sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Vko 26

Perhokalastaja joettomassa maassa

Kävin kuluneella viikolla lomamatkalla Maltan pienessä saarivaltiossa. Kyseessä on pieni ja karu kivi keskellä Välimerta Sisilian ja Tunisian/Libyan välissä. Saarella ei kasva puita eikä siellä ole jokia tai järviä. Foinikialaiset hakkasivat puut pois ja rakensivat niistä laivoja jo 3000 vuotta sitten. Sen jälkeen eroosio vei kevyimmät humukset eikä puita enää kasvanut tilalle. Sama ilmiö on havaittavissa nykyään kaikkialla Välimeren ympäristöissä. Kaikki käyttövesi tehdään suodattamalla merivedestä. Hanavesi käy hampaanpesuun, mutta juomavesi ostetaan pulloissa.

Olin pikkupoikana innokas pienoismalliharrastaja. Spitfiret ja Hurricanet tulivat poikavuosina tutuiksi Airfixin kohtuuhintaisina ns. pussikoneina. Innostukseni herätti muuan samassa rapussa asunut Mikko Saarela. Hän ei vieläkään ole löytänyt parannuskeinoa pienoismallailuun. Mikon harrastuneisuuden nykytilaa voi tarkastella sivuilta www.kolumbus.fi/saarela.mikko/ . Niinpä, kun kuulin, että Maltalalla on ilmailumuseo (www.maltaaviationmuseum.com), jossa ovat edellä mainitut koneet näytillä päätin mennä vierailulle. Museo sijaitsee vanhassa RAF:n Takalin eli maltalan kielellä Ta'Qalin lentotukikohdassa. Alueella on nykyään käsityöläiskylä, Maltan ainoa jalkapallostadion ja em. museo.

Seisoessani elämäni ensimmäistä kertaa aidon ja täysikokoisen Supermarine Spitfiren vieressä näyttelyhallin hämärässä tajusin häivähdyksen millaista elämä on saattanut olla kun nämä muinoin leluina pitämäni laitteet ovat olleet ”tuotantokäytössä”. Taistelulentojen välillä huolta omaista kaukana pommitetussa Englannissa, selviytymistä Luftwaffen lisäksi kesän ankarista helteistä ja talven kosteudesta ja sateista. Peltiset parakin eivät luultavasti antaneet kummoistakaan suojaa näitä vastaan. Hermostunutta, koska tahansa tulevan hälytyksen odottelua. Lentojen aikana jatkuva adrenaliinin virtaus ilman palautumista ja kentälle palattua taistelussa kaatuneiden tovereiden aiheuttama tyhjyyden, masennuksen ja vihan tunteiden ristiaallokko. Kaikki tämä oli pystyttävä nollaamaan ennen seuraavaa tehtävää jos mieli itse palata takaisin. Ihminen on sopeutuvainen otus. En ihmettele sanontaa, jonka mukaan sitä hiljaisempi kaveri mitä enemmän mitalleja. Sota ei varmasti miestä hilpeämmäksi muuta.

Maltalla sähkö jauhetaan pääasiassa öljyä polttamalla. Saarella ei ole varsinaisesti omia luonnonvaroja kalkkikiven lisäksi. Vaikka yli 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jatkuva kovahko tuuli suosisivat aurinkokennoja ja tuulivoimaloita ei niitä silti juurikaan näkynyt. Sähkökatkot ovat kuulemma tavallisia ja jännitteenvaihtelut yleisiä. Koko sähkönjakelu infrastruktuuri näytti silmämäärin olevan samalla tasolla kuin meillä joskus 60-luvulla.

Kulttuurin ja asutuksen ikä saarilla ylittää helposti ihmisen arkisen käsityskyvyn. Gozon saarella sijaitsee maailman vanhin ihmisen rakentama, edelleen pystyssä seisova rakennus. Unescon maailmanperintölistalla oleva Ggantijan temppelialue saa Egyptin pyramidit ja Englannin Stonehengen näyttämään teini-ikäisiltä. Ikäeroa on noin tuhat vuotta pyramideihin ja kaksituhatta vuotta Stonehengeen. Alueen ensimmäinen rakennus on rakennettu noin 6500 vuotta sitten. Viimeisen tiedon mukaan Tammerkoski on vain hiukan vanhempi. Tällaisissa paikoissa ihminen haluaisi kernaasti kokea jotain ylevää yhteyttä muinaisten aikojen kansoihin ja rakentajiin, mutta ensimmäinen mieleen tuleva ajatus taisi olla ”Vau, että on vanha”. Tästä huolimatta Malta oli erittäin suositeltava kokemus.

