kävin tiistaina heittämässä perhoa ja samalla myös hyvästit Merikarvianjoelle tämän kauden osalta. Ennen seuraavaa Merikarvian kalastus sessiota on välissä talvi, joskus kylmä ja viiltävä, joskus kaunis ja kimmeltävä, mutta nykyään täällä etelässä useimmiten vain sateinen ja sumuinen.

Syyssateet ja säännöstelyjuoksutukset olivat nostaneet vedenpinnan lähelle keskiarvoja, joten tällä kerralla saattoi puhua jo varsinaisesta koskikalastuksesta. Erityisesti innostusta lisäsi muutama kohtuullinen syyskala Lankosken saalispäiväkirjassa. Kuluneella viikolla Merivianjoesta näyttää saadun mm. 8.3 kg kirjo ja muutama yli 50 cm siika.

Keli oli mukavan puolipilvinen ja ajankohtaan nähden kohtuullisen lämmin. Auton mittari näytti parhaimmillaan +6 Puukosken parkkipaikalla. Kalastuksen kannalta tällainen sää on lähes optimaalinen. Kotiin unohtuneita neopreenihanskoja tuli silti aamulla ikävä. Kalastin tällä kerralla pelkästään tutulla Puukoskella Tässä blogissa ei juuri puhuta saaliista, eikä koskaan tulla näkemään kuvaa kala kädessä virnistelevästä kalastajasta. Sen verran voin kuitenkin vihjata, että viikon 42 postauksessa mainittu uusi kela sai Puukoskella melko räväkän tulikasteen, eikä luokan #8 vapakaan ollut yhtään liikaa.

Kuvia syksyiseltä Puukoskelta

Muut asiat

Musiikki

Matkamusiikkina Merikarvialle oli Doobie Brothersin tupla-CD ”The Very Best of …” . Tutkimattomia ovat musiikin tiet. Ihmettelin mielessäni miten sama musiikki saattaa miellyttää suomalaista ikinörttiä 2000- luvulla ja kalifornialaista helvetinenkeliä 70-luvulla. Kyseinen soitin- ja lauluyhtye oli aikanaan ja taitaa edelleenkin olla erilaisten nahkaliivijengien ykkössuosikki Amerikan markkinoilla. Kyllähän tässä paikoin toki lauletaan, kuinka moottorit jylisevät avoimella valtatiellä ison taivaan alla. Itse näen bändillä jonkin verran musiikillista yhtäläisyyttä omiin suosikkeihini Neil Youngiin, The Byrdsiin ja CCR:ään.

Jääkiekko

Jääkiekon SM-liigaan on saapunut huolestuttava ilmiö. Jostakin syystä tänä syksynä on ollut useita tapauksia, jossa laidan lähellä oleva pelaaja kääntää viime hetkellä taklaajalle selkänsä. Tähän voi olla useitakin syitä, kuten molemminpuolinen virhearvio, mutta muutamassa tapauksessa taklattu on vuorenvarmasti nähnyt taklauksen tulevan. Tämä on varmasti kaikkein vaarallisin tapa yrittää kalastaa jäähyjä vastustajalle. Pahimmassa tapauksessa tilanne voi johtaa taklatun neliraajahalvaukseen, mielestäni se on vähän liian kova hinta ylivoimapelistä.

Laitataklaus ja ryntäys ovat hyvästä syystä kiellettyjä, mutta yhtä lailla vastuutonta on selän kääntäminen. Jääkiekossa vauhti on nykyään kova, miehet isoja ja vahinkoja sattuu muutenkin, joten laji tulisi varsin hyvin toimeen ilman tällaisia lieveilmiöitä. Jonkinlainen korjaus saattaisi tapahtua, jos kurinpitoryhmä tutkisi nauhoilta myös taklatun toiminnan näissä tilanteissa.

IT

Viikon IT-vinkki tulee päivittäjille. Jos omistat Applen iPodin ja olet ajatellut päivittää vanhan Windows-käyttiksesi uuteen ”Seiskaan”, niin varo 64-bittisiä versioita. Applen iTunes ohjelma ei ainakaan vielä tue 64-bittistä Windowsia. Vaikkakin otokseni on melko suppea, niin kaikki tähän asti näkemäni ”Seiskan” päivityspaketit ovat olleet 64-bittisä.

Vko 44

Muut asiat

Varsinaista kalastusta ei kuluneella viikolla ollut ohjelmassa. Sunnuntaina oli Pyryn nimipäivä. Keli oli mukavan puolipilvinen vaikkakin ajankohtaan nähden viileä. Ei silti auta valittaa pikkuasioista. Muistanpa lähivuosilta toisenlaisen Pyryn päivän, jolloin lunta tuli parikymmentä senttiä vuorokaudessa ja tuuli kinosti sen paikoin metrin pöykyiksi.

Viihde

Katseluuni on ajautunut DVD-kokoelma ”Saturday Night Live, 25 Years of Music”. Kyseistä showta on joskus aikanaan 80-luvulla näytetty myös Suomessa. Varietee-tyyppisestä TV-ohjelmasta on kuuluisuuteen ponnahtanut lukuisia elokuvissakin menestyneitä tähtiä kuten Steve Martin, Dan Aykroyd, Bill Murray ja Mike Mayers. Sarja on pyörinyt yhtäjaksoisesti NBC-kanavalla vuodesta 1975.

Vanhempaa materiaalia katsellessa voi todeta, että TV-viihteen taso ei ole viime vuosina kohentunut. Andy Kaufmanin muodonmuutos Taxi-sarjan Latkasta Elvikseksi ja John Belushin järjestämä yllätysduetto Joe Cockerin kanssa ovat ehdottomia klassikkoja. Moni nykyartisti joutuukin toteamaan, että karismaa ei saa kaupasta eikä persoonallisuutta pesoilla.

IT

Tämän viikon mielenkiintoinen uutinen tulee maailman filmipääkaupungista Los Angelesista. Useiden tekniikkan sivustojen, mm. www.eweek.com, mukaan Google on voittanut tarjouskilpailun Los Angelesin kaupungin sähköpostipalveluiden tuottamisesta. Paikallinen kaupunginvaltuusto päätti asiasta yksimielisesti, mutta samalla määriteltiin sanktioita jos tietoturvallisuus syystä tai toisesta vaarantuu. Poliisilaitos ei vielä hypännyt Googlen kelkkaan, vaan katsoo miten asiat kehittyvät muilla sektoreilla. Sopimuksen hinta oli hieman yli 7 miljoonaa dollaria.

Erittäin mielenkiintoiseksi pitkällä tähtäimellä asian tekee se, että äänestyksessä häviävällä puolella oli Microsoft. Kaupan referenssiarvo on valtava, jos Google saa homman hoidettua asiallisella tavalla. Google voi mennä miltei minne tahansa ja sanoa, että jos Los Angelesin kokoisessa kirkonkylässä hommat hoituvat, niin ne saadaan hoitumaan teilläkin.

Vko 43

Kalastus

Sunnuntaiksi suunniteltu kalaretki jäi sitten tekemättä sateisen ja sumuisen sään takia. Harmillista sinänsä, koskapa kuluneella viikolla oli muutamia varsin kauniita päiviä, jolloin kalaan olisi mieluusti lähtenyt. Okei, pääasiallinen ongelma taisi olla viitseliäisyyden puute lähteä ajamaan Tampereelta Merikarvialle tietä kuluttavilla ja metelöivillä talvirenkailla. Vaan kukapa tietää, jos vaikka sittenkin vielä tänä syksynä kävisin. Pitkän ajan ennuste lupaa viikon 44 lopuksi parempaa keliä.

Muut asiat

IT / MS Win7

Kuluneen viikon veret seisauttava hypetapahtuma oli Windows 7-käyttöjärjestelmän julkistus. Varsinkin yrityskäyttäjät ovat odottaneet tätä uutuutta kuin taivasosaa. WindowsXP alkaa olla jo hivenen iällä ja toisaalta Vistaa ei monenkaan yrityksen tietohallinnossa koettu kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi.

Vista suurimmaksi kompastuskiveksi heti alkuun muodostui oheislaitteiden ajuriohjelmien puute. Jouduin kotonakin vaihtamaan suhteellisen uuden laserkirjoittimen toiseen malliin, koska HP ei ollut tehnyt ajureita omistamalleni laitteelle. Moni tuttu ja paljon käyttämäni ohjelma ei niinikään enää asentunut Vistaan. Syynä käsittääkseni olivat asennusohjelmien 16-bittiset komponentit, jotka eivät enää toimineet Vistan XP:stä poikkeavalla tavalla koodatussa ytimessä.

Windows 7 näyttää tukevan myyntiin vähintään kuutena eri versiona. Näistä todennäköisesti suosituimpia tulevat olemaan Home Premium ja Professional. Siirtymisen helpottamiseksi XP:stä uuteen järjestelmään on Win7:ssä sisäänrakennettuna virtualisoitu WinXP. Aika näyttää miten tämä kombinaatio tulee toimimaan toimialuepohjaisessa yritysympäristössä. Microsoft kutsuu tätä viritystä XP-moodiksi. Itselläni ei ole ollut koekäytössä RC-versioista, mutta viidakkorumpu on kertonut niidenkin olleen jo erittäin vakaita.

Toshiba laturi

Microsoftin marssiessa keskellä tekniikan valtaväylää median valonheittimien loisteessa kohti vääjäämätöntä kaupallista menestystä tapahtuu myös syrjäkujilla mielenkiintoisia asioita. Japanilainen Toshiba julkisti ensimmäisen kaupallisesti saavilla olevan polttokennolatturin torstaina. Saatavuus rajoittuu verkkokaupassa myytävään 3000 laitteen koe-erään. Laite toimii metanolilla ja yhdellä ”tankkauksella” latausvirtaa riittää suunnilleen kahden keskikokoisen kännykkäakun lataamiseen. Lisätietoja kiinnostuneille sivuitawww.toshiba.co.jp/about/press/ 2009_10/pr2201.htm

Vko 42

Kalastus

Suomen ympäristökeskuksen vesistöennuste Merikarvialle lupaa pientä piristymistä ensi viikolle eli viikolle 43. Se tarkoittanee kalaretkeä viikonloppuna, jos kelit muuten sallivat ja muilta kiireiltä ehtii. Sitä ennen täytyy vaihtaa siima vanhasta kelasta uuteen kelaan.

Hankin lopultakin jo melko täysin palvelleen 90-luvulla Lontoosta ostamani ns. välisarjankelan tilalle vähän modernimman laitteen. Vaikka olenkin vannoutunut perhomies niin kellojen hinnat verrattuna niiden teknisesti suhteellisen yksinkertaiseen rakenteeseen eivät lakkaa ihmetyttämästä. Rakenne on periaatteessa lankarulla akselilla ja hinnat halvimmillaankin ovat kolminumeroisia. Vertailun vuoksi esim. Nokian Series 60-puhelimen voi saa halvemmalla kuin perhokelan. Kumpikohan on teknisempi laite ja vaikeampi rakentaa?

Muut asiat

IT

Kuluneella viikolla ruotsalaisille internetvirkamiehille sattui päivityksen yhteydessä pikku kömmähdys. Ruotsin koko .se-domain katosi noin puoleksi tunniksi Internetistä. Suomi vaikuttaa ottavat kaikessa mallia Ruotsista, joten nähtäväksi jää milloin meikäläinen Viestintävirasto laittaa tuulemaan.

Viikon IT-vinkki tulee Googlelta. Osoitteen http://google.com/safebrowsing/diagnostic?site= avulla voi testata onko Googlen palvelu havainnut sivuilla haittaohjelmia. Kokeile esim. nytimes.com-osoitettetta. New York Timesin sivuilta löytyi kolmannen osapuolen linkistä latautuva haittaohjelma toista kuukautta sitten ja se kummittelee edelleen Googlen analyysissä. Testi tapahtuu siis syöttämällä selaimen osoiteriville http://google.com/safebrowsing/diagnostic?site=nytimes.com.

