Kalastus
Yleistä
Perhokalastus ei ole pelkästään tekniikkaa vaan myöskin taktiikkaa. Olen melko varma, että kaikkien kalastusvuosieni jälkeen heittotekniikkani on riittävällä tasolla. Minulla oli muutama välivuosi, joina kalastaminen oli vähäistä ja olen alkanut epäillä, että taktiikkapuoli on päässyt vähän ruostumaan. Kalantulon vähyys tänä keväänä on ruvennut askarruttamaan. Olen samoilla perhoilla ja menetelmillä ennen saanut kalaa hyvinkin. Kaksi kysymystä nousee mieleen. Ovatko olosuhteet koskissa muuttuneet vai olenko unohtanut miten kalaa saadaan?
Taktiikka ei sisällä kovin paljon muuttujia. Perusvalinta tehdään ärsykeperhon ja luonnonravintoa jäljittelevän perhon välillä. Perhon koon, värin ja uintisyvyyden vaihteluilla pääsee jo monipuolisesti haarukoimaan kalan kulloisiakin mieltymyksiä. Oma havaintoni on, että kun koskivedet lämpiävät yli +10 asteen täytyy perhon kokoa pienentää merkittävästi. Tämä pätee siis taimeneen. Kirjolohi tuntuu ottavan ärsykeperhoon ympäri vuoden.
Henkilökohtainen perhonsidontafilosofiani ei edellytä oppien hakemista hyöteistietokirjoista ja elävien mallien tarkkaa jäljittelemistä. Olen pikemminkin impressionistisen koulukunnan edustaja. Suomen useimmiten sameissa ja ruskehtavissa vesissä riittää, että kalalle pystyy antamaan vaikutelman houkuttelevasta suupalasta. Rohkeus käyttää riittävän ohuita perukkeen kärkiä larvoilla ja pupilla kalastettaessa antaa mahdollisuuden uittaa ja esitellä perhoa kalan näkökulmasta luonnonmukaisella tavalla.
Perhokalastuksessa keskittyminen heittämiseen ja perhon uittamiseen on oltava koko ajan terävää jos mielii saada kalaa. Luultavasti tässä piilee tämän kalastusmuodon suurin viehätys. Ensin täytyy tiedostaa mitä on tekemässä ja sen jälkeen täytyy kerta kerran jälkeen, heitto heitolta, pystyä tekemään se. Koskenlukutaito eli kalan mahdollisten sijaintipaikkojen tunnistaminen ja toisaalta olosuhteiden huomioon ottaminen on oleellista. Kun on kerran sisäistänyt miten koskivettä luetaan ei se toisaalta kovin helposti unohdukaan.
Kuokkalankoski
Kävin pikavisiitillä Lempäälässä ja panin ohi ajaessani merkille paikallisen Kuokkalankosken kalastusalueen. Homma vaikutti heti alkuun kansainväliseltä, kun rantaa osoittavissa tienviitoissa luki ”Fishing”. Alueelle näyttää olevan tyypillistä lehtomainen rantamaisema ja leveä, ruskeavetinen koski. Alueen kartan mukaan kalastettavaa aluetta näyttää olevan paljon ja se vähä mitä ehdin nähdä näytti helppokulkuiselta ja kalastettavalta. Virtaus ei näyttänyt kovin voimakkaalta ja alue vaikuttaa paikoin kahlauskelpoiselta.
Webbi-sivujen (www.kuokkalankosket.net) mukaan kalakantaa pidetään yllä istutuksin. Mielenkiintoinen yksityiskohta saalispäiväkirjassa oli 53 cm pitkä, pilkillä saatu nieriä. Myös harjuksen saantiin vakuutetaan olevan hyvät mahdollisuudet. Lupia myydään useissa paikoissa. Sivuston mukaan Tampereella lupia myy SporttiPekka. Parkkitilaa näytti olevan tarjolla varmasti riittävästi.
Kosken leveyden takia saattaa olla tarpeen ottaa mukaan normaalia järeämmät välineet. Kartan mittakaavan mukaan mitattu kapeinkin kohta oli lähes 30 metriä leveä. Sameuden takia punasävyiset ärsykeperhot lienevät varma valinta täälläkin. Täytyy käydä ottamassa ns. tyypit tästä koskesta heti ensi tilassa.
Sidonta
Jos vuoden kylmimmät päivät ovat tavallisesti pyhitetty perhonsidonnalle niin mikseivät myös kuumimmat. Lämpötilan ylittäessä +25 ja auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ei kala sen paremmin kuin kalamieskään ole kovin aktiivinen. Sidoin hellepäivän kunniaksi muutaman ”kirjolohikiusauksen” . Tiemcon #6 streamerikoukkuun sidottuja ja kuulapäällä varustettuja täysin synteettisiä leech-tyyppisiä sidoksia on tarkoitus käyttää varsinkin Siuronkoskella, mutta miksei myös muilla syvillä ja vuolaasti virtaavilla kirjopaikoilla.
Kuvia Leecheistä
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Vko 21
Kalastus
Vertailevaa tutkimusta
Mieleeni juolahti tehdä pikku vertailu kahdesta viime aikojen vierailukohteestani Vilppulankoskesta ja Viinikanjoesta. Kuten olen tainnut mainita olen käynyt Viinikalla ”urani” aikana lukuisia kertoja saaden lukuisia kaloja. Vilppula on jäänyt vähän vieraammaksi paikaksi.
Ajomatka: Vilppulankoskelle ajomatka kestää asuinpaikastani vajaa kymmenen minuuttia kauemmin kuin Parkanoon.
Parkkipaikat: Viinikanjoen alaosan parkkipaikkoihin mahtuu noin kymmenen autoa. Yläosan tilanne onkin sitten tosi huono. Otaksun, että laillisesti Kaironkoski / Haapaskoski alueella voi pysäköidä kaksi autoa. Entinen parkkipaikka on puhkaistu uudisasutukselle johtavaksi tieksi ja tieliikennelaki suhtautuu melko nuivasti risteysalueella pysäköintiin. Vilppulaan mahtuu kymmenkunta autoa vaivatta.
