Kalastus
Kuokkalankoski
Kävin tiistaina Lempäälän Kuokkalankoskella ja siellä lähinnä Katepalin tehtaan kupeessa sijaitsevalla Herralankoskella. Paikallisten mielestä vettä oli vähänlaisesti ja koski näytti helposti kahlattavalta. Lievää savisameutta lukuunottamatta vesi oli kuitenkin yllättävän kirkasta. Katepalille kurvasi rekka aina silloin tällöin, joten kattohuopabisnes näyttää lamasta huolimatta vetävän.
Koskella oli vähän ruuhkaa, laskin parkkipaikalta kymmenkunta autoa. Nuoremmanpolven perhomies sain aivan katoksen edestä kirkkaan taimenen. Perhona oli violetti Leech. Kovasta kävijäpaineesta huolimatta paikka oli silmiinpistävän siisti. Tavalliset koskenrantojen koristeet, kuten muovikassit ja kaljatölkit loistivat poissaolollaan.
Vuosilupa (90€) ei ollut mitenkään pahan hintainen. Lempäälä ei ole kovinkaan kaukana asuinpaikastani, joten ehkä ensikaudeksi teen pikku investoinnin. Alueella on kartan mukaan melkoisesti kalastettavaa. Täytyy silti ensin tehdä vähän tiedustelua muista Kuokkalan koskipaikoista kun taimenen rauhoitus alkaa ja muuten paremmin ehtii.
Kuokkalankosken webbi-sivut ansaitsevat erityismaininnan. Domain www.kuokkalankosket.net on rekisteröity paikallisen puuhamiehen nimellä ja sivut pyörivät webbi-hotellin palvelimella. Oikeassa reunassa olevat linkit on toteutettu php:llä. Harvalla kalapaikalla on näin ammattimaisen tuntuisesti ns. amatöörivoimin? ylläpidettyjä sivuja. Sisältö on myös riittävän informatiivinen. Sivuilla olevan saalipäiväkirjan mukaa kalaa näyttää tulevan aika tasaisesti.
Kalastuslupia myydään Lempäälässä useammassakin paikassa ja Tampereella ainakin SporttiPekka myy lupia.
Kuokkalankoski on isojen vesistöjen välissä. Sen kautta Mallasvesi ja Vanavesi virtaavat kohti Pyhäjärven ja sitä tietä Kokemäenjokeen. Syyskesällä kannattakin käydä kalalla lähinnä paikoissa, jotka ovat suurten vesistöjen välissä. Niissä riittä varmemmin vettä.
Siuronkoski
Sunnuntaina Siuronkoskella olivat orastavan syksyn merkit jo selvästi näkyvissä. Koivuissa oli jo paikoin keltaisia lehtiä ja viikon sateiden jäljiltä ilma tuntui jo syksyisen kolealta yli +15 asteen lämpötilasta huolimatta. Osasyynä koleuden tuntuun oli ajoittain kovana puhaltanut tuuli. Aamulla virtaus oli pysähdyksissä, mutta noin kymmenen maissa turbiinit lähtivät pyörimään ja virtaus palasi normaaliksi. Syynä voimaloiden sulkemiseen oli paikallisen veteraanin mukaan veden vähyys koko vesistössä. Kyröskosken ja Siuronkosken voimalat tasaavat vedenpintaa niin ettei F.E.Sillanpään kansallisromanttinen maisema Hämeenkyrössä kuivahda. Virtauksen palattua myös kalat selvästi heräsivät. Mielenkiintoiseksi kalastuksen teki se, että minulla peräti neljä kalaa kiinni, enkä onnistunut saamaan niistä ensimmäistäkään ylös. Joskus siis näinkin.