Vko 41

Kalastus

Syksyn merkit ovat vahvasti ilmassa. Yöt alkavat olla kylmiä, pellot kynnetty ja omenat poimittu. Perhokalastajan kannalta kausi alkaa olla jotakuinkin paketissa. Verkkokalastajien kiireet sitä vastoin näyttävät vasta olevan alussa. Isäukollani alkaa vuosikymmenten tottumuksesta aina näin syksyllä kova palo järvelle. Muikkuaikaan on vielä useita viikkoja, mutta verkot pitää saada järveen vaikka vesi vielä onkin hiukan liian lämmintä.

Näsijärven pinnanlasku on alkanut näkyä todenteolla. Sen huomaa jo kotirannastakin, jossa on vesi on vetäytynyt ajankohdan normaaliarvoon nähden todella alas. Oheista kuvista voi päätellä veden normaalikorkeuden kalliossa olevista valkoisista raidoista. Palatsiraitinsilta-sivujen mukaan pintaa lasketaan vielä noin 20 cm.

Pitkin syksyä seuraamani vedenkorkeusarvot Merikarvianjoen vesistössä osoittavat viime päivien sateiden jälkeen lievää piristymistä. Isojärven vedenkorkeus alkaa hiljalleen saavuttaa pitkänajan keskiarvoa. Tämä siirtynee myös Merikarvianjokeen jollakin aikavälillä.

Rantakuvia

Muut asiat

Yleistä

Nobelin fysiikan palkinnot tänä vuonna menivät herroille, jotka aikanaan tekivät lähes kaikkia nykyisin länsimaissa asuvia koskettavia keksintöjä. William Boyle ja Charles Smith kehittivät aikanaan lähes joka digikameran peruselementin CCD-kennon. Hongkongilainen Charles K. Kao puolestaan kehitti jo 60-luvulla mallin, jonka avulla valosignaaleja voi johtaa optisessa kaapelissa. Valokuitu ja digikamerat ovat oleellinen osa jokapäiväistä elämää tällä hetkellä. Tämä osoittaa, että aikanaan melko turhana pidetty perustutkimus saattaa vuosikymmenten saatossa osoittautua maailmaa mullistavaksi.

IT

Kuumat pisteet

Viikon teknovinkki tulee kahvilasurffareille. Sivulta hotspots.fi löytää huomattavan määrän valtaosin ilmaisia WLAN-verkkoja. Osa on erilaisten ravintoloiden ilmaiseksi asiakkailleen tarjoamia ja osa FON-verkkoja.

Ideana FONissa on, että saat WLAN tukiaseman ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan jos jaat yhteytesi muille. FON-verkko on yhteisön jäsenille ilmainen WLAN-hotspot, muilta verkon käytöstä peritään pientä maksua. Verkon käyttöä valvotaan niin, että jokainen joutuu kirjautumaan verkkoon tunnuksilla. Näin pidetään jakajan ja vieraan verkkoliikenne erillään. Tämä on tärkeää koskapa mahdollista rikollista toimintaa harrastavan vieraan toiminta menisi muuten ns. jakajan piikkiin. Tällaisia hotspotteja näyttää pelkästään Hervannassa olevan useita kymmeniä.

Ennen kuin ryhdyt jäseneksi Fon-yhteisöön tarkista mitä oman ISP:si käyttöehdoissa sanotaan internetyhteyden jakamisesta. Halukkaille lisätietoja FON-verkkoista sivuilta www.fon.com.

Vko 40

Kalastus

Kuokkalankoski

Kävin päivänä muutamana tutustumassa paremmin Lempäälän Kuokkalankosken kalastusalueeseen. Ajoaika on moottoritien ansiosta lyhyempi kuin jopa Poltinkoskelle. Hakkarinkoski vaikuttaa melko lupaavalta. Rannat ovat tosin melko jyrkät ja on olemassa pieni riski, että korkealla vedellä alueen kalastettavuus perhovälineillä heikkenee huomattavasti. Perhokalastaja esittääkin pienen toiveen muutamien heittopaikkojen raivaamisesta rantatörmään.

Hakkarin kartanon vieressä on Kuokkalakosken niska. Paikka näytti kalastettavalta ja maastossa olevista jäljistä päätellen lupa-alue kattaa kosken molemmat rannat. Siltojen alla on rantapengerrys ja alavirtaan mennessäkin mahdollisia heittopaikkoja löytyi tarpeeksi. Tällä kohtaa joki näytti sen verran syvältä ja vuolaalta, että veden ollessa normaalikorkeudella täällä kannattaisi kokeilla ns. spinflugaa ja hyrräkelaa.

Parkkipaikkoja näyttää olevan kaikissa kohteissa riittävästi ja opasteet kalapaikoille ovat kunnossa. Lempäälä vaikuttaa ulospäin ripeästi kehittyvältä kunnalta. Ainakin em. Hakkarinkosken läheisyyteen on nousemassa rivitaloja useamman peltosaran leveydeltä.

Meininki tuntuu muutenkin kansainväliseltä koskapa osa opasteista on englanniksi ja Herralankosken parkkipaikalla olevassa taulussa on paikan säännöt myös venäjäksi. Lieneekö tähän syynä se, että viereisen Katepalin alueella odotteli lastausvuoroaan useampikin venäläisessä rekisterissä oleva rekka.

Aikaisemmalla retkelläni en huomannut mielenkiintoista yksityiskohtaa. Herralakoskessa on vedenkorkeusmittari koskeen juntatussa tolpassa taukokatoksen edessä. Hyvä oivallus ja perhomiehelle tarpeellinen kapine, jonka soisi yleistyvän muuallakin. Mitta-asteikko alkaa 30 cm ja ulottuu 90cm. Kirjoitushetkellä tolpan juurikin oli kuivalla maalla. Varsinkin veden ollessa näin vähissä Herralankosken virtauksessa erottuu selvä keskiuoma. Virtausta pystytään kaiketi levittämään ja tasaamaan juoksuttamalla vettä molemmista patoporteista. Veden savisameus näyttää kuuluvan paikan luonteeseen oleellisena osana.

Kaiken kaikkiaan 90€ vuosiluvasta ei näin monipuoliseen paikkaan tunnu pahalta hinnalta. Uskoisin tekeväni pikku investoinnin ensi kauden alussa. Paikan ruuhkaisuus vähän arveluttaa, mutta toisaalta esim. Siuronkoskella homma näyttää toimivan hyvin kalastuspaineesta huolimatta. Olen muilta perhomiehiltä kuullut, että Lempäälässä on aika-ajoin havaittavissa pieni pysähtyneisyyden sivumaku. Vanhan kalaslusetiketin, heitto tai pari ja pari askelta alavirtaan, soisi yleistyvän ruuhkaisilla etelän koskilla. Edesmennyt Lauri Syrjänen oli tämän aatteen voimakas puolestapuhuja.

Kuvia Lempäälän koskilta

Muut asiat

Musiikki

Beatlesin viimeisen yhdessä levyttämän levyn, Abbey Roadin, julkaisusta tuli 26.9. tasan 40 vuotta. Sopivasti syyskuun alkupuolella julkaistiin kaikki Beatles-levyt uudelleen masteroituna versioina. Niinhän siinä tietysti kävi, että minunkin täytyi ostaa Abbey Road ja Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band kolmanteen kertaan. Minulla on jo sekä 70-luvulla hankitut vinyylit että 90-luvulla ostettu CD:t ja nyt sitten, totta kai remasteroidut CD:t.

Tyydyin ainoastaan näihin kahteen mestariteokseen. Nuukana miehenä minusta alkoi tuntua siltä, että kaikki levyt sisältävän paketin hinta 250 € on vähän liikaa jo ennestään kahteen kertaan ostamistani levyistä. En tosin itse ole kuullut kaikkia näitä uusia versioita Beatlesin varhaisemmista levyistä, mutta tuttavani väittävät niiden kyllä kuulostavan oleellisesti paremmilta kuin ennen.

Täytyy kyllä myöntää, että soundit, jopa MP3-soittimelle riipattuna, tuntuvat selvästi ruokaisimmilta kuin ennen. Varsinkin jo ennestään hieno biisi ja upea sovitus ”A Day In The Life” tuntuu nousevan aivan uusiin sfääreihin. Soundien selkeys on merkittävästi parantunut ja erityisesti bassokuvioista tuntuu nyt saavan selvää aivan uudella tavalla. Paul McCartneyn soiton monivivahteisuun ja ilmeikkyys erottuu paremmin kuin vanhoilla CD-versioilla. Samoin laulusuoritukset kuulostavat paikoin paljon entistä paremmilta.

Vko 39

Kalastus

Kävin sunnuntaina Merikarvialla testaamassa paikan syyskunnon. Alunperin mukaan piti tulla myös kalakaveri Simo, mutta hänellä tuli valitettava viime hetken este. Joen vesitilanne oli samassa jamassa kuin kesälläkin, joten varsinaisesta lohen nousuryntäyksestä ei tänä syksynä voitane puhua.

Minulla oli mukana kuitenkin varotoimena ns. ”puolentoista” käden #8-luokan vapa. Muistissani on nimittäin ammoin 90-luvulla tapahtunut episodi, jossa lohi näin syksyllä otti #6-luokan vavalla heitettyyn streameriin. Kuten arvata saattaa lohi väänsi aika nopeasti 6 – 0 voiton kalastajasta.

Joessa oli varisseita lehtiä paikoin suurina lauttoina ja se vaikeutti kalastusta jonkin verran. Perhossa oli vähintään joka kolmas kerta kiinni puunlehti. Kova tuuli ei päässyt tällä kertaa vaivaamaan. Päivä oli muuten syyskuun lopuksi harvinaisen lämmin. Auton lämpömittari näytti parhaimmillaan +17.

Syyslupa maksaa 23€, eli kolme euroa enemmän kuin kesällä. Näitä syysrauhoituksen aikana auki olevia paikkoja on vähän, joten kysynnän ja tarjonnan laki määrännee hinnoittelun. Ruska oli lännessä Pirkanmaata hienompi.

Kuvia Holmankoskelta

Muut asiat

IT

Viime viikolla kuulin Yhdysvalloista matkapuhelinliikenteen salakuuntelua koskevan uutisen ja lupasin kirjoittaa siitä hieman lisää. Kyseessä on kolmen Israelisen tutkijan Elad Barkanin, Eli Bihamin ja Nathan Kellerin vuonna 2002 kirjoittama raportti nimeltä ”Instant Ciphertext-Only Cryptanalysis Of GSM Encrypted Communication”.

GSM-standardi juontaa juurensa 1980-luvun alkuun. Määritykset saatiin valmiiksi 1990 ja kaupallinen operaattoritoiminta alkoi 1991. Cellular News-sivuston mukaan maailmassa tällä hetkellä noin 3,7 miljardia GSM liittymää. Läntisellä pallonpuoliskolla GSM:llä on yli 70 % markkinaosuus. Asia koskettaa siis huomattavaa määrää toimijoita.

Koska kyseessä on radioliikenne sitä voi periaatteessa tallettaa mielin määrin. Vihamielinen ja/tai utelias taho voi parkkeerata pakettiauton päiväksi kilpailijan parkkipaikalle, tallettaa kaiken radioliikenteen GSM-taajuuksilta, perata saaliin illalla ja katsoa jäikö yhtään mehevää liikesalaisuutta haaviin.

Liikenteen salaukseen GSM-puhelimissa käytetään A5/1 tai A5/2 algoritmia. Salaus on luonteeltaan symmetrinen eli datavirran salaukseen ja purkamiseen käytetään samaa avainta. Avain synkronoidaan soittajan ja vastaajan välillä.

Salausavaimen pituus on maksimissaan 64 bittiä ja se muodostaa koko salauksen heikon kohdan. Nykyään laskentatehoa ja talletustilaa on kuluttajille tarjolla sellaisia määriä, jota ei 1980 kukaan osannut ennustaa. Vaikka kaikkien mahdollisten salausavainten määrä onkin suuri on se silti rajallinen. Amerikkalainen tutkimusprojekti onnistui selvittämään kaikki avaimet käyttämällä osallistujien tietokoneiden näytönohjaimien grafiikkaprosessorien luppoaikaa laskennan suorittamiseen.