Kalastettavuus: Parkanossa karttaan merkattua aluetta on paljon, mutta perhokalastajan kannalta mielenkiintoisia paikkoja on verraten vähän. Hitaasti virtaavia nivoja ja isoja suvantolampia sekä paikkoja joissa pääsyä rajoittavat jyrkät törmät on varmasti 80% kokonaismäärästä. Vilppulankoski on huomattavasti lyhyempi, mutta kauttaaltaan kalastettavissa heittolaitureiden ja helppokulkuisen maaston ansioista.
Lupa: Lupa maksaa molemmissa paikoissa 13€ (2009) kirjoituspalkkion kanssa. Molempiin voi lupia ostaa useista eri paikoista mm. paikallisilta huoltoasemilta. Kumpaankaan paikkaan lupaa ei voi maksaa kotona nettipankin kautta. Molemmilla paikoilla on nettisivut.
Vesistö: Viinikanjoki sijaitsee kahden pienehkön järven Linnajärven ja Parkanojärven välissä. Vilppulankoski kuuluu Näsijärven vesistöön.
Otti: Kalantuloa en pysty vertailemaan kunnolla. Vilppulankoskessa vaikutti olevan potentiaalia ensimmäisen kerran perusteella. Viinikanjoesta olen saanut varmasti oman osani kalaa. Varsinkin nyt kieltoon mennyt Kairon niskaniva on ollut varsin suosiollinen kautta vuosien.
Koska kuljen kalamatkani autolla parkkipaikalla on iso painoarvo. Auto täytyy saa jätettyä jonnekin järkevästi. Maaston kuljettavuus ja kosken kalastettavuus ovat niinikään tärkeitä. Tällä perusteella epäilen, että suuntaan kulkuni tänä kesänä useammin Vilppulaan kuin Parkanoon.
Siuronkoski
Olen tähän asti pitänyt erilaisia ottikalentereita enemmän tai vähemmän sammakkoennustajien elkeinä, mutta helatorstaina Siuronkoskella ryhdyin miettimään olisiko niissä sittenkin jotakin. Menin koskelle noin 11:30 ja juuri kun astuin autosta ulos ja aloin vyöttäytymään sotisopaan ja kokoamaan vapaa huomasin, että lyhyen ajan sisällä koskesta saatiin neljä kalaa. Kun sain itseni hilattua heittoetäisyydelle tilanne olikin jo mukavasti rauhoittunut eikä haavia tarvinnut tahria kalaan koko loppupäivänä. Kotona tarkistin ajankohdan ja huomasin, että lyhyt ja terävä syöntihuippu oli ajoittunut kalenterin mukaan juuri kuumimpaan ottiaikaan.
Haihunkoski
Sunnuntaina käväisin minulle entuudestaan täysin oudossa paikassa Viialan Haihunkoskella. Paikka on osa Viialan läpi virtaavaa Tarpianjokea. Koskella näyttää olevan yhteys Vanajaveteen ja Mallasveteen. Vesi oli erittäin ruskeaa ja sameaa. Pinnasta polaroideilla katsottuna näkyvyys oli alle kaksi vaparengasta. En muista olenko koskaan kalastanut näin ”tukkoisessa” koskessa. Paikallinen asiantuntija tiesi kertoa, että eilen (23.5.09) oli paikkakunnalle tullut sadetta melko rovaus. Paikka oli ns. pienimuotoinen eli homma oli luonteeltaan kevyttä purokalastusta. Luokan #4 - #5 välineet riittävät tänne mainiosti.
Mielenkiitoinen yksityiskohta oli kosken jakaantuminen neljään uomaan maantiesillan yläpuolella. Alue on vanhaa kulttuuriseutua ja epäilen, että saaret ovat ainakin suurelta osin ihmiskäden muovaamia. Paikalla näytti opastetaulun mukaan olleen teollisuutta ainakin koko 1900- luvun ajan. Neliholvinen suojeltu kivisilta on rakennettu joskus 1880-luvulla.
Jossakin parkkipaikan lähistöllä sijainnee jonkinlainen jäteveden käsittelylaitos tai pumppaamo. Kuten viini asiantuntijat luonnehtisivat paikan ”pukee” eli tuoksu oli erikoislaatuinen sekoitus tuomen kukkien tuoksua ja vienosti tuulen mukana leijailevaa paskan hajua.
Yleisilmeeltään koski oli rehevä ja varsinkin niska vaikutti lupaavalta pintaperhopaikalta hämärtyvänä kesäiltana. Joitakin pieniä ja tarkemmin tunnistamattomia vesiperhosia lenteli jo nyt kosken yllä varjopaikoissa. Paikallistin useita kohteita joita vesien vähän selkiinnyttyä kannattaa käydä tutkimassa uudelleen.
Paikallinen kalastusseura on nähnyt viihtyvyyden eteen kiitettävästi vaivaa. Katos ja tulentekopaikka olivat esimerkillisessä kunnossa ja ainakin kahdessa paikassa penkin vieressä oli erilliset vapatelineet. En muista nähneeni moisia kuin Kymijoella kahvilan ulkopuolella. Suositeltava paikka lähellä Tamperetta. Luvan voi maksaa kotona seuran sivuilla annetulle tilille ja Tampereella ainakin Lielahden SporttiPekka myy lupia.
Kuvia Haihunkoskelta
www.viialanperhokalastajat.net
Vertailevaa tutkimusta
Mieleeni juolahti tehdä pikku vertailu kahdesta viime aikojen vierailukohteestani Vilppulankoskesta ja Viinikanjoesta. Kuten olen tainnut mainita olen käynyt Viinikalla ”urani” aikana lukuisia kertoja saaden lukuisia kaloja. Vilppula on jäänyt vähän vieraammaksi paikaksi.