Muut asiat
IT
Oma kotimainen jättiyhtiömme Nokia on ollut uutisissa useampaan otteeseen lähiaikoina. Se julkistaa miniläppärin, Linux-puhelimen ja samaan syssyyn pörssianalyytikot ennustavat Nokian osakkeelle pysyvää, noin 20% arvon laskua. Nokiassa jyllää myös uudelleen organisointi, jossa puhelinten ja palvelujen tuotanto yhdistetään.
Laptop, Netbook ja MiniLaptop Pienillä kannettavilla tietokoneilla alkaa olla nimityksiä aivan riittämiin. Nyt Nokia tuo pakkaa hämmentämään omansa nimellä Booklet3G. Nokian sivuilla olevien kuvien mukaan laite muistuttaa jossakin määrin Applen alumiinisia kannettavia ja siinä tulee olemaan Windows7? käyttöjärjestelmä sekä pitkältä tuntuva 12 tunnin akunkesto. Laiteen ominaisuuksiin kuuluu nimen mukaan 3G yhteys. Tämä tarkoittanee sitä, että pelkkä SIM-kortti riittää eikä mitään mokkuloita eikä vekkuloita tarvita internetyhteyden muodostamiseen. Lisäksi laitteeseen voi ostaa sisältöä Nokian Ovi sovelluskaupasta ja Nokia Music Storesta. Sivuilta europe.nokia.com/find-products/mini-laptop löytyy lisätietoa laitteesta.
Nokian uusi N900-puhelin muistuttaa N97-mallia. Siinä samanlainen alta esiin liukuva näppäimistö ja kosketusnäyttö. Käänteentekevää on, että puhelimen käyttöjärjestelmänä ei olekaan vanha tuttu Symbian vaan Linux-pohjainen Maemo. Laite tulee olemaan N-sarjan uusi lippulaiva. Se on pakattu täyteen multimediaominaisuuksia ja nopeita verkkoyhteyksiä. Se julkistetaan virallisesti 02.09.09 samassa Nokia World-tapahtumassa Stugartissa kuin edellä mainittu Booklet3G.
Kuvia Kuokkalankoskelta
sunnuntai 30. elokuuta 2009
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Vko 34
Kalastus
Viinikanjoki
Kävin tiistaina ongella Parkanossa, tuossa kirpputorien luvatussa kaupungissa. Kalastelin aluksi minigolfradan suvannossa ja totesin, että vettä on joessa kuivan kesän jäljiltä äärimmäisen vähän. Jossakin vaiheessa virtaus silminähden piristyi ja vesi alkoi nousta. Nousu jäi tosin vajaaseen 10 senttiin.
Seuraava pysäkki oli alajuoksulla oleva Turpeuslampi. Laavunpuolella koski ei veden puutteen vuoksi ollut kalastettavissa. Kalastus täällä olikin luonteeltaan enemmän englantilaistyyppistä lammikko-ongintaa. Yritin kalastaa pienellä oranssilla leechillä mahdollisesti virran alla väijyviä kirjoja, mutta tällä kertaa saalin koko rajoittui lähinnä kissankalakaliberiin. Laavun kunto ei totisesti innostanut nauttimaan eväitä. Totuuden nimessä on myönnettävä, että sama asiantila on monessa muussakin kalapaikassa. Kaiken lisäksi paikka on lähellä Parkanon keskustaa ja melko suojainen, joten siitä helposti tulee ns. nuorison suosikki. Tällaisen paikan kunnossapito vaatisi melkoisesti resursseja.
Parkanoon Käenmäentien varteen on avattu jonkinlainen automuseo. En ehtinyt tutustua paikan tarjontaan. Ohi ajaessani totesin siellä olevan ainakin joitakin 60-luvun autoklassikkoja.
Varsinkin näin matalalla vedellä Viinikanjoen kalastettavuus on varsin heikko. Jyrkät ja louhikkoisen rannat korostuvat nyt erityisesti. Selvien ottipaikkojen ja monttujen mataluus ei näin syyskesällä tarjoa kalastajalle mitään erityisiä elämyksiä. Olen muilta perhokalastajilta kuullut, että kesän sateettomuus on kiusannut muitakin pieniä jokia kuten Kihniön koskia.