GSM salauksessa käytetään kolmeen osaan jaettua ns. lineaarista siirtorekisteriä ja synkronista jonosalausta. Käytännössä homma toimii niin, että salausavaimena toimiva näennäissatunnaisluku ja salattava datavirta ajetaan loogisen XOR-portin läpi.

Otamme yksinkertaistetun esimerkin. Kuvitellaan, että salausavaimena toimiva satunnaisluku on 150 eli 10010110 binäärimuodossa. Salataan ASCII merkki A, joka bittivirraksi muutettuna on 01000001. A muuttuukin XOR-portissa bittivirraksi 11010111, joka ei tarkoita sinänsä mitään. Vastaanottajan päätelaiteessa suoritetaan sama operaation ja meillä on jälleen tuttu ja turvallinen A. Siinä viikon tekniikkaosio.

Erilaiset tiedusteluorganisaatiot ovat jo pitkään pystyneet kuuntelemaan GSM-puheluja ns. livenä ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Nyt tästä näyttää pikkuhiljaa olevan tulossa koko kansan huvia. Yhdysvalloissa myydään elektroniikkaliikkeissä hyllytavarana laitteita, joilla homma onnistuu ilman, että tarvitsee ymmärtää mitään em. salakirjoitusmenetelmistä, radiotekniikasta tai matematiikasta. Koko liikenteen talletus ja salauksen purku on rakennettu ja tuotteistettu elektroniikkapiireille.

Salakuuntelu on Suomessa syvällisesti lainvastaista, mutta kannattaa silti miettiä kahdesti ennen kuin keskustelee firman tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeistä ja salaisia asioista matkapuhelimessa. En voi kylliksi korostaa, että tässä puhutaan vain muutaman tuhannen euron investoinnista ja riittävästä määrästä motivaatiota. UMTS verkon turvallisuus on GSM:ää parempi, mutta kuten aina ennenkin, aika paljastaa kaikki salaisuudet. Tässäpä miettimisen aihetta asianosaisille.

Vko 38

Kalastus

Kalastuskausi oli varsinkin alkupuoliskoltaan vähintään kohtuullinen. Jatkuvat lämpimät ilmat heinäkuun puolivälin jälkeen alkoivat voimakkaasti vaikuttaa kalojen ottihalukkuuteen. Samoin jo monesti edellä mainitsemani vedenpintojen lasku joissakin vesistöissä alkoi vaivata.

Tämän kesän löytönä voin pitää Siuronkoskea. Vaikka olenkin tiennyt paikan olemassaolosta, en jostakin syystä ole aiemmin käynyt koskella. Huolimatta kovahkosta kävijäpaineesta on sopu tuntunut aina antavan sijaa. Perhokalastajan toimintaa rajoittaa jonkin verran takaheittotilan puuttuminen lähes tyystin. Hyvin rullaava vapa onkin täällä tarpeen. Varsinkin kovahko etelätuuli haittaa voimalan kanavan kalastamista perhovälineillä. Vastatuuleen rullaaminen ei oikein aina ota onnistuakseen ja kalastus muuttuu voimalajiksi. Etelätuulella aloinkin kalastaa uomaa voimalaitoksen päästä ja etenin ylävirtaan päin. Kärkiuppoava siima oli tarpeen jotta perho ehtisi riittävän syvälle enne kuin virta toi sen takaisin kalastajan kohdalle.

Pomarkussa sijaitseva Kynäsjoki oli koko kesän suunniteltujen käyntikohteiden listalla, mutta homma jäi tämän kesän osalta suunnitelman asteelle. Kuvien ja juttujen perusteella Kynäsjoki on selvä alkukesän paikka. Toinen mielenkiintoinen paikka on Pori-Tampere tien varressa oleva Putajankoski. Se virtaa Mouhijärvestä Kiikoisjärveen ja on myös erittäin pienimuotoinen. Sivulla www.perhorasia.fi luvanmyyntipaikaksi on edelleen merkattu kaksi tai kolme vuotta sitten palanut Putajan SEO. Näyttää myös siltä, että mahdollinen Kokemäenjoen retki menee syys-lokakuulle.

Jos asut jollakin tavalla Näsijärven vaikutusalueella kannattaa ehdottomasti seurata sivustoa www.palatsinraitinsilta.fi. Siellä on nähtävillä mm. päiväkohtainen Näsijärven pinnan korkeus.

Muut asiat

IT

Viime viikolla puheena ollut tilaamattomien tietokoneiden lähettäminen Yhdysvaltojen julkishallintoon on saanut eräänlaista jatkoa. Paikalliselle säästöpankkiyhdistykselle on lähetetty koulutusmateriaalia CD muodossa. Kun levyjä on ryhdytty käyttämään on todettu niiden sisältävän haittaohjelmia. Ohjelmien tarkoitus oli luoda järjestelmiin ns. takaovia joiden kautta varsinaiset haitta- tai vakoiluohjelmat olisivat asentuneet. Tästäpä tuli mieleeni, että erilaiset toimijat Suomessakin lähettelevät yrityksiin varsinkin vuodenvaihteen tienoilla kaikenlaisia puhelinluetteloita yms. mainos ja markkinointimateriaalia CD:llä. Niitä on lojuu silloin vähän kaikkialla ja jos käyttäjiä ei Windows-ympäristöissä ole pudotettu ”User” tasolle niin kuka tahansa voi asentaa työkoneeseensa CD levyltä melkein mitä tahansa. Tässäpä uutta miettimisen aihetta asianosaisille.

Toinen mielenkiintoinen tällä viikolla korviini kantautunut juttu oli Israililaisten tutkijoiden 2002 kehittämän GSM-puheluiden salakuuntelukonseptin tuotteistaminen Yhdysvalloissa. Siitä kuitenkin jatkossa enemmän.

Vko 37

Kalastus

Taimenen rauhoitusaika alkoi 10.9. Käväisin silloin viimeistä kertaa kesäkaudella Siuronkoskella. Tarkoitus oli kuluneella viikolla käydä vielä muuallakin, mutta ylimääräisten kiireiden takia matka jäi toteutumatta. Nyt sitten täytyy odottaa, että lohi nousee Merikavianjokeen. Vesitilanne ei kylläkään vaikuta erityisen lupaavalta tällä hetkellä. Isojärven ja Lankosken vesistöennusteet eivät lupaa vesitilanteen nopeaa paratumista alueella.

Muut asiat

Musiikki

Mitä perhokalastaja sitten voi taimenen rauhoitusaikana tehdä. Tietysti mennä katsomaan Beatles-musikaalia. Musiikkiteatteri Palatsissa Hämeenkadulla esitetään käsittääkseni samaa tuotantoa, joka muutama vuosi sitten meni Lahden Kaupunginteatterissa. Esitys oli ns. mukiinmenevä ja ruoka ihan ok. Itse en innostunut kummastakaan mitenkään rajattomasti. Lauantaina oli vasta viides tai kuudes kerta kun musikaalia esitettiin yleisölle, joten otaksun sen vielä hioutuvan. Lahden Kaupunginteatterin sivulla olevasta videonpätkästä voi päätellä, että Lahden esitys oli tuotettu suuremmilla resursseilla. George Harrisonin roolissa olevalla Pauli Hanhiniemellä on jo entuudestaan musikaalikokemusta. Hän muistaakseni vilahti jossakin roolissa 1990-luvun lopulla Virgo-musikaalissa Rollikkahallilla Tampereella.

Tällä viikolla The Beatles-yhtyeen elossa olevat jäsenet sekä perikunnat tekevät kohtuullista tiliä. Uutisten mukaan remasteroitujen albumien ja RockBand-videopelin julkaisu tuottavat yhteensä noin 1,6 miljardia dollaria. Beatlesien kulta-aikaan suosituin musiikki osoittautui myös kaikkein kestävämmäksi. En nimittäin oikein usko, että 2050 iltauutisissa mainitaan Lady Gagan albumien uudelleen julkaisuista mitään. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, aika näyttää. Oma ns. ”parasta ennen”-päiväykseni on varmasti mennyt umpeen ennen tuota ajankohtaa.


IT

Viikon mielenkiintoisin tietoturvauutinen tulee Yhdysvalloista. Engadget.com sivuston mukaan joidenkin osavaltioiden kuvernöörin kanslioihin on lähetetty tilaamatta HP:n kannettavia tietokoneita. Virginian kuvernöörin kanslia palautti ensimmäisen lähetyksen koska toimitusta vastaavaa tilausta ei byrokratian rattaan välistä löytynyt. Epäilyt heräsivät kun he saivat uuden lastin samanlaisia koneita. Asiaa tutkittaessa huomattiin, että tietotokoneet on maksettu paikallisen kuvernöörin nimissä olevalla luottokortilla. Luottokortti todettiin väärennetyksi ja FBI kutsuttiin apuun selvittämään mystisiä lähetyksiä.

Tässä yhteydessä voidaan puhua todellisesta troijalaishyökkäyksestä. Tietokoneen mukana suurella todennäköisyydellä on tullut tarkkaan kohteen mukaan räätälöityjä haittaohjelmia. Raportin mukaan yhtäkään hallintoviranomaisille lähettyä konetta ei oltu käynnistetty. Aikanaan selvinnee mitä koneet ovat sisältäneet. FBI on tässä vaiheessa tutkimuksia vielä varsin vaitonainen tapauksesta. Sen verran on selvinnyt, että koneita on lähetty Vermontin, Länsi-Virginian, Wyomingin sekä Washingtonin osavaltioiden kuvernöörin kanslioihin.

Tarina ei kerro onko tällaisia tapauksia ollut esimerkiksi yksityisellä sektorilla Yhdysvalloissa. Maailma on täynnä organisaatioita, joissa oikea käsi ei todellakaan tiedä mitä vasen tekee. Tällaisia täsmätroijalaisia saattaa parhaillaan hyvinkin toimia yritysverkoissa jossakin päin maailmaa. Tällaiset operaatiot vaativat paljon suunnittelua ja osaamista, joten ne menevät Whaling- nimellä tunnetun käsitteen alle. Whaling tarkoittaa valaanpyyntiä ja tietoturvasanastossa se tarkoittaa suuren yksittäisen kohteen kuten valtion viraston, pankin tai vastaavan laitoksen tai sen johtoportaan tietojen kalastelua tai varastamista.

Vko 36

Kalastus

Apianvirta

Kävin tiistaina toisen kerran tällä kaudella Apianvirralla Valkeakoskella. Syyskesälle tyypilliseen tapaan vesi oli Apiallakin melko alhaalla. Hain luvan taas hotelli Waltikalta. Luvan hinta-laatusuhde on täällä varsin kohdallaan. Mitään mittavia saaliita eikä huikeita kokemuksia ole tarjolla, mutta toisaalta lupa maksaa vain neljä euroa. Hotellin aulassa tuli jonkinlainen flashback nuoruuden lauantai-illoista. Paikan lievästi tunkkaisessa hajumaailmassa yhdistyi etäinen muistuma kauan sitten tumpatuista savukkeista ja hiljattain kumotuista tuopeista.

Veneliikennettä kanavalla oli ajankohdan huomioon ottaen yllättävän paljon. Laskin tunnin aikana viisi venettä ja olin vahingossa heittää perholla kajakin kaupan päälle. Veneet pitävät aina jonkinlaista ääntä, mutta kajakki tulee hiljaa ja myötävirtaan myös todella kovaa. Ainoastaan nopea reagointi silmänurkassa näkyneeseen vilahdukseen esti aiheuttamasta kahden luontomatkailumuodon konfliktin.