Ajomatka: Vilppulankoskelle ajomatka kestää asuinpaikastani vajaa kymmenen minuuttia kauemmin kuin Parkanoon.
Parkkipaikat: Viinikanjoen alaosan parkkipaikkoihin mahtuu noin kymmenen autoa. Yläosan tilanne onkin sitten tosi huono. Otaksun, että laillisesti Kaironkoski / Haapaskoski alueella voi pysäköidä kaksi autoa. Entinen parkkipaikka on puhkaistu uudisasutukselle johtavaksi tieksi ja tieliikennelaki suhtautuu melko nuivasti risteysalueella pysäköintiin. Vilppulaan mahtuu kymmenkunta autoa vaivatta.
Kalastettavuus: Parkanossa karttaan merkattua aluetta on paljon, mutta perhokalastajan kannalta mielenkiintoisia paikkoja on verraten vähän. Hitaasti virtaavia nivoja ja isoja suvantolampia sekä paikkoja joissa pääsyä rajoittavat jyrkät törmät on varmasti 80% kokonaismäärästä. Vilppulankoski on huomattavasti lyhyempi, mutta kauttaaltaan kalastettavissa heittolaitureiden ja helppokulkuisen maaston ansioista.
Lupa: Lupa maksaa molemmissa paikoissa 13€ (2009) kirjoituspalkkion kanssa. Molempiin voi lupia ostaa useista eri paikoista mm. paikallisilta huoltoasemilta. Kumpaankaan paikkaan lupaa ei voi maksaa kotona nettipankin kautta. Molemmilla paikoilla on nettisivut.
Vesistö: Viinikanjoki sijaitsee kahden pienehkön järven Linnajärven ja Parkanojärven välissä. Vilppulankoski kuuluu Näsijärven vesistöön.
Otti: Kalantuloa en pysty vertailemaan kunnolla. Vilppulankoskessa vaikutti olevan potentiaalia ensimmäisen kerran perusteella. Viinikanjoesta olen saanut varmasti oman osani kalaa. Varsinkin nyt kieltoon mennyt Kairon niskaniva on ollut varsin suosiollinen kautta vuosien.
Koska kuljen kalamatkani autolla parkkipaikalla on iso painoarvo. Auto täytyy saa jätettyä jonnekin järkevästi. Maaston kuljettavuus ja kosken kalastettavuus ovat niinikään tärkeitä. Tällä perusteella epäilen, että suuntaan kulkuni tänä kesänä useammin Vilppulaan kuin Parkanoon.
Siuronkoski
Olen tähän asti pitänyt erilaisia ottikalentereita enemmän tai vähemmän sammakkoennustajien elkeinä, mutta helatorstaina Siuronkoskella ryhdyin miettimään olisiko niissä sittenkin jotakin. Menin koskelle noin 11:30 ja juuri kun astuin autosta ulos ja aloin vyöttäytymään sotisopaan ja kokoamaan vapaa huomasin, että lyhyen ajan sisällä koskesta saatiin neljä kalaa. Kun sain itseni hilattua heittoetäisyydelle tilanne olikin jo mukavasti rauhoittunut eikä haavia tarvinnut tahria kalaan koko loppupäivänä. Kotona tarkistin ajankohdan ja huomasin, että lyhyt ja terävä syöntihuippu oli ajoittunut kalenterin mukaan juuri kuumimpaan ottiaikaan.
Haihunkoski
Sunnuntaina käväisin minulle entuudestaan täysin oudossa paikassa Viialan Haihunkoskella. Paikka on osa Viialan läpi virtaavaa Tarpianjokea. Koskella näyttää olevan yhteys Vanajaveteen ja Mallasveteen. Vesi oli erittäin ruskeaa ja sameaa. Pinnasta polaroideilla katsottuna näkyvyys oli alle kaksi vaparengasta. En muista olenko koskaan kalastanut näin ”tukkoisessa” koskessa. Paikallinen asiantuntija tiesi kertoa, että eilen (23.5.09) oli paikkakunnalle tullut sadetta melko rovaus. Paikka oli ns. pienimuotoinen eli homma oli luonteeltaan kevyttä purokalastusta. Luokan #4 - #5 välineet riittävät tänne mainiosti.
Mielenkiitoinen yksityiskohta oli kosken jakaantuminen neljään uomaan maantiesillan yläpuolella. Alue on vanhaa kulttuuriseutua ja epäilen, että saaret ovat ainakin suurelta osin ihmiskäden muovaamia. Paikalla näytti opastetaulun mukaan olleen teollisuutta ainakin koko 1900- luvun ajan. Neliholvinen suojeltu kivisilta on rakennettu joskus 1880-luvulla.
Jossakin parkkipaikan lähistöllä sijainnee jonkinlainen jäteveden käsittelylaitos tai pumppaamo. Kuten viini asiantuntijat luonnehtisivat paikan ”pukee” eli tuoksu oli erikoislaatuinen sekoitus tuomen kukkien tuoksua ja vienosti tuulen mukana leijailevaa paskan hajua.
Yleisilmeeltään koski oli rehevä ja varsinkin niska vaikutti lupaavalta pintaperhopaikalta hämärtyvänä kesäiltana. Joitakin pieniä ja tarkemmin tunnistamattomia vesiperhosia lenteli jo nyt kosken yllä varjopaikoissa. Paikallistin useita kohteita joita vesien vähän selkiinnyttyä kannattaa käydä tutkimassa uudelleen.
Paikallinen kalastusseura on nähnyt viihtyvyyden eteen kiitettävästi vaivaa. Katos ja tulentekopaikka olivat esimerkillisessä kunnossa ja ainakin kahdessa paikassa penkin vieressä oli erilliset vapatelineet. En muista nähneeni moisia kuin Kymijoella kahvilan ulkopuolella. Suositeltava paikka lähellä Tamperetta. Luvan voi maksaa kotona seuran sivuilla annetulle tilille ja Tampereella ainakin Lielahden SporttiPekka myy lupia.