Luvan hinta on noussut 13,50€. Kirjoituspalkkio on näköjään nyt 1,50 €. Kalastajan kannalta on sama kenen kirstuun kolikko vilahtaa jos hinta nousee eikä korotuksen vastineeksi tarjota mitään uutta. Koskenrannan kyltit on tosin uusittu ja Kaironkosken vessa näytti olevan vaihteeksi pystyssä.
Siuronkoski
Päivä kului välinetestin parissa. Hankin yli 20 vuotta palvelleen Drennanini tilalle vähän tuoreempaa vapateknologiaa. Drennanin 10-jalkainen aihio on ilmeisesti lasikuitua ja paino sen mukainen. Aina vähänkin pidemmän kalastusrupeaman jälkeen orastava tenniskyynerpää muistutti itsestään kevyellä vihlomisella. Uusi vapa oli selkeästi kevyemmän ja jäntevämmän tuntuinen ja tärkeät rullaus ominaisuudet ovat melkeinpä paremmat kuin vanhassa. Taktinen vaihto streamereistä ja leecheistä isoihin perinteisiin uppoperhoihin osoittautui tuottoisaksi.
Toinen testi oli hyrräkelan/vavan kokeilu. Tuntui oudolta heittää ”virvelillä” 15 vuoden jälkeen. Hyrräkelalla heittäessä on omat pikkuniksinsä. Onneksi ne palautuivat mieleen nopeasti enkä saanut aikaan mainittavaa siimasotkua. Huolimattomasti hyrräkelaa käsiteltäessä on mahdollista saada aikaan koko siiman tuhoava ”linnunpesä” käden käänteessä.
Muut asiat
Lauantai meni jääkiekon merkeissä. Kävin katsastamassa Hakametsässä mystisestä syystä Tampere Kamppeniksi nimetyn tapahtuman. Tampere Cupia ei tänä vuonna pelata Tapparan vetäydyttyä keväällä hankkeesta. Tapparan organisaatiolle ilmeisesti riitti ponnistukseksi syksyn Florida Panthers peli.
Eri ikäisten juniorien jälkeen kohtasivat Ilveksen ja Tapparan liigamiehistöt. Yhdistetään Ilveksen maalivahtipeli, Tapparan puolustus ja parhaat hyökkääjät molemmista yhdeksi joukkueeksi niin saataisiin aikaan porukka, joka luultavasti saattaisi selvitä SM-liigassa kuuden parhaan joukkoon. Taso ei totisesti häikäissyt. Illan maineteko oli Marko Anttilan (#61 Ilves) lämärikisan voittotulos 150 km/h.
Kuvia Parkanosta
Viinikanjoki
Kävin tiistaina ongella Parkanossa, tuossa kirpputorien luvatussa kaupungissa. Kalastelin aluksi minigolfradan suvannossa ja totesin, että vettä on joessa kuivan kesän jäljiltä äärimmäisen vähän. Jossakin vaiheessa virtaus silminähden piristyi ja vesi alkoi nousta. Nousu jäi tosin vajaaseen 10 senttiin.
Seuraava pysäkki oli alajuoksulla oleva Turpeuslampi. Laavunpuolella koski ei veden puutteen vuoksi ollut kalastettavissa. Kalastus täällä olikin luonteeltaan enemmän englantilaistyyppistä lammikko-ongintaa. Yritin kalastaa pienellä oranssilla leechillä mahdollisesti virran alla väijyviä kirjoja, mutta tällä kertaa saalin koko rajoittui lähinnä kissankalakaliberiin. Laavun kunto ei totisesti innostanut nauttimaan eväitä. Totuuden nimessä on myönnettävä, että sama asiantila on monessa muussakin kalapaikassa. Kaiken lisäksi paikka on lähellä Parkanon keskustaa ja melko suojainen, joten siitä helposti tulee ns. nuorison suosikki. Tällaisen paikan kunnossapito vaatisi melkoisesti resursseja.