Kanava on alunperin rakennettu 1800-luvun lopulla ja se levennettiin nykyisiin mittoihin joskus 50-luvulla. Kasvillisuus on kauan sitten peittänyt kaikki kaivausten jäljet. Kanavan eteläpäästä kaadetun valtavan puun onttoa kantoa käytetään näköjään jonkinlaisena roskiksena. Apian kanavan ja virran muodostama kokonaisuus on riippusiltoineen kuitenkin yhtä kaikki hieno lehtomainen keidas keskellä teollisuuskaupunkia

Kävin tullessani Ideaparkissa hakemassa pari lohen heittokalastukseen soveltuvaa viehettä lisää. Kaikki varusteen syksyn Merikarvian lohiretkiä varten alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Nyt täytyy vain seurata sivuilta http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/tilanne/fin/vedenkorkeus/los.htm ja http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/tilanne/fin/virtaama/los.htm miten vesitilanne kehittyy. Pientä piristymistä on jo tällä hetkellä havaittavissa. Itse pidän vedenkorkeuden ja virtaaman nousua normaaliin tasoon jonkinlaisena liipaisuarvona kalaan lähtemiselle. Virtaaman täytyy ylittää pitkän ajan keskiarvo mielellään viikon ajan putkeen, jotta joesta purkautuva vesi ehtii meressä odottelevien nousukalojen nenään.

Siuronkoski

Lauantaiaamuna sain yllätykseni olla melkein kaksi tuntia kokonaan yksin Siuronkoskella. Yleensä paikalla on aina jokin verran vilinää ja kilinää. Vesi oli viimeviikkoista korkeammalla ja virtaus reippaahko. Saalista ei tällä kerralla tullut, mutta aamuhetki virtaveden äärellä on jo sinänsä aina arvostettava kokemus.

Muut asiat

Ilmasto

Havaintoni mukaan joidenkin ihmisten mielestä maailmankaikkeudella on heitä vastaan salaliitto ja siihen oleellisena osana kuulu se, että heidän kesälomillaan sataa aina. Ainakaan Pirkanmaalla kuluneena kesänä ei sateesta pitäisi olla kenelläkään mitään isoa valittamista. Kesälle on ollut leimallista muihin vuosikymmenen kesiin verrattuna sen yhden erittäin sateisen kuukauden puute. Esimerkiksi 2008 elokuussa satoi neljä kertaa enemmän kuin elokuussa 2009, siis Pirkanmaalla. Lämpötilat 2009 ovat myös olleet koko kesän korkeammat, koleahkoa kesäkuun alkua lukuun ottamatta, kuin 2008. Tämä on omalta osaltaan lisännyt haihduntaa ja se näkyy nyt syksyllä alhaisina vedenpintoina.

Tilanne helpottaa varmasti Tammerkosken patoaltaan korjausta. Näsijärven pintaa tullaan laskemaan elokuun lopun tilanteesta vielä 45 cm. Tilannetta kaiketi yritetään pitää em. tasolla koko remontin ajan eli noin pari vuotta. Tiedotuspuoli projektista on ainakin periaatteessa kunnossa. Tampereen kaupungin sähkölaitos on perustanut melko ansiokkaat sivut http://www.palatsinraitinsilta.fi/ tiedottamaan yleisöä työmaan vaiheista. Kyseinen domain näyttää vanhenevan 1.7.2012.

Kuvia Apialta

Vko 35

Kalastus

Kuokkalankoski

Kävin tiistaina Lempäälän Kuokkalankoskella ja siellä lähinnä Katepalin tehtaan kupeessa sijaitsevalla Herralankoskella. Paikallisten mielestä vettä oli vähänlaisesti ja koski näytti helposti kahlattavalta. Lievää savisameutta lukuunottamatta vesi oli kuitenkin yllättävän kirkasta. Katepalille kurvasi rekka aina silloin tällöin, joten kattohuopabisnes näyttää lamasta huolimatta vetävän.

Koskella oli vähän ruuhkaa, laskin parkkipaikalta kymmenkunta autoa. Nuoremmanpolven perhomies sain aivan katoksen edestä kirkkaan taimenen. Perhona oli violetti Leech. Kovasta kävijäpaineesta huolimatta paikka oli silmiinpistävän siisti. Tavalliset koskenrantojen koristeet, kuten muovikassit ja kaljatölkit loistivat poissaolollaan.

Vuosilupa (90€) ei ollut mitenkään pahan hintainen. Lempäälä ei ole kovinkaan kaukana asuinpaikastani, joten ehkä ensikaudeksi teen pikku investoinnin. Alueella on kartan mukaan melkoisesti kalastettavaa. Täytyy silti ensin tehdä vähän tiedustelua muista Kuokkalan koskipaikoista kun taimenen rauhoitus alkaa ja muuten paremmin ehtii.

Kuokkalankosken webbi-sivut ansaitsevat erityismaininnan. Domain www.kuokkalankosket.net on rekisteröity paikallisen puuhamiehen nimellä ja sivut pyörivät webbi-hotellin palvelimella. Oikeassa reunassa olevat linkit on toteutettu php:llä. Harvalla kalapaikalla on näin ammattimaisen tuntuisesti ns. amatöörivoimin? ylläpidettyjä sivuja. Sisältö on myös riittävän informatiivinen. Sivuilla olevan saalipäiväkirjan mukaa kalaa näyttää tulevan aika tasaisesti.

Kalastuslupia myydään Lempäälässä useammassakin paikassa ja Tampereella ainakin SporttiPekka myy lupia.

Kuokkalankoski on isojen vesistöjen välissä. Sen kautta Mallasvesi ja Vanavesi virtaavat kohti Pyhäjärven ja sitä tietä Kokemäenjokeen. Syyskesällä kannattakin käydä kalalla lähinnä paikoissa, jotka ovat suurten vesistöjen välissä. Niissä riittä varmemmin vettä.

Siuronkoski

Sunnuntaina Siuronkoskella olivat orastavan syksyn merkit jo selvästi näkyvissä. Koivuissa oli jo paikoin keltaisia lehtiä ja viikon sateiden jäljiltä ilma tuntui jo syksyisen kolealta yli +15 asteen lämpötilasta huolimatta. Osasyynä koleuden tuntuun oli ajoittain kovana puhaltanut tuuli. Aamulla virtaus oli pysähdyksissä, mutta noin kymmenen maissa turbiinit lähtivät pyörimään ja virtaus palasi normaaliksi. Syynä voimaloiden sulkemiseen oli paikallisen veteraanin mukaan veden vähyys koko vesistössä. Kyröskosken ja Siuronkosken voimalat tasaavat vedenpintaa niin ettei F.E.Sillanpään kansallisromanttinen maisema Hämeenkyrössä kuivahda. Virtauksen palattua myös kalat selvästi heräsivät. Mielenkiintoiseksi kalastuksen teki se, että minulla peräti neljä kalaa kiinni, enkä onnistunut saamaan niistä ensimmäistäkään ylös. Joskus siis näinkin.

Muut asiat

IT

Oma kotimainen jättiyhtiömme Nokia on ollut uutisissa useampaan otteeseen lähiaikoina. Se julkistaa miniläppärin, Linux-puhelimen ja samaan syssyyn pörssianalyytikot ennustavat Nokian osakkeelle pysyvää, noin 20% arvon laskua. Nokiassa jyllää myös uudelleen organisointi, jossa puhelinten ja palvelujen tuotanto yhdistetään.

Laptop, Netbook ja MiniLaptop Pienillä kannettavilla tietokoneilla alkaa olla nimityksiä aivan riittämiin. Nyt Nokia tuo pakkaa hämmentämään omansa nimellä Booklet3G. Nokian sivuilla olevien kuvien mukaan laite muistuttaa jossakin määrin Applen alumiinisia kannettavia ja siinä tulee olemaan Windows7? käyttöjärjestelmä sekä pitkältä tuntuva 12 tunnin akunkesto. Laiteen ominaisuuksiin kuuluu nimen mukaan 3G yhteys. Tämä tarkoittanee sitä, että pelkkä SIM-kortti riittää eikä mitään mokkuloita eikä vekkuloita tarvita internetyhteyden muodostamiseen. Lisäksi laitteeseen voi ostaa sisältöä Nokian Ovi sovelluskaupasta ja Nokia Music Storesta. Sivuilta europe.nokia.com/find-products/mini-laptop löytyy lisätietoa laitteesta.

Nokian uusi N900-puhelin muistuttaa N97-mallia. Siinä samanlainen alta esiin liukuva näppäimistö ja kosketusnäyttö. Käänteentekevää on, että puhelimen käyttöjärjestelmänä ei olekaan vanha tuttu Symbian vaan Linux-pohjainen Maemo. Laite tulee olemaan N-sarjan uusi lippulaiva. Se on pakattu täyteen multimediaominaisuuksia ja nopeita verkkoyhteyksiä. Se julkistetaan virallisesti 02.09.09 samassa Nokia World-tapahtumassa Stugartissa kuin edellä mainittu Booklet3G.

Kuvia Kuokkalankoskelta

Vko 34

Kalastus

Viinikanjoki

Kävin tiistaina ongella Parkanossa, tuossa kirpputorien luvatussa kaupungissa. Kalastelin aluksi minigolfradan suvannossa ja totesin, että vettä on joessa kuivan kesän jäljiltä äärimmäisen vähän. Jossakin vaiheessa virtaus silminähden piristyi ja vesi alkoi nousta. Nousu jäi tosin vajaaseen 10 senttiin.

Seuraava pysäkki oli alajuoksulla oleva Turpeuslampi. Laavunpuolella koski ei veden puutteen vuoksi ollut kalastettavissa. Kalastus täällä olikin luonteeltaan enemmän englantilaistyyppistä lammikko-ongintaa. Yritin kalastaa pienellä oranssilla leechillä mahdollisesti virran alla väijyviä kirjoja, mutta tällä kertaa saalin koko rajoittui lähinnä kissankalakaliberiin. Laavun kunto ei totisesti innostanut nauttimaan eväitä. Totuuden nimessä on myönnettävä, että sama asiantila on monessa muussakin kalapaikassa. Kaiken lisäksi paikka on lähellä Parkanon keskustaa ja melko suojainen, joten siitä helposti tulee ns. nuorison suosikki. Tällaisen paikan kunnossapito vaatisi melkoisesti resursseja.

Parkanoon Käenmäentien varteen on avattu jonkinlainen automuseo. En ehtinyt tutustua paikan tarjontaan. Ohi ajaessani totesin siellä olevan ainakin joitakin 60-luvun autoklassikkoja.

Varsinkin näin matalalla vedellä Viinikanjoen kalastettavuus on varsin heikko. Jyrkät ja louhikkoisen rannat korostuvat nyt erityisesti. Selvien ottipaikkojen ja monttujen mataluus ei näin syyskesällä tarjoa kalastajalle mitään erityisiä elämyksiä. Olen muilta perhokalastajilta kuullut, että kesän sateettomuus on kiusannut muitakin pieniä jokia kuten Kihniön koskia.

Luvan hinta on noussut 13,50€. Kirjoituspalkkio on näköjään nyt 1,50 €. Kalastajan kannalta on sama kenen kirstuun kolikko vilahtaa jos hinta nousee eikä korotuksen vastineeksi tarjota mitään uutta. Koskenrannan kyltit on tosin uusittu ja Kaironkosken vessa näytti olevan vaihteeksi pystyssä.

Siuronkoski

Päivä kului välinetestin parissa. Hankin yli 20 vuotta palvelleen Drennanini tilalle vähän tuoreempaa vapateknologiaa. Drennanin 10-jalkainen aihio on ilmeisesti lasikuitua ja paino sen mukainen. Aina vähänkin pidemmän kalastusrupeaman jälkeen orastava tenniskyynerpää muistutti itsestään kevyellä vihlomisella. Uusi vapa oli selkeästi kevyemmän ja jäntevämmän tuntuinen ja tärkeät rullaus ominaisuudet ovat melkeinpä paremmat kuin vanhassa. Taktinen vaihto streamereistä ja leecheistä isoihin perinteisiin uppoperhoihin osoittautui tuottoisaksi.