Kuvia Haihunkoskelta
www.viialanperhokalastajat.net
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Vko 20
Siuronkoski
Käväisin torstaina töiden jälkeen uudella ”kotikoskellani” Siurossa. Keli oli kalansaannin kannalta huono. Kova pohjoistuuli, kirkas auringonpaiste ja iltapäivä eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä. Kokeilin aluksi erittäin nopeasti uppoavaa peruketta ja isoa värikästä streameria ja myöhemmin intermediate perukkeella tummia pinnan lähellä uivia zonkker-tyyppisä virityksiä. Molempia ilman mainittavaa tulosta.
Vaikka kohde on suosittu ja väkeä oli taas kuin kansaa olin tunnin kokonaan yksin voimalaitoksen kanavalla. Aina löytyi sopivaa tuulenrakoa heittämisellä. Jokisenjärven yli käyvä tuuli oli melko kylmä ja vaatetta piti olla päällä talvityyliin. Kalantulo ei yleisestikään ollut mitenkään kehuttavaa. Tuntematon virvelimies sai voimalaitoksen alapuolelta pienen kuhan. Aika-ajoin näkyi kalan pintakäyntejä alauomassa. Tarinan mukaan aikaisemmin päivällä joku oli puolentunnin väsytyksen jälkeen karkottanut ison kalan maantiesillan alapuolella. Asiasta ei ollut kaupunkitarinaa edustavampaa evidenssiä eli todistusaineistoa.
Alauomassa voimalaitoksen puolella lähellä rantaa parveili runsaasti pieniä, noin viiden sentin mittaisia kirkaskylkisiä kaloja., luultavasti salakoita. En yhtään ihmettelisi jos hämärän laskeuduttua isot kalat tulisivat alapuolisesta järvestä syönnökselle koskeen. Täällä kannattaisi kokeilla isoa salakka streameria. Veden lämpötila oli +7, ilman + 14, paine n. 1020 ja suhteellisen vakaa.
Vilppulan koski
Paikalliset virvelimiehet kertoivat saaneensa useita kaloja viikon sisään. Vieheenä toimivin on ollut kupari-hopea lusikkauistin. Perholla ei kukaan kertonut saaneensa mitään. Vesitilanne oli sopiva eikä virtauskaan ollut turhan kova. Vesistöä säännellään Mäntän tehtaan voimalaitoksen padolla. Koski näyttää melko matalalta. Muuan perhomies kahlaili koskessa mielin määrin. Niskalla on voimassa kahlauskielto kesäkuun alkuun asti kudun suojelemiseksi. Vaikka koski vaikutti kahlattavalta kahlaamisen kalastukselle tuoma lisäarvo Vilppulassa ei tunnu kovin suurelta. Pitkälle rullaavalla vavalla pystyy kalastamaan kosken aivan riittävän hyvin.
Sää oli kirkas ja auringonpaisteinen. Se ei kuulemma sinänsä haittaa, mutta paikallisten saamamiesten mukaan itätuuli ei ole otollinen kalatuuli Vilppulankoskella. Kosken loppuliussa koulun puolelta vihreällä pupalla tuntui olevan tiettyä kysyntää. Tässä paikassa pystyi jopa hieman heittämään takaheittoa. Sain useita kunnon tärppejä joista paras hyppäsi ilmaan ja ravisti perhon suupielestään pois hurjalla kung-fu liikkeellä. Streameri ei tuottanut tulosta tällä kertaa. Taitaa olla uskottava, että iltahämärä on parasta aikaa perhokalastukseen. En vain ole mikään erityinen iltaihminen. Aamulla voin nousta vaikka klo 4:00 ja ryhtyä tarvittaviin toimiin, mutta illalla klo 21:00 jälkeen toimintakyky alentuu nopeasti.
Koskeen on kahden viikon sisällä laitettu velvoiteistutuksia. Varsinkin alapuolen nivassa näkyi paljon hyppiviä kaloja, mutta ne eivät olleet kovin kiinnostuneita tarjotuista vieheistä. Parkkipaikalla tavattu virvelimies kertoi saaneensa kuusi alamittaista taimenta niskalta. Tämä viittaisi istukkaisiin.
Vilppulan Neste ei enää myy lupia, Sataman ravintola aukeaa sunnuntaisin vasta klo 14:00. Sain luvat klo 10:00 aukeavalta Seolta.
Ilma oli +16, paine n.1021, vesi +8 ja normaalin ruskeaa.
Ruoveden ja Vilppulan välillä on pieni kylä nimeltä Väärinmaja. Nopeusrajoitus muuttuu yllättävästi suoraan kahdeksastakymppistä viitteenkymppiin ja ainakin Vilppulasta päin tullessa liikennemerkkiä ei näe kovin kaukaa etukäteen. Melkoinen sakkorysän paikka.
Muut asiat
Musiikki
Matkamusiikkina Vilppulaan oli Rolling Stonesin live ”Get Yer Ya-Ya's Out!” . Levyn äänitykset on tehty pääasiassa New Yorkissa Madison Square Gardenissa marraskuussa 1969. Samalla Amerikan kiertueella 6.12 oli surullisen kuuluisa Altamontin moottoriradalla pidetty konsertti. Helvetin Enkelit puukottivat Meredith Hunterin kuoliaaksi Stonesien soittaessa ”Aftermath” levyn yhtä helmeä ”Under My Thumbia”. Useissa lähteissä biisiksi mainitaan "Sympathy for the Devil" , mutta Gimme Shelter dokumentissa asia kerrotaan ja myös filmillä näkyy tapahtuma ja kuuluu taustalla soitettava kappale.
Stones olisi pitänyt nähdä livenä juuri noina vuosina. Keith Richards ei vielä ollut aivan sekaisin huumeista, Mick Taylor oli juuri tullut bändiin eikä vielä ollut aloittanut huumeiden laajamittaista käyttöä ja Charlie Wattsin komppi tuli kuin koneesta. Olen nähnyt Stonesit pariin kertaan 90-luvulla. Suomen vaaleat kesäillat eivät tehneet oikeutta lavaspektaakkelille. Vaikka sedät jaksoivatkin heilua ei Stonesia enää parhaalla tahdollakaan voi nimittää maailman parhaaksi rock'n roll yhtyeeksi kuin vanhasta muistista.