Parkanoon Käenmäentien varteen on avattu jonkinlainen automuseo. En ehtinyt tutustua paikan tarjontaan. Ohi ajaessani totesin siellä olevan ainakin joitakin 60-luvun autoklassikkoja.
Varsinkin näin matalalla vedellä Viinikanjoen kalastettavuus on varsin heikko. Jyrkät ja louhikkoisen rannat korostuvat nyt erityisesti. Selvien ottipaikkojen ja monttujen mataluus ei näin syyskesällä tarjoa kalastajalle mitään erityisiä elämyksiä. Olen muilta perhokalastajilta kuullut, että kesän sateettomuus on kiusannut muitakin pieniä jokia kuten Kihniön koskia.
Luvan hinta on noussut 13,50€. Kirjoituspalkkio on näköjään nyt 1,50 €. Kalastajan kannalta on sama kenen kirstuun kolikko vilahtaa jos hinta nousee eikä korotuksen vastineeksi tarjota mitään uutta. Koskenrannan kyltit on tosin uusittu ja Kaironkosken vessa näytti olevan vaihteeksi pystyssä.
Siuronkoski
Päivä kului välinetestin parissa. Hankin yli 20 vuotta palvelleen Drennanini tilalle vähän tuoreempaa vapateknologiaa. Drennanin 10-jalkainen aihio on ilmeisesti lasikuitua ja paino sen mukainen. Aina vähänkin pidemmän kalastusrupeaman jälkeen orastava tenniskyynerpää muistutti itsestään kevyellä vihlomisella. Uusi vapa oli selkeästi kevyemmän ja jäntevämmän tuntuinen ja tärkeät rullaus ominaisuudet ovat melkeinpä paremmat kuin vanhassa. Taktinen vaihto streamereistä ja leecheistä isoihin perinteisiin uppoperhoihin osoittautui tuottoisaksi.
Toinen testi oli hyrräkelan/vavan kokeilu. Tuntui oudolta heittää ”virvelillä” 15 vuoden jälkeen. Hyrräkelalla heittäessä on omat pikkuniksinsä. Onneksi ne palautuivat mieleen nopeasti enkä saanut aikaan mainittavaa siimasotkua. Huolimattomasti hyrräkelaa käsiteltäessä on mahdollista saada aikaan koko siiman tuhoava ”linnunpesä” käden käänteessä.
Muut asiat
Lauantai meni jääkiekon merkeissä. Kävin katsastamassa Hakametsässä mystisestä syystä Tampere Kamppeniksi nimetyn tapahtuman. Tampere Cupia ei tänä vuonna pelata Tapparan vetäydyttyä keväällä hankkeesta. Tapparan organisaatiolle ilmeisesti riitti ponnistukseksi syksyn Florida Panthers peli.
Eri ikäisten juniorien jälkeen kohtasivat Ilveksen ja Tapparan liigamiehistöt. Yhdistetään Ilveksen maalivahtipeli, Tapparan puolustus ja parhaat hyökkääjät molemmista yhdeksi joukkueeksi niin saataisiin aikaan porukka, joka luultavasti saattaisi selvitä SM-liigassa kuuden parhaan joukkoon. Taso ei totisesti häikäissyt. Illan maineteko oli Marko Anttilan (#61 Ilves) lämärikisan voittotulos 150 km/h.
Kuvia Parkanosta
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Vko 31- 33
Kalastus on viime aikoina jäänyt valitettavan vähälle, koska urbaaninkin kalamiehen täytyy varustautua talven varalle näin syyskesällä. Viikko 31 vierähti lähinnä puita liiteriin roudatessa.