Toinen testi oli hyrräkelan/vavan kokeilu. Tuntui oudolta heittää ”virvelillä” 15 vuoden jälkeen. Hyrräkelalla heittäessä on omat pikkuniksinsä. Onneksi ne palautuivat mieleen nopeasti enkä saanut aikaan mainittavaa siimasotkua. Huolimattomasti hyrräkelaa käsiteltäessä on mahdollista saada aikaan koko siiman tuhoava ”linnunpesä” käden käänteessä.


Muut asiat

Lauantai meni jääkiekon merkeissä. Kävin katsastamassa Hakametsässä mystisestä syystä Tampere Kamppeniksi nimetyn tapahtuman. Tampere Cupia ei tänä vuonna pelata Tapparan vetäydyttyä keväällä hankkeesta. Tapparan organisaatiolle ilmeisesti riitti ponnistukseksi syksyn Florida Panthers peli.

Eri ikäisten juniorien jälkeen kohtasivat Ilveksen ja Tapparan liigamiehistöt. Yhdistetään Ilveksen maalivahtipeli, Tapparan puolustus ja parhaat hyökkääjät molemmista yhdeksi joukkueeksi niin saataisiin aikaan porukka, joka luultavasti saattaisi selvitä SM-liigassa kuuden parhaan joukkoon. Taso ei totisesti häikäissyt. Illan maineteko oli Marko Anttilan (#61 Ilves) lämärikisan voittotulos 150 km/h.

Kuvia Parkanosta

Vko 31- 33

Kalastus on viime aikoina jäänyt valitettavan vähälle, koska urbaaninkin kalamiehen täytyy varustautua talven varalle näin syyskesällä. Viikko 31 vierähti lähinnä puita liiteriin roudatessa.

Sen verran vapa-aikaakin toki on vietetty, että kävin 30.7 katsomassa New York Dollsia Tullikamarin Pakkahuoneella. Kyseinen bändi ei ole koskaan kuulunut varsinaisiin suursuosikkeihini, mutta Tampereen rocktarjonnasta täytyy ottaa se ilo irti mitä siitä on saatavissa. Jos ei halua joka kesä kuulla Eppuja, Yötä ja Popedaa teltassa Keskustorilla ei auta olla turhan valikoiva konserttien suhteen. Muutama viimeinen näkemäni liveakti kuvaa hyvin tarjonnan sekalaisuutta ja toisaalta suppeutta. Olen käynyt katsomassa Twisted Sistessiä, Leningran Cowboyssia, Jetro Tullia ja nyt siis New York Dollsia. Lyhykäisyydessään siis tilaisuuksissa, joissa kaljuuntuvat miehet soittavat kaljuuntuville miehille. Springsteenin jouduin valitettavasti jättämään väliin.

Keikalla soundit kuulostivat muutaman ensimmäisen biisin ajan melkoiselta mökelykseltä. Sounditilanne onneksi koheni loppua kohti. Käytän nykyään konserteissa Alpinen ns. kuusitulppia. Aluksi epäilin, että tulpat olivat olivat jotenkin väärin korvissani, mutta kuulostelu ilman tulppia vahvisti havaintoni huonoista soundeista oikeaksi.

Ennen aikaan 70-luvullla tuli itsekin soitettua järjettömän kovaa ilman mitään tulppia. Keltaisen EAR-tulpat taisivat olla ainoita saatavilla olevia. Ne vaimensivat eri taajuuksia melko mielivaltaisesti, joten soittaminen niiden kanssa ei oikein onnistunut.

Kalastus

Perhoja ei aivan lähiaikoina tarvitse sitoa. Löysin ullakolta laatikon, jossa oli noin 150 sidosta. Osa perhoista oli melko karun näköisiä, mutta silti aivan normaaliin kalastuskäyttöön soveltuvia. Täytyy todeta, että olin ennen paljon luovempi sitoja kuin nykyään.

Lauantaina 15.8 pääsin pitkästä aikaa taas ns. tositoimiin Siuronkoskella. Varhaiset aamut ovat minulle ominta aikaa. Vaikka kyseessä on vain vapaa-ajan kalastus siimaa vapaan pujottaessa ja katsellessa veden pärskeitä siimasta heiton aikana nousevaa aamuaurinkoa vasten tulee mieleen, että kuuluu osaksi jo satoja vuosia vanhaa traditiota. Joidenkin lähteiden mukaan lähes nykyisen kaltaista perhokalastusta on harrastettu jo 1300-luvulta alkaen.

Woodstockin festivaalin 40-päivän kunniaksi kalastin hippihenkisillä hörhöperhoilla eli Marabou Leecheillä. Katselin Yle Teemalta Woodstockista tehdyn dokumentin ja totesin, että ajan hammas on jyrsinyt aimo kimpaleita 1960-luvun lopun musiikin syrjästä. Suuri vanhinko on, että oma pitkäaikainen suosikkibändini Creedence Clearwater Revival eli CCR ei sopimusteknisistä syistä esiinny sen paremmin levyllä kuin elokuvassakaan. Onneksi sentään The Whon osuus on mukana. On komeaa katsottavaa, kun Who soittaa Tommy-medleynsä yön muuttuessa taustalla hiljalleen aamun hämäräksi. Woodstockin suurin anti ei niinkään ollut musiikki vaan idea, että nykyisen Pirkanmaan kokoinen väkimäärä voi tulla toimeen keskenään sateessa ja mutavellissä ahtautuneena neliökilometrin kokoiselle alueelle. Ymmärrän varsin hyvin miksi se on tehnyt vahvan vaikutuksen paikalla olleisiin.

Uusia kuvia Siuronkoskelta

Vko 30

Kalastus

Testasin Siuronkoskella lohenkalastukseen sidottuja putkiperhoja. Sidokset on tehty lähinnä syyskesän ja syksyn lohiretkiä varten. Kahdenkäden vapa tuntuu Merikarvianjoella vähän liioittelulta, joten testasin miten #8-luokan vapa käskee painavaa putkea. Siurossa oli vettä kesäkeliksi paljon. Viime päivien sateen ovat siirtyneet vesistöihin. Ilmeisesti samasta syystä vesi oli normaalia ruskeampaa.

Muut aiheet IT

Tämän viikon IT-juttu tulee Washingtonin Yliopistosta Seattlen kaupungista. Yliopiston tietojenkäsittelyopinlaitoksen tutkijat ovat kehittäneet keinon hallita internetiin lähetettyjä tietoja. Kuten tunnettua digitaalinen tieto ei käytännössä koskaan häviä internetistä. Kerran lähetetty sähköposti tai Facebook merkintä on valitettavan ikuinen ja saattaa palata joskus myöhemmin palata kiusallisella hetkellä kummittelemaan.

Kehitetyn sovelluksen nimi on Vanish. Ohjelma asennetaan selaimen lisäosaksi ja se pitää olla asennettuna sekä lähettäjällä että vastaanottajalla. Tällä hetkellä ohjelmasta on saatavilla ainoastaan Firefoxissa toimiva versio. Kun haluat lähettää salatun sanoman maalaat salattavan tekstin hiirellä. Sen jälkeen klikkaat hiiren oikealla näppäimellä kirjoitusaluetta ja valitset menusta kohdan ”Vanish” ja ”Luo salattu teksti”. Vastaanottaja toimii muutoin samoin, mutta valitsee kohdan ”Lue salattu teksti”.

Teknisesti järjestelmä muodostaa julkisen ja symmetrisen salausavaimen, jota ei paljasteta edes viestin kirjoittajalle. Salakirjoitus ja purku tapahtuvat samalla avaimella. Homman hienous on siinä, että järjestelmä pilkkoo avaimen oletusarvoisesti 20 osaan ja lähettää osat vertaisverkkoon. Viesti on luettavissa vain niin kauan kuin ohjelma löytää avaimen osat verkosta. Vertaisverkon koneet tyypillisesti ns. ”tulevat ja menevät”. Sama fyysinen kone tai koneen IP-osoite ei ole verkossa kuin hetken.Vanishilla salatun viestin elinaika on noin 8 – 9 tuntia. Sen jälkeen ei enää edes lähettäjä pysty saamaan viestiä selväkieliseksi.

Analogia on hiukan sama kuin jos talossasi olisi 20 lukkoa ja antaisit avaimet 20 kiireiselle kaverillesi, joiden kaikkien pitäisi ehtiä samalle paikalle samaan aikaan, jotta pääsit sisälle. Todennäköisyys, että tämä onnistuu laskee ajan myötä voimakkaasti. Joku saattaa muuttaa toiselle paikkakunnalle tai pysyvästi peräti ulkomaille.

Vko 29

Kalastus

Tämän viikon kalastuskokemus jäi laihanlaiseksi. Sunnuntai oli ainoa päivä kun ehdin lähtemään koskelle ja otin hajamielisyyksissäni hyllystä väärän kelan. Väärän kelan mukana tulee tietysti väärä siima ainakin mukana olleeseen vapaan nähden. Luokan #5 siima ei oikein jaksanut ladata #8-luokan vapaa rullausheitossa. Muutaman urhean, mutta tuhoon tuomitun yrityksen jälkeen pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin kotiin. Vuosiluvan ansioista tappio rajoittui muutamaan "turhaan” ajettuun kilometriin.

Tällä viikolla ykkösen aamutelevisiossa käsiteltiin Tenojoen lohen kalastusta. Paikallinen kunnanjohtaja oli hyvin kieli keskellä suuta selittämässä miten Tenon lohen kalastus on sekä hyvä että huono asia kunnalle. Huonoa tuntui olevat ikiaikainen ja ehtymätön kateus turistien joesta viemistä lohista, hyvää taas turistien kunnalle tuoma raha.

Vaikka olenkin innokas kalamies tuskin ryhtyisin käsirysyyn parhaasta ottipaikasta. Kunnanjohtajan mukaan oikeudessa on edelleen taannoinen tapaus jossa pari lohestajaa ryhtyi ratkomaan heittovuoroa ns. perinteisin menetelmin. Muutenkaan en ole koskaan tuntenut mitään henkilökohtaista tarvetta lähteä Lappiin kalaan tai muutenkaan.

Vaimoni edesmennyt sukulaismies oli aikanaan intohimoinen Tenon kävijä. Hän oli luvannut vaimolleen, että kun sen kymppikiloinen viimeinkin tulee niin seuraavana kesänä ei mennäkään Tenolle vaan lomalle ulkomaille. Jostakin syystä isotkaan kalat vuosien varrella eivät koskaan tuntuneet ylittävän tuota maagista rajaa.

Lohenkalastus on sen verran kirvoittanut toimintaa, että päätin viimeinkin laittaa uuden heittosiiman lohikelaani mahdollista Kokemäenjoen retkeä varten. Sidontatarpeiden inventointi on niin ikään käynnistynyt. Toinen potentiaalinen paikka on Merikarvian joki. Paikalliset olivat voimakkaasti sitä mieltä, että jos vain sateet syksyllä tuovat tarpeeksi vettä jokeen niin lohikin nousee. Varsinkin Holmankoskesta alaspäin olevat koskipaikat ovat kuulemma ”kuumia” syyskelillä.

Pelkään pahoin, että olen lipsahtamaisillani voiman pimeälle puolelle. Löysin kätköistäni joskus 90-luvulla ostetun Ambassadeur 6500 ja päätin ottaa sen mukaan jollekin retkelle tänä syksynä. Kelalla on kalastettu erittäin vähän, siima täytyy uusia ja kelaan sopiva vapakin hankkia.

Vko 28

Kalastus

Merikarvianjoki kutsui taas pitkästä aikaa. Kävin kalakaverini Simon kanssa lauantaina katsastamassa Merikarvian nykytilaa.