Kuvia Vilppulankoskelta
Käväisin torstaina töiden jälkeen uudella ”kotikoskellani” Siurossa. Keli oli kalansaannin kannalta huono. Kova pohjoistuuli, kirkas auringonpaiste ja iltapäivä eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä. Kokeilin aluksi erittäin nopeasti uppoavaa peruketta ja isoa värikästä streameria ja myöhemmin intermediate perukkeella tummia pinnan lähellä uivia zonkker-tyyppisä virityksiä. Molempia ilman mainittavaa tulosta.
Vaikka kohde on suosittu ja väkeä oli taas kuin kansaa olin tunnin kokonaan yksin voimalaitoksen kanavalla. Aina löytyi sopivaa tuulenrakoa heittämisellä. Jokisenjärven yli käyvä tuuli oli melko kylmä ja vaatetta piti olla päällä talvityyliin. Kalantulo ei yleisestikään ollut mitenkään kehuttavaa. Tuntematon virvelimies sai voimalaitoksen alapuolelta pienen kuhan. Aika-ajoin näkyi kalan pintakäyntejä alauomassa. Tarinan mukaan aikaisemmin päivällä joku oli puolentunnin väsytyksen jälkeen karkottanut ison kalan maantiesillan alapuolella. Asiasta ei ollut kaupunkitarinaa edustavampaa evidenssiä eli todistusaineistoa.
Alauomassa voimalaitoksen puolella lähellä rantaa parveili runsaasti pieniä, noin viiden sentin mittaisia kirkaskylkisiä kaloja., luultavasti salakoita. En yhtään ihmettelisi jos hämärän laskeuduttua isot kalat tulisivat alapuolisesta järvestä syönnökselle koskeen. Täällä kannattaisi kokeilla isoa salakka streameria. Veden lämpötila oli +7, ilman + 14, paine n. 1020 ja suhteellisen vakaa.
Vilppulan koski
Paikalliset virvelimiehet kertoivat saaneensa useita kaloja viikon sisään. Vieheenä toimivin on ollut kupari-hopea lusikkauistin. Perholla ei kukaan kertonut saaneensa mitään. Vesitilanne oli sopiva eikä virtauskaan ollut turhan kova. Vesistöä säännellään Mäntän tehtaan voimalaitoksen padolla. Koski näyttää melko matalalta. Muuan perhomies kahlaili koskessa mielin määrin. Niskalla on voimassa kahlauskielto kesäkuun alkuun asti kudun suojelemiseksi. Vaikka koski vaikutti kahlattavalta kahlaamisen kalastukselle tuoma lisäarvo Vilppulassa ei tunnu kovin suurelta. Pitkälle rullaavalla vavalla pystyy kalastamaan kosken aivan riittävän hyvin.
Sää oli kirkas ja auringonpaisteinen. Se ei kuulemma sinänsä haittaa, mutta paikallisten saamamiesten mukaan itätuuli ei ole otollinen kalatuuli Vilppulankoskella. Kosken loppuliussa koulun puolelta vihreällä pupalla tuntui olevan tiettyä kysyntää. Tässä paikassa pystyi jopa hieman heittämään takaheittoa. Sain useita kunnon tärppejä joista paras hyppäsi ilmaan ja ravisti perhon suupielestään pois hurjalla kung-fu liikkeellä. Streameri ei tuottanut tulosta tällä kertaa. Taitaa olla uskottava, että iltahämärä on parasta aikaa perhokalastukseen. En vain ole mikään erityinen iltaihminen. Aamulla voin nousta vaikka klo 4:00 ja ryhtyä tarvittaviin toimiin, mutta illalla klo 21:00 jälkeen toimintakyky alentuu nopeasti.
Koskeen on kahden viikon sisällä laitettu velvoiteistutuksia. Varsinkin alapuolen nivassa näkyi paljon hyppiviä kaloja, mutta ne eivät olleet kovin kiinnostuneita tarjotuista vieheistä. Parkkipaikalla tavattu virvelimies kertoi saaneensa kuusi alamittaista taimenta niskalta. Tämä viittaisi istukkaisiin.
Vilppulan Neste ei enää myy lupia, Sataman ravintola aukeaa sunnuntaisin vasta klo 14:00. Sain luvat klo 10:00 aukeavalta Seolta.
Ilma oli +16, paine n.1021, vesi +8 ja normaalin ruskeaa.
Ruoveden ja Vilppulan välillä on pieni kylä nimeltä Väärinmaja. Nopeusrajoitus muuttuu yllättävästi suoraan kahdeksastakymppistä viitteenkymppiin ja ainakin Vilppulasta päin tullessa liikennemerkkiä ei näe kovin kaukaa etukäteen. Melkoinen sakkorysän paikka.
Muut asiat
Musiikki
Matkamusiikkina Vilppulaan oli Rolling Stonesin live ”Get Yer Ya-Ya's Out!” . Levyn äänitykset on tehty pääasiassa New Yorkissa Madison Square Gardenissa marraskuussa 1969. Samalla Amerikan kiertueella 6.12 oli surullisen kuuluisa Altamontin moottoriradalla pidetty konsertti. Helvetin Enkelit puukottivat Meredith Hunterin kuoliaaksi Stonesien soittaessa ”Aftermath” levyn yhtä helmeä ”Under My Thumbia”. Useissa lähteissä biisiksi mainitaan "Sympathy for the Devil" , mutta Gimme Shelter dokumentissa asia kerrotaan ja myös filmillä näkyy tapahtuma ja kuuluu taustalla soitettava kappale.