Sen verran vapa-aikaakin toki on vietetty, että kävin 30.7 katsomassa New York Dollsia Tullikamarin Pakkahuoneella. Kyseinen bändi ei ole koskaan kuulunut varsinaisiin suursuosikkeihini, mutta Tampereen rocktarjonnasta täytyy ottaa se ilo irti mitä siitä on saatavissa. Jos ei halua joka kesä kuulla Eppuja, Yötä ja Popedaa teltassa Keskustorilla ei auta olla turhan valikoiva konserttien suhteen. Muutama viimeinen näkemäni liveakti kuvaa hyvin tarjonnan sekalaisuutta ja toisaalta suppeutta. Olen käynyt katsomassa Twisted Sistessiä, Leningran Cowboyssia, Jetro Tullia ja nyt siis New York Dollsia. Lyhykäisyydessään siis tilaisuuksissa, joissa kaljuuntuvat miehet soittavat kaljuuntuville miehille. Springsteenin jouduin valitettavasti jättämään väliin.
Keikalla soundit kuulostivat muutaman ensimmäisen biisin ajan melkoiselta mökelykseltä. Sounditilanne onneksi koheni loppua kohti. Käytän nykyään konserteissa Alpinen ns. kuusitulppia. Aluksi epäilin, että tulpat olivat olivat jotenkin väärin korvissani, mutta kuulostelu ilman tulppia vahvisti havaintoni huonoista soundeista oikeaksi.
Ennen aikaan 70-luvullla tuli itsekin soitettua järjettömän kovaa ilman mitään tulppia. Keltaisen EAR-tulpat taisivat olla ainoita saatavilla olevia. Ne vaimensivat eri taajuuksia melko mielivaltaisesti, joten soittaminen niiden kanssa ei oikein onnistunut.
Kalastus
Perhoja ei aivan lähiaikoina tarvitse sitoa. Löysin ullakolta laatikon, jossa oli noin 150 sidosta. Osa perhoista oli melko karun näköisiä, mutta silti aivan normaaliin kalastuskäyttöön soveltuvia. Täytyy todeta, että olin ennen paljon luovempi sitoja kuin nykyään.
Lauantaina 15.8 pääsin pitkästä aikaa taas ns. tositoimiin Siuronkoskella. Varhaiset aamut ovat minulle ominta aikaa. Vaikka kyseessä on vain vapaa-ajan kalastus siimaa vapaan pujottaessa ja katsellessa veden pärskeitä siimasta heiton aikana nousevaa aamuaurinkoa vasten tulee mieleen, että kuuluu osaksi jo satoja vuosia vanhaa traditiota. Joidenkin lähteiden mukaan lähes nykyisen kaltaista perhokalastusta on harrastettu jo 1300-luvulta alkaen.
Woodstockin festivaalin 40-päivän kunniaksi kalastin hippihenkisillä hörhöperhoilla eli Marabou Leecheillä. Katselin Yle Teemalta Woodstockista tehdyn dokumentin ja totesin, että ajan hammas on jyrsinyt aimo kimpaleita 1960-luvun lopun musiikin syrjästä. Suuri vanhinko on, että oma pitkäaikainen suosikkibändini Creedence Clearwater Revival eli CCR ei sopimusteknisistä syistä esiinny sen paremmin levyllä kuin elokuvassakaan. Onneksi sentään The Whon osuus on mukana. On komeaa katsottavaa, kun Who soittaa Tommy-medleynsä yön muuttuessa taustalla hiljalleen aamun hämäräksi. Woodstockin suurin anti ei niinkään ollut musiikki vaan idea, että nykyisen Pirkanmaan kokoinen väkimäärä voi tulla toimeen keskenään sateessa ja mutavellissä ahtautuneena neliökilometrin kokoiselle alueelle. Ymmärrän varsin hyvin miksi se on tehnyt vahvan vaikutuksen paikalla olleisiin.