Kävimme kokeeksi paikassa, jossa minäkään en koskaan ollut käynyt. Ajoimme kapeaa hiekkatietä Köffiltä eteenpäin voimalaitoksen uoman suuntaisesti parkkipaikalle. Koskimaisema oli erittäin kaunis ja alue vaikutti helposti kalastettavalta. Paikallisten mukaan voimala päästi vettä vain yhdestä turbiinista ja siksi veden vähyys vaivasi koko uomaa. Isojärven vedenkorkeus on kuluneena keväänä ollut sivuston (wwwi3.ymparisto.fi/i3/ tilanne/fin/ vedenkorkeus/los.htm) mukaan pitkän ajan keskiarvoa matalammalla.

Muistan, että aikanaan Puukosken suvanto oli paikka, jossa takaheittoa pystyi venyttämään niin paljon kuin vapa ja taidot antoivat myöten. Paikan on pikkuhiljaa valloittanut tiheä pusikko ja rullausheitto on tullut muotiin täälläkin. Etelän pienten koskien usein veden syvälle aikojen saatossa kovertamissa uomissa perinteinen takaheitto alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Koko paikka näyttää hiljalleen taantuneen. Ilmeisesti alueen maine hyvänä saantipaikkana on tuonut mukanaan paikan kestokykyyn nähden hieman liian suuren kävijäpaineen.

Holmankoski on sen sijaan edelleen hyvä paikka joka suhteessa. Alueella on Eumerin rakennus kosken partaalla. Firma on tunnettu putkiperhoaatteen levittämisestä ja markkinoi myös käppyräkahvaisia Zpey-vapoja. Paikallinen perhomies sai aivan hiekkarannan edustalta noin nelikiloisen kirjon pienellä puna oranssilla uppoperholla. Lainasin kaverille mukana ollutta isohkoa haavia ja kala mahtui juuri ja juuri vanteen sisään. Kala pani arvioimaan uudelleen #5-luokan välineiden riittävyyttä Merikarvialla.

Internetissä Merikarvianjoki on kiitettävästi edustettuna ainakin kahden sivuston voimin. Lankosken sivuja näyttäisi ylläpitävän Lankosken Köffi Oy. Toisesta on vähän niukasti tietoa saatavilla, mutta Whois-palvelu ilmoitti ”Merikarvia.fi” domainin rekisteröijäksi Merikarvian kunnan.

Muut asiat

IT

Googlelta kuuluu kummia. Yhtiö on loputakin poistanut ”Beta”- merkinnän miltei kaikista keskeisistä tuotteistaan ja samalla lanseerannut Linux-pohjaisen ChromeOS-käyttöjärjestelmän.

Google on nimennyt muutaman partnerin (Acer, ASUS, Freescale, Hewlett-Packard, Lenovo, Texas Instruments ja Toshiba ), jotka alkavat myymään ChromeOS-käyttistä asennettuna omiin laitteisiinsa. Partnerien lausunnot asiasta ovat olleet, ainakin vielä kirjoitushetkellä, verraten pidättyviä. Ehkä asia on putkahtanut esiin hieman keskeneräisenä. Google on kuitenkin tällä hetkellä se 800 kg gorilla, jonka leikissä on syytä olla mukana jos mielii tulevaisuudessakin jakaa saman hiekkalaatikon.

Myös Redmondin iso poika, Microsoft, on tunkemassa samaan pihaan. Se kehittelee parhaillaan hieman saman tyyppistä Gazelleksi nimettyä järjestelmää. Gazelle on kaiketi, ainakin aluksi erittäin turvalliseksi suunniteltu selain.

Suhteellisen selvää on, että tällaisten systeemien kehittäminen johtaa sovellusten, datan ja jopa laitteiston siirtymiseen omalta tutulta ja turvalliselta tietokoneelta verkkoon. Sovellukset vuokrataan tai niistä maksetaan suoraan käytön mukaan. Sama pätee datan säilyttämiseen. Maailmalla on jo nykyään laskentatehoa vuokraavia palveluja, joita käytetään selaimella mm. Amazon Elastic (http://aws.amazon.com/ec2/). Näihin palveluihin tultaneen liittymään enenevässä määrin erilaisilla mobiililaitteilla. Tämä kaikki tulee pätemään myös erilaisiin viihdesisältöihin. Kaikki tämä tulee muuttamaan IT-alan bisnesmalleja rajusti lähivuosina. Se, joka keksii miten ilmaisen kanssa kilpaillaan ja miten perustellaan jatkuva vuokranmaksu kertaoston sijaan kuluttajalle tulee pärjäämään. Mainoksiakin voi myydä rajatulle talousalueelle vain rajatun määrän.

Tietoverkko on tulevaisuudessa vähän samassa asemassa kuin sähköverkko nykyään. Länsimaissa se on kaikkialla läsnä oleva välttämättömyys, jota ilman mikään ei toimi. Tällaiset ideat saattavat olla hetkellä pari kaarteen mittaa edellä tietokoneen normikäyttäjien arkea. Kummipoikani täyttää seuraavaksi 16 ja epäilen, että hän ei minun ikäisenäni tule kaipaamaan sen enempää Tamperelaista, Aamulehteä kuin tavallista televisiotakaan. Kaikki nämä tulevat ennen pitkää korvautumaan tavalla tai toisella tietoverkoista saavilla palveluilla.

Vko 27

Kalastus
Kesä alkaa olla ns. kypsässä vaiheessa näin viikko juhannuksen jälkeen. Hellekelit aloittivat paarma-ajan ja kasvillisuus on kukkeimmillaan. Kuten olen tainnut mainita olen yleisestä urbaanista mielenlaadustani huolimatta maalaispoika. Yleensä ihmisille tulee vastakaadetun heinän tuoksusta jonkinlaisia positiivisia tai maalaisromanttisia assosiaatiota, mutta minulle tulee mieleen noin viisi senttiä pitkä paarma. Ehkä lapsuuteni kesinä heinäpellolla paarmat todella olivat suurempia tai sitten aika ei ole kullannut muistoja. Vaarini suojasi joka aamu ennen heinäpellolle lähtöä uskollisen ja pitkään palvelleen työjuhtamme liinaharjaisen suomenhevosen Topin jollakin hyönteisiä karkottavalla tökötillä. Hevonen ei haissut hyvältä, mutta sen oli varmasti mukavampi puurtaa ilman jatkuvia paarman puremia.

Kokemukseni mukaan taimen lakkaa ottamasta perhoon kun koskiveden lämpötila ylittää 17 - 20 astetta. Lämpöstressin takia esim. catch and release ei ole suositeltavaa kaikkein lämpimimpänä aikana vuodesta. Muistan ammoin lukeneeni jostain, että lohikala ei kestä yli +27 asteen lämpötiloja. Oikein kova ja pitkä hellekesä saattaisi siis teoriassa koitua kohtalokkaaksi jalokalakannoille ainakin eteläisessä Suomessa.

Sunnuntaina Siuronkoskella sain aivan uudenlaisen kalastuskokemuksen. En koskaan aikaisemmin ole heittänyt perhoa rikki. Voimakkaalla vavalla, löystyneellä sidoksella ja lievällä huolimattomuudella sekin näköjään onnistuu. Käytän rullausheitossa veden vastusta vavan ”lataamiseen” ja nyt siima olikin hiukan liian pinnassa takavedon aikana. Sain aikaan kunnon ruoskan sivalluksen pamauksen kera ja samalla näin kun karvapilvi pölähti siiman päässä. Streameristani oli jäljellä vain kynitty runko.

IT

Michael Jacksonin kuolema osoitti miten intensiivisesti internetissä tapahtuva tiedonvälitys on tullut osaksi tavallista arkea. Kun verkon liikennöintinopeus laskee syystä tai toisesta se vaikuttaa kaikkialle yhteiskuntaan. Verkkokauppa ei käy, pankkiasiat eivät hoidu, sähköposti tökkii. Joissakin isoissa yleisötilaisuuksissa matkapuhelinliikenne saattaa tuntua ruuhkaiselta. Seuraamallani Arstechnica.com sivustolla on ansiokas juttu Michael Jacksonin kuoleman verkkovaikutuksista (http://arstechnica.com/web/news/2009/06/internet-groans-under-weight-of-michael-jackson-traffic.ars)

Muut asiat

Isojen tähtien poismenot voivat olla pysäyttäviä kokemuksia faneille. Omalle kohdalleni tuollainen sattui kun kuulin John Lennonin kuolemasta. Kävelin työpaikkani käytävällä, kun kuulin uutisen ohikulkiessani jonkun radiosta. Mieleeni on painunut paikan ja ajan lisäksi myös jostain syystä mitä minulla oli päälläni kenkiä myöten ja jopa paikan äänet, tuoksut ja valaistus. Samoin Kennedyn veljesten murhat ja Kurt Cobainin kuolema ovat jääneet mieleen.

Olen joskus miettinyt mitä tarkoitusta varten evoluutio on muokannut aivot tallettamaan tämäntyyppisiä muistoja valokuvamaisen tarkasti. Olisi mielenkiintoista tietää onko tämä sukua ns. norsun muistille. Jotkin eläimet näyttävät muistavan miellyttäviä tai epämiellyttäviä asioita pitkäkin ajan kuluttua.

Vko 26

Perhokalastaja joettomassa maassa

Kävin kuluneella viikolla lomamatkalla Maltan pienessä saarivaltiossa. Kyseessä on pieni ja karu kivi keskellä Välimerta Sisilian ja Tunisian/Libyan välissä. Saarella ei kasva puita eikä siellä ole jokia tai järviä. Foinikialaiset hakkasivat puut pois ja rakensivat niistä laivoja jo 3000 vuotta sitten. Sen jälkeen eroosio vei kevyimmät humukset eikä puita enää kasvanut tilalle. Sama ilmiö on havaittavissa nykyään kaikkialla Välimeren ympäristöissä. Kaikki käyttövesi tehdään suodattamalla merivedestä. Hanavesi käy hampaanpesuun, mutta juomavesi ostetaan pulloissa.

Olin pikkupoikana innokas pienoismalliharrastaja. Spitfiret ja Hurricanet tulivat poikavuosina tutuiksi Airfixin kohtuuhintaisina ns. pussikoneina. Innostukseni herätti muuan samassa rapussa asunut Mikko Saarela. Hän ei vieläkään ole löytänyt parannuskeinoa pienoismallailuun. Mikon harrastuneisuuden nykytilaa voi tarkastella sivuilta www.kolumbus.fi/saarela.mikko/ . Niinpä, kun kuulin, että Maltalalla on ilmailumuseo (www.maltaaviationmuseum.com), jossa ovat edellä mainitut koneet näytillä päätin mennä vierailulle. Museo sijaitsee vanhassa RAF:n Takalin eli maltalan kielellä Ta'Qalin lentotukikohdassa. Alueella on nykyään käsityöläiskylä, Maltan ainoa jalkapallostadion ja em. museo.

Seisoessani elämäni ensimmäistä kertaa aidon ja täysikokoisen Supermarine Spitfiren vieressä näyttelyhallin hämärässä tajusin häivähdyksen millaista elämä on saattanut olla kun nämä muinoin leluina pitämäni laitteet ovat olleet ”tuotantokäytössä”. Taistelulentojen välillä huolta omaista kaukana pommitetussa Englannissa, selviytymistä Luftwaffen lisäksi kesän ankarista helteistä ja talven kosteudesta ja sateista. Peltiset parakin eivät luultavasti antaneet kummoistakaan suojaa näitä vastaan. Hermostunutta, koska tahansa tulevan hälytyksen odottelua. Lentojen aikana jatkuva adrenaliinin virtaus ilman palautumista ja kentälle palattua taistelussa kaatuneiden tovereiden aiheuttama tyhjyyden, masennuksen ja vihan tunteiden ristiaallokko. Kaikki tämä oli pystyttävä nollaamaan ennen seuraavaa tehtävää jos mieli itse palata takaisin. Ihminen on sopeutuvainen otus. En ihmettele sanontaa, jonka mukaan sitä hiljaisempi kaveri mitä enemmän mitalleja. Sota ei varmasti miestä hilpeämmäksi muuta.