Stones olisi pitänyt nähdä livenä juuri noina vuosina. Keith Richards ei vielä ollut aivan sekaisin huumeista, Mick Taylor oli juuri tullut bändiin eikä vielä ollut aloittanut huumeiden laajamittaista käyttöä ja Charlie Wattsin komppi tuli kuin koneesta. Olen nähnyt Stonesit pariin kertaan 90-luvulla. Suomen vaaleat kesäillat eivät tehneet oikeutta lavaspektaakkelille. Vaikka sedät jaksoivatkin heilua ei Stonesia enää parhaalla tahdollakaan voi nimittää maailman parhaaksi rock'n roll yhtyeeksi kuin vanhasta muistista.
Kuvia Vilppulankoskelta
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Vko 19
Muut asiat
Kalastus tällä viikolla jäi vähille koska toukokuun toinen sunnuntai on äitienpäivä ja Urbaanillakin kalamiehellä on äiti. Ketterä harmaa pantteri, joka on arvaamaton lahjatoiveissaan. Toiveena saattaa olla mitä tahansa kirjasta kirveeseen. Tänä vuonna listalla oli pari kirjosiepon pönttöä. Äitini oli tarkkailut lintuja ja huolestunut kirjosiepon asuntotilanteen negatiivisesta kehityksestä, kun pahansisuinen sinitiainen ajoi kirjosiepon pois pöntöstään. Pönttöjä siis hankintaan. Kirjosieppo on pihapiirissä varsin hyödyllinen asukki, koska se lintukirjan mukaan kantaa poikasilleen viisinumeroisen määrän lentäviä hyönteisiä eli hyttysiä pesintäkaudessa.
Viikko on muutenkin ollut kiireinen, mutta pari kalastusaiheista videota / tv ohjelmaa olen ehtinyt katsoa. Ostin AEGMedian tuottaman ”Trout Bum Diaries vol. 1, Patagogia” DVD:n. Viisi kaveria matkaa viisi kuukautta Etelä-Amerikan eteläisimmässä osassa risalla Jeepillä. Videolla on tarjolla paljon väsytyskohtauksia, joissa esiintyy täkäläisittäin ajatellen hillittömän suuria taimenia. Argentiinan laajalla La Pampalla voi takaheittoa venyttää rauhassa ilman alituista taakseen pälyilyä. Niillämain ei takasilmukkaa tarvitse sovitella kahden koivun ja kolmen oksan väliin samalla toivoen, ettei tulisi tuulenpuuskaa.
Toinen kalastusaiheinen ohjelma tuli VOOM-kanavalta. Siellä pyörii sarja Collective Intelligence eri esineiden keräilystä ja harrastamisesta. Sarja on amerikkalainen ja näkökulma sen mukainen. Maanantaina tuli jakso vieheiden keräilystä. Ohjelman formaattina on antaa kaksikymmentä vihjettä aina kunkin keräilykohteen tärkeistä asioista. Amerikassa on kerho joka asiaa varten. Viehekeräilijöiden kerho on NFLCC. Sivuilta www.nflcc.org voi mennä tutkimaan Amerikan meininkiä.
Osa vieheiden keräilijöistä on keskittynyt antiikkisiin perhoihin. Pari mielenkiintoista vihjettä ohjelmasta sai. Ensinnäkin vanhoja perhoja voi puhdistaa hiusten kuivapesuaineella ja lämmittää sen jälkeen miedosti hiusten kuivaajalla. Juontajan mukaan käsittely tekee ihmeitä kokoelman yleisilmeelle. Toinen vihje oli ötököiden luonnonmukainen häätäminen perhokokoelman kimpusta. Laitetaan neilikan siemeniä laatikoihin ja kutsumattomat vieraat pysyvät loitolla.
Suuren luvut ja kallis hinta ovat rapakon takana varma keino saavuttaa mielenkiintoa. Ohjelman lopussa kerrottiin, että kallein ja harvinaisin koskaan kaupattu viehe on ollut Riley Haskellin joskus 1850-luvun puolivälin jälkeen valmistama suurikokoinen Minnow. Tästä vieheestä on kuulemma huutokaupassa maksettu 101000 USD. Löysin tälle tiedolle pari vahvistusta internetistä. Niiden mukaan kauppa olisi tehty Etelä-Carolinan osavaltiossa vuonna 2004. Tuolla hinnalla olisi saanut parikin ”ajettavaa autoa”, niin kuin tavataan sanoa.
Ehkä ensiviikolla ehdin taas ottamaan kontaktia koskivesiin.
Kalastus tällä viikolla jäi vähille koska toukokuun toinen sunnuntai on äitienpäivä ja Urbaanillakin kalamiehellä on äiti. Ketterä harmaa pantteri, joka on arvaamaton lahjatoiveissaan. Toiveena saattaa olla mitä tahansa kirjasta kirveeseen. Tänä vuonna listalla oli pari kirjosiepon pönttöä. Äitini oli tarkkailut lintuja ja huolestunut kirjosiepon asuntotilanteen negatiivisesta kehityksestä, kun pahansisuinen sinitiainen ajoi kirjosiepon pois pöntöstään. Pönttöjä siis hankintaan. Kirjosieppo on pihapiirissä varsin hyödyllinen asukki, koska se lintukirjan mukaan kantaa poikasilleen viisinumeroisen määrän lentäviä hyönteisiä eli hyttysiä pesintäkaudessa.
Viikko on muutenkin ollut kiireinen, mutta pari kalastusaiheista videota / tv ohjelmaa olen ehtinyt katsoa. Ostin AEGMedian tuottaman ”Trout Bum Diaries vol. 1, Patagogia” DVD:n. Viisi kaveria matkaa viisi kuukautta Etelä-Amerikan eteläisimmässä osassa risalla Jeepillä. Videolla on tarjolla paljon väsytyskohtauksia, joissa esiintyy täkäläisittäin ajatellen hillittömän suuria taimenia. Argentiinan laajalla La Pampalla voi takaheittoa venyttää rauhassa ilman alituista taakseen pälyilyä. Niillämain ei takasilmukkaa tarvitse sovitella kahden koivun ja kolmen oksan väliin samalla toivoen, ettei tulisi tuulenpuuskaa.