Uusia kuvia Siuronkoskelta
Sen verran vapa-aikaakin toki on vietetty, että kävin 30.7 katsomassa New York Dollsia Tullikamarin Pakkahuoneella. Kyseinen bändi ei ole koskaan kuulunut varsinaisiin suursuosikkeihini, mutta Tampereen rocktarjonnasta täytyy ottaa se ilo irti mitä siitä on saatavissa. Jos ei halua joka kesä kuulla Eppuja, Yötä ja Popedaa teltassa Keskustorilla ei auta olla turhan valikoiva konserttien suhteen. Muutama viimeinen näkemäni liveakti kuvaa hyvin tarjonnan sekalaisuutta ja toisaalta suppeutta. Olen käynyt katsomassa Twisted Sistessiä, Leningran Cowboyssia, Jetro Tullia ja nyt siis New York Dollsia. Lyhykäisyydessään siis tilaisuuksissa, joissa kaljuuntuvat miehet soittavat kaljuuntuville miehille. Springsteenin jouduin valitettavasti jättämään väliin.
Keikalla soundit kuulostivat muutaman ensimmäisen biisin ajan melkoiselta mökelykseltä. Sounditilanne onneksi koheni loppua kohti. Käytän nykyään konserteissa Alpinen ns. kuusitulppia. Aluksi epäilin, että tulpat olivat olivat jotenkin väärin korvissani, mutta kuulostelu ilman tulppia vahvisti havaintoni huonoista soundeista oikeaksi.
Ennen aikaan 70-luvullla tuli itsekin soitettua järjettömän kovaa ilman mitään tulppia. Keltaisen EAR-tulpat taisivat olla ainoita saatavilla olevia. Ne vaimensivat eri taajuuksia melko mielivaltaisesti, joten soittaminen niiden kanssa ei oikein onnistunut.
Kalastus
Perhoja ei aivan lähiaikoina tarvitse sitoa. Löysin ullakolta laatikon, jossa oli noin 150 sidosta. Osa perhoista oli melko karun näköisiä, mutta silti aivan normaaliin kalastuskäyttöön soveltuvia. Täytyy todeta, että olin ennen paljon luovempi sitoja kuin nykyään.
Lauantaina 15.8 pääsin pitkästä aikaa taas ns. tositoimiin Siuronkoskella. Varhaiset aamut ovat minulle ominta aikaa. Vaikka kyseessä on vain vapaa-ajan kalastus siimaa vapaan pujottaessa ja katsellessa veden pärskeitä siimasta heiton aikana nousevaa aamuaurinkoa vasten tulee mieleen, että kuuluu osaksi jo satoja vuosia vanhaa traditiota. Joidenkin lähteiden mukaan lähes nykyisen kaltaista perhokalastusta on harrastettu jo 1300-luvulta alkaen.
Woodstockin festivaalin 40-päivän kunniaksi kalastin hippihenkisillä hörhöperhoilla eli Marabou Leecheillä. Katselin Yle Teemalta Woodstockista tehdyn dokumentin ja totesin, että ajan hammas on jyrsinyt aimo kimpaleita 1960-luvun lopun musiikin syrjästä. Suuri vanhinko on, että oma pitkäaikainen suosikkibändini Creedence Clearwater Revival eli CCR ei sopimusteknisistä syistä esiinny sen paremmin levyllä kuin elokuvassakaan. Onneksi sentään The Whon osuus on mukana. On komeaa katsottavaa, kun Who soittaa Tommy-medleynsä yön muuttuessa taustalla hiljalleen aamun hämäräksi. Woodstockin suurin anti ei niinkään ollut musiikki vaan idea, että nykyisen Pirkanmaan kokoinen väkimäärä voi tulla toimeen keskenään sateessa ja mutavellissä ahtautuneena neliökilometrin kokoiselle alueelle. Ymmärrän varsin hyvin miksi se on tehnyt vahvan vaikutuksen paikalla olleisiin.
Uusia kuvia Siuronkoskelta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)