Maltalla sähkö jauhetaan pääasiassa öljyä polttamalla. Saarella ei ole varsinaisesti omia luonnonvaroja kalkkikiven lisäksi. Vaikka yli 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jatkuva kovahko tuuli suosisivat aurinkokennoja ja tuulivoimaloita ei niitä silti juurikaan näkynyt. Sähkökatkot ovat kuulemma tavallisia ja jännitteenvaihtelut yleisiä. Koko sähkönjakelu infrastruktuuri näytti silmämäärin olevan samalla tasolla kuin meillä joskus 60-luvulla.

Kulttuurin ja asutuksen ikä saarilla ylittää helposti ihmisen arkisen käsityskyvyn. Gozon saarella sijaitsee maailman vanhin ihmisen rakentama, edelleen pystyssä seisova rakennus. Unescon maailmanperintölistalla oleva Ggantijan temppelialue saa Egyptin pyramidit ja Englannin Stonehengen näyttämään teini-ikäisiltä. Ikäeroa on noin tuhat vuotta pyramideihin ja kaksituhatta vuotta Stonehengeen. Alueen ensimmäinen rakennus on rakennettu noin 6500 vuotta sitten. Viimeisen tiedon mukaan Tammerkoski on vain hiukan vanhempi. Tällaisissa paikoissa ihminen haluaisi kernaasti kokea jotain ylevää yhteyttä muinaisten aikojen kansoihin ja rakentajiin, mutta ensimmäinen mieleen tuleva ajatus taisi olla ”Vau, että on vanha”. Tästä huolimatta Malta oli erittäin suositeltava kokemus.

Sivuilta www.maltavista.net pääsee tarkastelemaan aluetta paremmin mm. ilmakuvista.


Muutamia kuvia Maltalta

Vko 25

Kalastus

Viikosta 25 näytti muodostuneen yllättävän kiireinen monessakin mielessä, enkä valitettavasti ehtinyt lainkaan kalalle tällä viikolla. Paremman puutteessa olen sentään ehtinyt katsella yhden kalastusaiheisen DVD:n. AEGMedian tuottaman ”Trout Bum Diaries vol.2, New Zealand”. Kyse on saman sarjan levystä kuin joskus aikaisemmin mainitsemani Patagoniassa kuvattu video.

Tässäkin neljä kaverusta kiertää Uutta Seelantia tällä kertaa risalla Toyota Hiacella. Autoa tuunattiin asianmukaisesti maalaamalla siihen maastokuvioita ja laittamalla pässin pääkallo koristamaan etumaskia. Uuden Seelannin maisemat ovat todella upeita kuten jokainen, joka on nähnyt ”Taru Sormusten Herrasta” - trilogian tietää.

Perhoina käytettiin isoja peurankarvasta sidottuja pintaperhoja ja erittäin pitkiä, 5-6 metrisiä ohuita perukkeita. Luulisi olevan melko vaikeaa kalastaa oudokseltaan kaksi kertaa vavan mittaisella perukkeella. Pitkän perukkeen tarve selittyy erittäin kirkkailla vesillä. Kalastaja näkee taimenen ja vastavuoroisesti myös toisinpäin. Kalastus näytti tapahtuvan siten, että penkalta katseleva tähystäjä kertoi veden rajassa kyyristelevälle heittäjälle minne pitää heitto suunnata. Maltti oli valttia vielä kalan iskettyäkin. Nyrkkisääntö oli, että ennen vastaiskua piti malttaa lausua mielessään sanat”God Save the Queen” muutoin kala ei ehtinyt kunnolla ottaa perhoa. Kunnon Kansainyhteisö meininkiä Uudessa Seelannissa.

Minulle ennennäkemätön kuvakulma tällä videolla on ns. vapakamera, jossa kamera on kiinnitetty jotenkin vavan kahvaan ja kuvasta näkyvät heiton vaiheet erikoista kulmasta.

Muut aiheet

Musiikki

Yle Teema näyttää seitsemän osaista sarjaa bluesista. Sarja on seuraamisen arvoinen jos musta musiikki tai yleensä populaarimusiikin historia kiinnostavat. Sarjasta näytetään sunnuntaina 21.6.09 klo 11:30 kolmas osa, joten vielä ehtii mainiosti mukaan.

Vko 24

Kalastus

Poltinkoski

Käväisin perjantaina vanhalla suosikkikoskellani Ikaalisten Poltinkoskella. Vuosina 1990 – 97 kalastin täällä vähintään 5-10 kertaa kaudessa. Aikanaan tänne myytiin myös vuosilupia, mutta käytännöstä on valitettavasti luovuttu. Minulla oli kausikortti joelle useina vuosina peräkkäin. Paikan minulle vinkkasi muuan vanhempi perhomies, Reska. Reskan suosikki oli musta NallePuh iltahämärissä parkkipaikan suvannossa. Tämä yhdistelmä osoittautui monen taimenen ja kirjolohen turmaksi vuosien saatossa.

Heti parkkipaikalta laskevan kosken jälkeen joki laajeni useiksi mataliksi helposti kahlattaviksi haaroiksi. Tällä alueella oli useita antoisia pintaperhopeilejä ja toisaalta myös virtauksen rantapenkkaan kovertamia ja puiden mukavasti varjostamia monttuja streamereilla tai pupilla kalamiehen koeteltavaksi. Leimallista paikalle oli, että talven jäät muokkasivat pohjaa voimallisesti ja joka kevät se vaati tuttavuuden uudistamista. Usein oli syntynyt kokonaan uusi monttu tai jäät olivat kasanneet hiekkaa keoiksi, jolloin syntyi uusia paikkoja taimen väijyä ravintoa ja perhomiehen taimenta.

Kohtuullisin toivein suuntasin edellä kuvatulle paikalle. Kasvillisuus oli muuttanut tuttua rantapolkua jonkin verran, mutta löysin lopulta oikean erkaneman rantaan. Fiilis oli samalainen kuin luokkakokouksessa, jossa vanhoja luokkakavereita näkee vuosikymmenten jälkeen. Maisemassa oli muutamia tuttuja piirteitä, mutta paljon oli muuttunut. Isoin muutos oli vedenpinnan korkeuden kohoaminen lähes metrin korkeammaksi kuin muistini kalastuskesinä. Tämä johtui suvannon alaosan vanhan myllypadon korvaamisesta kivirauniolla. Vanha ykkösottipaikani oli näköjään kadonnut. Suvannon saarekkeissa törrötti aavemaisen näköisiä pystyyn kuolleita puita ja vanha kahlausreittini oli aivan liian syvän veden peitossa kulkea. Taimenen mielestä muutos on varmaan ollut parempaan suuntaan. Syönnösalue on laajentunut ja toisaalta kosken alaosassa oleva kutusorakko saa varmasti olla paremmassa rauhassa kuin ennen.

Poltinkoskelle lupia myydään edelleen golfkentän kahviosta. Hinta (15€) on nykyisellään ehkä lievästi yläkanttiin. Aluetta on toki paljon, kalaa kohtuullisesti ja parkkipaikkojakin on, mutta lievää taantumistakin on havaittavissa. Positiivista on, että luvan voi maksaa myös maksuautomaatilla tai nettipankkiin.

Olin nuotiopaikalla sanalla muutaman nuoremman polven kalamiehen kanssa. Eräällä heistä oli Scientific Anglersin Sharkskin siima. Kaveri kehui muuten siiman heitto-ominaisuuksia, mutta valitteli karhean pinnan syövän sormea pitkissä kalastus sessioissa.

Muut aiheet

Musiikki

Löysin levyhyllystäni matkamusiikiksi erään rockmusiikin merkkipaaluista, The Ramones- yhtyeen liven ”It's Alive”. Levyn materiaali on suurimmalta osaltaan nauhoitettu Lontoon Rainbow-teatterissa uudenvuodenaattona 1977. Ostin levyn aikoinaan joskus keväällä 1979 tuplavinyylinä. Valitettavasti aika on hoitanut kyseisen levyn jonnekin kateisiin. Sittemmin hankin levyn uudelleen cd-muodossa. Levyllä omana aikanaan pahasti aliarvostettu bändi näyttää nykyajan muusikoille montako tietokonetta tarvitaan täydellisen rocksoundin saavuttamiseen. Marshall, Mosrite, risat farkut ja etunoja olivat kaikki mitä oli ja kaikki mitä tarvittiin.

Minulla oli onni nähdä Ramones Tampereen Tekun lavalla toukokuussa 1977 soittamassa saman setin samalla miehityksellä kuin levyllä. Tampereella on siihenkin mennessä käynyt erilaisia viheltäjiä ja puhaltajia aina ulkomaita myöten, mutta Ramones pystyi iskemään tunnissa pysyvän jäljen syvälle alitajunnan syövereihin. Bändi ei jutellut joutavia, ei poseerannut eikä kosiskellut yleisöä. Näin Ramot sen jälkeen pariin otteeseen ja konsepti osoittautui kestäväksi. Vertailun vuoksi kuuntelin Ramojen jäähyväiskeikalta talletetun liven ”We're Outta Here! ” uudelleen ja totesin, että haluan muistaa aina Ramot juuri sellaisena kuin he olivat It's Alivellä.

Ohessa pari kuvaa 1977 Tampereen Ramones-keikalta vanhan soittokaverini Pasi Lahdenojan ikuistamana.

Ramokuvat

Vko 23

Kalastus

Siuronkosken kesä on alkanut. Pääskyset ovat sankoin joukoin rakennelleet pesiään voimarakennuksen harvojen räystäslautojen alle. Vesiperhosten paljous alueella yllätti. Hieman karu, kivetty ja vuolas uoma saattaa aluksi tuntua vesiperhosen kannalta huonolta ympäristöltä. Toisaalta alue on sangen vehmas ja varsinkin maantiesillan alapuolinen alue on varmasti sirvikkään suvulle otollista aluetta. Vallitseva laji näytti olevan harmaa ja sentin kahta puolta pituudeltaan. En liene kovin väärässä jos veikkaan lentäväisiä Hydropsyche sukuhaaraan kuuluviksi.

Kalastamissani virtavesissä törmää harvoin haukeen, mutta Siurossa tähänkin on mahdollisuus. Olen kuullut, että alasuvannossa saattaa asua suuriakin köriläitä. Itse pääsin tekemään tuttavuutta terävähampaisen jänkäkoiran kanssa aivan voimalakanavan niskalla. Tärppi, vastaisku, muutama kunnon potku ja peruke poikki. Ohut perhoperuke ei kestänyt hauen suussa montaakaan hetkeä ja kala sai koristeekseen isohkon Supertinselin.

Muut aiheet

IT

Microsoft julkaisi keskiviikkona 03.06.09 uuden hakukoneen nimeltä Bing. Julkaisusta oli aikaisemmin huhuja liikkeellä työnimellä Kumo. Joku nokkela keksi jo, että nimi on lyhennys sanoista ”Bing Is Not Google”. Eri lähteistä lukemieni juttujen mukaan Microsoft lähtee markkinoimaan hakukonettaan kohtuullisella 80 -100 miljoonan USD:n budjetilla.

Muistan, että noin vuosi sitten MS osti yhtiön joka kehitti semanttista hakukonetta. Tämä operaatio sopii hyvin MS:n toimintaideaan, jossa yhtiöön ostetaan tuote tai/ja kierrätetään muiden ideoita. MS:n ”läpimurto hitti” oli MSDOS, joka myytiin IBM:n mikrotietokoneiden käyttöjärjestelmäksi. Tuotteen valmistaja oli alunperin Seattle Computer Products ja OS:n nimi 86-DOS.

Binggiä nimitetään hakukoneen sijaan päätöksentekokoneeksi tai semanttiseksi hakukoneeksi. Jos olen oikein ymmärtänyt semanttinen hakukone antaisi teoriassa vastaukseksi hakuun ”perhokalastus Pirkanmaa” vaikkapa kalastusvälinekauppiaita, kalapaikkoja, luvan myyjiä, ansioituneita kalamiehiä ja Tesoman Perhomessut. Semantiikka tässä tarkoittanee, että hakukone osaa yhdistellä Internetistä löytyviä sivuja niiden sisällön merkityksen mukaan. Tavallinen hakukone etsii vain sivuilla olevia sanoja.