Toinen kalastusaiheinen ohjelma tuli VOOM-kanavalta. Siellä pyörii sarja Collective Intelligence eri esineiden keräilystä ja harrastamisesta. Sarja on amerikkalainen ja näkökulma sen mukainen. Maanantaina tuli jakso vieheiden keräilystä. Ohjelman formaattina on antaa kaksikymmentä vihjettä aina kunkin keräilykohteen tärkeistä asioista. Amerikassa on kerho joka asiaa varten. Viehekeräilijöiden kerho on NFLCC. Sivuilta www.nflcc.org voi mennä tutkimaan Amerikan meininkiä.
Osa vieheiden keräilijöistä on keskittynyt antiikkisiin perhoihin. Pari mielenkiintoista vihjettä ohjelmasta sai. Ensinnäkin vanhoja perhoja voi puhdistaa hiusten kuivapesuaineella ja lämmittää sen jälkeen miedosti hiusten kuivaajalla. Juontajan mukaan käsittely tekee ihmeitä kokoelman yleisilmeelle. Toinen vihje oli ötököiden luonnonmukainen häätäminen perhokokoelman kimpusta. Laitetaan neilikan siemeniä laatikoihin ja kutsumattomat vieraat pysyvät loitolla.
Suuren luvut ja kallis hinta ovat rapakon takana varma keino saavuttaa mielenkiintoa. Ohjelman lopussa kerrottiin, että kallein ja harvinaisin koskaan kaupattu viehe on ollut Riley Haskellin joskus 1850-luvun puolivälin jälkeen valmistama suurikokoinen Minnow. Tästä vieheestä on kuulemma huutokaupassa maksettu 101000 USD. Löysin tälle tiedolle pari vahvistusta internetistä. Niiden mukaan kauppa olisi tehty Etelä-Carolinan osavaltiossa vuonna 2004. Tuolla hinnalla olisi saanut parikin ”ajettavaa autoa”, niin kuin tavataan sanoa.
Ehkä ensiviikolla ehdin taas ottamaan kontaktia koskivesiin.
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Vko 18
Kalastus
Siuronkoski
Kävin vapunpäivänä Siuronkoskella tutustumassa paikkaan ja ottamassa muutamia valokuvia. Siuronkosken läheisyydestä huolimatta en ollut koskaan käynyt siellä. Kalastajia oli yllättävän paljon ja kalantulokin vaikutti kohtuulliselta. Olin paikalla noin puoli tuntia ja sinä aikana koskesta nostettiin ainakin kaksi kalaa.
Perhokalastajia ei tositoimissa kovin montaa ollut. Virtaus oli voimakas ja vesi melko syvää. Vähintään luokan #7 välineet näyttivät olevan tarpeen. Ambulanssiväriset uistimet ja streamerit vaikuttivat suosituilta.
Paikka tuntui sen verran lupaavalta, että päätin investoida 70€ vuosilupaan kalastuskaudelle 2009. Sunnuntaina kalaa ei noussut vedestä koko paikalla olo aikanani. Väkeä oli yllättävän paljon, vaan ei ihan ruuhkaksi asti. Maantiesillalla harrastettiin omintakeista kalastusmuotoa. Virvelillä heitettiin uistin korkealta veteen ja ikään kuin uisteltiin loppuliun imussa. Miten mahdollinen kala olisi saatu tuosta paikasta ylös ilman kolmimetristä haavia?
Vapunpäivän ”tiedustelulennon” perusteella rakentelin muutamia hälytysajoneuvojen väreihin soinnutettuja streamereita. Ohessa muutamia kuvia alueelta ja Siuronkosken ”ottiperhoista”. Kalastussäännössä on maininta liian pienten perhojen välttämisestä. Nämä varmasti tyydyttävät tässä suhteessa vaativaakin makua.
Luokan #8 vapa ja siima riittivät hyvin käskemään raskasta uppoavaa peruketta ja isoa perhoa. Useampi tunti rullausheittoa 10 jalan vavalla riitti kumoamaan väitteen, että perhonheitto on tekniikka eikä voimalaji. Mieleeni tuli ajatus testata joskus skater pintaperhoa voimalaitoksen kanavassa. Iso Nalle Puh ajaisi luultavasti saman asian.
Siuron suistoissa sää oli puolipilvinen ja etelätuuli kohtalainen, mutta ei pahan kylmän tuntuinen vaikka olinkin liikkeellä aamuvarhaisella. Ilman lämpötila oli alussa +8 ja kohosi päivän kuluessa +15. Ilmanpaine laskeva, paine laski 1017 hPa:sta 1015 hPa:n tuntumaan. Ottiaika kalenterin mukaan piti ajoittua juuri kalastusjaksolleni. Veden lämpötila oli +5 ja väri tyypillisen ruskeaa.
Muut aiheet
Ilmasto
Näsijärven jäät lähtivät taas ennen vappua. En vielä tiedä satamamestari Matti Joen virallistamaa tarkkaa ajankohtaa, mutta ainakin suuri osa järveä Tampereen rannasta katseltuna näytti soutukelpoiselta jo tiistaina 28.4.09 iltapäivällä.
Tilastoja Näsijärven jäätymisestä ja jäiden lähdöstä on pidetty jollakin tarkkuudella yhtäjaksoisesti vuodesta 1836. Yli 170 vuoden aikana jäät ovat lähteneet huhtikuussa 27 kertaa. Merkillepantavaa on, että sadan ensimmäisen vuoden (1836 – 1936) aikana jäät lähtivät huhtikuussa vain kahdeksan kertaa.