Tavallinen Google ja Bing antoivat melko samanlaisia tuloksia. Ei siis vielä mitään kovin järisyttävää, mutta antaa ajan kulua. Jotain tässä uudessa boomissa on oltava takana, koska tällä hetkellä semanttisia algoritmeja hyödyntäviä hakupalveluja vyöryy tulvaksi asti markkinoille. Kokeilkaapa vaikkapa www.wolframalpha.com, www.google.com/squared tai www.bing.com.

Vko 22

Kalastus

Yleistä

Perhokalastus ei ole pelkästään tekniikkaa vaan myöskin taktiikkaa. Olen melko varma, että kaikkien kalastusvuosieni jälkeen heittotekniikkani on riittävällä tasolla. Minulla oli muutama välivuosi, joina kalastaminen oli vähäistä ja olen alkanut epäillä, että taktiikkapuoli on päässyt vähän ruostumaan. Kalantulon vähyys tänä keväänä on ruvennut askarruttamaan. Olen samoilla perhoilla ja menetelmillä ennen saanut kalaa hyvinkin. Kaksi kysymystä nousee mieleen. Ovatko olosuhteet koskissa muuttuneet vai olenko unohtanut miten kalaa saadaan?

Taktiikka ei sisällä kovin paljon muuttujia. Perusvalinta tehdään ärsykeperhon ja luonnonravintoa jäljittelevän perhon välillä. Perhon koon, värin ja uintisyvyyden vaihteluilla pääsee jo monipuolisesti haarukoimaan kalan kulloisiakin mieltymyksiä. Oma havaintoni on, että kun koskivedet lämpiävät yli +10 asteen täytyy perhon kokoa pienentää merkittävästi. Tämä pätee siis taimeneen. Kirjolohi tuntuu ottavan ärsykeperhoon ympäri vuoden.

Henkilökohtainen perhonsidontafilosofiani ei edellytä oppien hakemista hyöteistietokirjoista ja elävien mallien tarkkaa jäljittelemistä. Olen pikemminkin impressionistisen koulukunnan edustaja. Suomen useimmiten sameissa ja ruskehtavissa vesissä riittää, että kalalle pystyy antamaan vaikutelman houkuttelevasta suupalasta. Rohkeus käyttää riittävän ohuita perukkeen kärkiä larvoilla ja pupilla kalastettaessa antaa mahdollisuuden uittaa ja esitellä perhoa kalan näkökulmasta luonnonmukaisella tavalla.

Perhokalastuksessa keskittyminen heittämiseen ja perhon uittamiseen on oltava koko ajan terävää jos mielii saada kalaa. Luultavasti tässä piilee tämän kalastusmuodon suurin viehätys. Ensin täytyy tiedostaa mitä on tekemässä ja sen jälkeen täytyy kerta kerran jälkeen, heitto heitolta, pystyä tekemään se. Koskenlukutaito eli kalan mahdollisten sijaintipaikkojen tunnistaminen ja toisaalta olosuhteiden huomioon ottaminen on oleellista. Kun on kerran sisäistänyt miten koskivettä luetaan ei se toisaalta kovin helposti unohdukaan.

Kuokkalankoski

Kävin pikavisiitillä Lempäälässä ja panin ohi ajaessani merkille paikallisen Kuokkalankosken kalastusalueen. Homma vaikutti heti alkuun kansainväliseltä, kun rantaa osoittavissa tienviitoissa luki ”Fishing”. Alueelle näyttää olevan tyypillistä lehtomainen rantamaisema ja leveä, ruskeavetinen koski. Alueen kartan mukaan kalastettavaa aluetta näyttää olevan paljon ja se vähä mitä ehdin nähdä näytti helppokulkuiselta ja kalastettavalta. Virtaus ei näyttänyt kovin voimakkaalta ja alue vaikuttaa paikoin kahlauskelpoiselta.

Webbi-sivujen (www.kuokkalankosket.net) mukaan kalakantaa pidetään yllä istutuksin. Mielenkiintoinen yksityiskohta saalispäiväkirjassa oli 53 cm pitkä, pilkillä saatu nieriä. Myös harjuksen saantiin vakuutetaan olevan hyvät mahdollisuudet. Lupia myydään useissa paikoissa. Sivuston mukaan Tampereella lupia myy SporttiPekka. Parkkitilaa näytti olevan tarjolla varmasti riittävästi.

Kosken leveyden takia saattaa olla tarpeen ottaa mukaan normaalia järeämmät välineet. Kartan mittakaavan mukaan mitattu kapeinkin kohta oli lähes 30 metriä leveä. Sameuden takia punasävyiset ärsykeperhot lienevät varma valinta täälläkin. Täytyy käydä ottamassa ns. tyypit tästä koskesta heti ensi tilassa.

Sidonta

Jos vuoden kylmimmät päivät ovat tavallisesti pyhitetty perhonsidonnalle niin mikseivät myös kuumimmat. Lämpötilan ylittäessä +25 ja auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ei kala sen paremmin kuin kalamieskään ole kovin aktiivinen. Sidoin hellepäivän kunniaksi muutaman ”kirjolohikiusauksen” . Tiemcon #6 streamerikoukkuun sidottuja ja kuulapäällä varustettuja täysin synteettisiä leech-tyyppisiä sidoksia on tarkoitus käyttää varsinkin Siuronkoskella, mutta miksei myös muilla syvillä ja vuolaasti virtaavilla kirjopaikoilla.

Kuvia Leecheistä

Vko 21

Kalastus

Vertailevaa tutkimusta

Mieleeni juolahti tehdä pikku vertailu kahdesta viime aikojen vierailukohteestani Vilppulankoskesta ja Viinikanjoesta. Kuten olen tainnut mainita olen käynyt Viinikalla ”urani” aikana lukuisia kertoja saaden lukuisia kaloja. Vilppula on jäänyt vähän vieraammaksi paikaksi.

Ajomatka: Vilppulankoskelle ajomatka kestää asuinpaikastani vajaa kymmenen minuuttia kauemmin kuin Parkanoon.

Parkkipaikat: Viinikanjoen alaosan parkkipaikkoihin mahtuu noin kymmenen autoa. Yläosan tilanne onkin sitten tosi huono. Otaksun, että laillisesti Kaironkoski / Haapaskoski alueella voi pysäköidä kaksi autoa. Entinen parkkipaikka on puhkaistu uudisasutukselle johtavaksi tieksi ja tieliikennelaki suhtautuu melko nuivasti risteysalueella pysäköintiin. Vilppulaan mahtuu kymmenkunta autoa vaivatta.

Kalastettavuus: Parkanossa karttaan merkattua aluetta on paljon, mutta perhokalastajan kannalta mielenkiintoisia paikkoja on verraten vähän. Hitaasti virtaavia nivoja ja isoja suvantolampia sekä paikkoja joissa pääsyä rajoittavat jyrkät törmät on varmasti 80% kokonaismäärästä. Vilppulankoski on huomattavasti lyhyempi, mutta kauttaaltaan kalastettavissa heittolaitureiden ja helppokulkuisen maaston ansioista.

Lupa: Lupa maksaa molemmissa paikoissa 13€ (2009) kirjoituspalkkion kanssa. Molempiin voi lupia ostaa useista eri paikoista mm. paikallisilta huoltoasemilta. Kumpaankaan paikkaan lupaa ei voi maksaa kotona nettipankin kautta. Molemmilla paikoilla on nettisivut.

Vesistö: Viinikanjoki sijaitsee kahden pienehkön järven Linnajärven ja Parkanojärven välissä. Vilppulankoski kuuluu Näsijärven vesistöön.

Otti: Kalantuloa en pysty vertailemaan kunnolla. Vilppulankoskessa vaikutti olevan potentiaalia ensimmäisen kerran perusteella. Viinikanjoesta olen saanut varmasti oman osani kalaa. Varsinkin nyt kieltoon mennyt Kairon niskaniva on ollut varsin suosiollinen kautta vuosien.

Koska kuljen kalamatkani autolla parkkipaikalla on iso painoarvo. Auto täytyy saa jätettyä jonnekin järkevästi. Maaston kuljettavuus ja kosken kalastettavuus ovat niinikään tärkeitä. Tällä perusteella epäilen, että suuntaan kulkuni tänä kesänä useammin Vilppulaan kuin Parkanoon.

Siuronkoski

Olen tähän asti pitänyt erilaisia ottikalentereita enemmän tai vähemmän sammakkoennustajien elkeinä, mutta helatorstaina Siuronkoskella ryhdyin miettimään olisiko niissä sittenkin jotakin. Menin koskelle noin 11:30 ja juuri kun astuin autosta ulos ja aloin vyöttäytymään sotisopaan ja kokoamaan vapaa huomasin, että lyhyen ajan sisällä koskesta saatiin neljä kalaa. Kun sain itseni hilattua heittoetäisyydelle tilanne olikin jo mukavasti rauhoittunut eikä haavia tarvinnut tahria kalaan koko loppupäivänä. Kotona tarkistin ajankohdan ja huomasin, että lyhyt ja terävä syöntihuippu oli ajoittunut kalenterin mukaan juuri kuumimpaan ottiaikaan.


Haihunkoski

Sunnuntaina käväisin minulle entuudestaan täysin oudossa paikassa Viialan Haihunkoskella. Paikka on osa Viialan läpi virtaavaa Tarpianjokea. Koskella näyttää olevan yhteys Vanajaveteen ja Mallasveteen. Vesi oli erittäin ruskeaa ja sameaa. Pinnasta polaroideilla katsottuna näkyvyys oli alle kaksi vaparengasta. En muista olenko koskaan kalastanut näin ”tukkoisessa” koskessa. Paikallinen asiantuntija tiesi kertoa, että eilen (23.5.09) oli paikkakunnalle tullut sadetta melko rovaus. Paikka oli ns. pienimuotoinen eli homma oli luonteeltaan kevyttä purokalastusta. Luokan #4 - #5 välineet riittävät tänne mainiosti.

Mielenkiitoinen yksityiskohta oli kosken jakaantuminen neljään uomaan maantiesillan yläpuolella. Alue on vanhaa kulttuuriseutua ja epäilen, että saaret ovat ainakin suurelta osin ihmiskäden muovaamia. Paikalla näytti opastetaulun mukaan olleen teollisuutta ainakin koko 1900- luvun ajan. Neliholvinen suojeltu kivisilta on rakennettu joskus 1880-luvulla.

Jossakin parkkipaikan lähistöllä sijainnee jonkinlainen jäteveden käsittelylaitos tai pumppaamo. Kuten viini asiantuntijat luonnehtisivat paikan ”pukee” eli tuoksu oli erikoislaatuinen sekoitus tuomen kukkien tuoksua ja vienosti tuulen mukana leijailevaa paskan hajua.

Yleisilmeeltään koski oli rehevä ja varsinkin niska vaikutti lupaavalta pintaperhopaikalta hämärtyvänä kesäiltana. Joitakin pieniä ja tarkemmin tunnistamattomia vesiperhosia lenteli jo nyt kosken yllä varjopaikoissa. Paikallistin useita kohteita joita vesien vähän selkiinnyttyä kannattaa käydä tutkimassa uudelleen.

Paikallinen kalastusseura on nähnyt viihtyvyyden eteen kiitettävästi vaivaa. Katos ja tulentekopaikka olivat esimerkillisessä kunnossa ja ainakin kahdessa paikassa penkin vieressä oli erilliset vapatelineet. En muista nähneeni moisia kuin Kymijoella kahvilan ulkopuolella. Suositeltava paikka lähellä Tamperetta. Luvan voi maksaa kotona seuran sivuilla annetulle tilille ja Tampereella ainakin Lielahden SporttiPekka myy lupia.

Kuvia Haihunkoskelta
www.viialanperhokalastajat.net