Viimeksi kuluneen vuosikymmenen (keväät 1999-2009) aikana huhtikuinen jäiden lähtö on tapahtunut yhdeksän kertaa. Tampereen seudun keskilämpötiloista pitkällä aikavälillä ei ole tietoa saatavilla (ainakaan minulla). Sivustolla http://www.cs.tut.fi/~juhakn/saa.html on tietoja vuodesta 1997 asti. Pikaisella silmäyksellä voi päätellä, että kun huhtikuun keskilämpö ylittää +4 astetta jäät lähtevät huhtikuussa. Tästä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleisesti ottaen ”jääkausi” Näsijärvellä näyttää lyhentyneen noin kuukaudella viimeksi kuluneen 10 – 15 vuoden aikana. Olisikin mielenkiintoista tietää minkä kokoinen keskilämpötilan muutos tähän on tarvittu.
Jäiden lähdön aikaistuminen näyttää noudattavan samaa trendiä kuin Suomen keskilämpötilan kohoaminen (http://www.fmi.fi/saa/tilastot.html ). Jäätymisen ajankohta vaikuttaa riippuvan enemmän yksittäisestä sääilmiöstä kuten korkeapaineen tuomasta pakkasjaksosta. Syksyinen, lähes nolla-asteinen pintavesi jäätyy varsin nopeasti tyynellä pakkassäällä.
Kuvia perhoista ja koskesta
Siuronkoski
Kävin vapunpäivänä Siuronkoskella tutustumassa paikkaan ja ottamassa muutamia valokuvia. Siuronkosken läheisyydestä huolimatta en ollut koskaan käynyt siellä. Kalastajia oli yllättävän paljon ja kalantulokin vaikutti kohtuulliselta. Olin paikalla noin puoli tuntia ja sinä aikana koskesta nostettiin ainakin kaksi kalaa.
Perhokalastajia ei tositoimissa kovin montaa ollut. Virtaus oli voimakas ja vesi melko syvää. Vähintään luokan #7 välineet näyttivät olevan tarpeen. Ambulanssiväriset uistimet ja streamerit vaikuttivat suosituilta.
Paikka tuntui sen verran lupaavalta, että päätin investoida 70€ vuosilupaan kalastuskaudelle 2009. Sunnuntaina kalaa ei noussut vedestä koko paikalla olo aikanani. Väkeä oli yllättävän paljon, vaan ei ihan ruuhkaksi asti. Maantiesillalla harrastettiin omintakeista kalastusmuotoa. Virvelillä heitettiin uistin korkealta veteen ja ikään kuin uisteltiin loppuliun imussa. Miten mahdollinen kala olisi saatu tuosta paikasta ylös ilman kolmimetristä haavia?
Vapunpäivän ”tiedustelulennon” perusteella rakentelin muutamia hälytysajoneuvojen väreihin soinnutettuja streamereita. Ohessa muutamia kuvia alueelta ja Siuronkosken ”ottiperhoista”. Kalastussäännössä on maininta liian pienten perhojen välttämisestä. Nämä varmasti tyydyttävät tässä suhteessa vaativaakin makua.
Luokan #8 vapa ja siima riittivät hyvin käskemään raskasta uppoavaa peruketta ja isoa perhoa. Useampi tunti rullausheittoa 10 jalan vavalla riitti kumoamaan väitteen, että perhonheitto on tekniikka eikä voimalaji. Mieleeni tuli ajatus testata joskus skater pintaperhoa voimalaitoksen kanavassa. Iso Nalle Puh ajaisi luultavasti saman asian.
Siuron suistoissa sää oli puolipilvinen ja etelätuuli kohtalainen, mutta ei pahan kylmän tuntuinen vaikka olinkin liikkeellä aamuvarhaisella. Ilman lämpötila oli alussa +8 ja kohosi päivän kuluessa +15. Ilmanpaine laskeva, paine laski 1017 hPa:sta 1015 hPa:n tuntumaan. Ottiaika kalenterin mukaan piti ajoittua juuri kalastusjaksolleni. Veden lämpötila oli +5 ja väri tyypillisen ruskeaa.
Muut aiheet
Ilmasto
Näsijärven jäät lähtivät taas ennen vappua. En vielä tiedä satamamestari Matti Joen virallistamaa tarkkaa ajankohtaa, mutta ainakin suuri osa järveä Tampereen rannasta katseltuna näytti soutukelpoiselta jo tiistaina 28.4.09 iltapäivällä.
Tilastoja Näsijärven jäätymisestä ja jäiden lähdöstä on pidetty jollakin tarkkuudella yhtäjaksoisesti vuodesta 1836. Yli 170 vuoden aikana jäät ovat lähteneet huhtikuussa 27 kertaa. Merkillepantavaa on, että sadan ensimmäisen vuoden (1836 – 1936) aikana jäät lähtivät huhtikuussa vain kahdeksan kertaa.
Viimeksi kuluneen vuosikymmenen (keväät 1999-2009) aikana huhtikuinen jäiden lähtö on tapahtunut yhdeksän kertaa. Tampereen seudun keskilämpötiloista pitkällä aikavälillä ei ole tietoa saatavilla (ainakaan minulla). Sivustolla http://www.cs.tut.fi/~juhakn/saa.html on tietoja vuodesta 1997 asti. Pikaisella silmäyksellä voi päätellä, että kun huhtikuun keskilämpö ylittää +4 astetta jäät lähtevät huhtikuussa. Tästä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleisesti ottaen ”jääkausi” Näsijärvellä näyttää lyhentyneen noin kuukaudella viimeksi kuluneen 10 – 15 vuoden aikana. Olisikin mielenkiintoista tietää minkä kokoinen keskilämpötilan muutos tähän on tarvittu.
Jäiden lähdön aikaistuminen näyttää noudattavan samaa trendiä kuin Suomen keskilämpötilan kohoaminen (http://www.fmi.fi/saa/tilastot.html ). Jäätymisen ajankohta vaikuttaa riippuvan enemmän yksittäisestä sääilmiöstä kuten korkeapaineen tuomasta pakkasjaksosta. Syksyinen, lähes nolla-asteinen pintavesi jäätyy varsin nopeasti tyynellä pakkassäällä.
Kuvia perhoista ja koskesta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)