Sivuilta www.maltavista.net pääsee tarkastelemaan aluetta paremmin mm. ilmakuvista.


Muutamia kuvia Maltalta

torstai 18. kesäkuuta 2009

Vko 25

Kalastus

Viikosta 25 näytti muodostuneen yllättävän kiireinen monessakin mielessä, enkä valitettavasti ehtinyt lainkaan kalalle tällä viikolla. Paremman puutteessa olen sentään ehtinyt katsella yhden kalastusaiheisen DVD:n. AEGMedian tuottaman ”Trout Bum Diaries vol.2, New Zealand”. Kyse on saman sarjan levystä kuin joskus aikaisemmin mainitsemani Patagoniassa kuvattu video.

Tässäkin neljä kaverusta kiertää Uutta Seelantia tällä kertaa risalla Toyota Hiacella. Autoa tuunattiin asianmukaisesti maalaamalla siihen maastokuvioita ja laittamalla pässin pääkallo koristamaan etumaskia. Uuden Seelannin maisemat ovat todella upeita kuten jokainen, joka on nähnyt ”Taru Sormusten Herrasta” - trilogian tietää.

Perhoina käytettiin isoja peurankarvasta sidottuja pintaperhoja ja erittäin pitkiä, 5-6 metrisiä ohuita perukkeita. Luulisi olevan melko vaikeaa kalastaa oudokseltaan kaksi kertaa vavan mittaisella perukkeella. Pitkän perukkeen tarve selittyy erittäin kirkkailla vesillä. Kalastaja näkee taimenen ja vastavuoroisesti myös toisinpäin. Kalastus näytti tapahtuvan siten, että penkalta katseleva tähystäjä kertoi veden rajassa kyyristelevälle heittäjälle minne pitää heitto suunnata. Maltti oli valttia vielä kalan iskettyäkin. Nyrkkisääntö oli, että ennen vastaiskua piti malttaa lausua mielessään sanat”God Save the Queen” muutoin kala ei ehtinyt kunnolla ottaa perhoa. Kunnon Kansainyhteisö meininkiä Uudessa Seelannissa.

Minulle ennennäkemätön kuvakulma tällä videolla on ns. vapakamera, jossa kamera on kiinnitetty jotenkin vavan kahvaan ja kuvasta näkyvät heiton vaiheet erikoista kulmasta.

Muut aiheet

Musiikki

Yle Teema näyttää seitsemän osaista sarjaa bluesista. Sarja on seuraamisen arvoinen jos musta musiikki tai yleensä populaarimusiikin historia kiinnostavat. Sarjasta näytetään sunnuntaina 21.6.09 klo 11:30 kolmas osa, joten vielä ehtii mainiosti mukaan.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Vko 24

Kalastus

Poltinkoski

Käväisin perjantaina vanhalla suosikkikoskellani Ikaalisten Poltinkoskella. Vuosina 1990 – 97 kalastin täällä vähintään 5-10 kertaa kaudessa. Aikanaan tänne myytiin myös vuosilupia, mutta käytännöstä on valitettavasti luovuttu. Minulla oli kausikortti joelle useina vuosina peräkkäin. Paikan minulle vinkkasi muuan vanhempi perhomies, Reska. Reskan suosikki oli musta NallePuh iltahämärissä parkkipaikan suvannossa. Tämä yhdistelmä osoittautui monen taimenen ja kirjolohen turmaksi vuosien saatossa.

Heti parkkipaikalta laskevan kosken jälkeen joki laajeni useiksi mataliksi helposti kahlattaviksi haaroiksi. Tällä alueella oli useita antoisia pintaperhopeilejä ja toisaalta myös virtauksen rantapenkkaan kovertamia ja puiden mukavasti varjostamia monttuja streamereilla tai pupilla kalamiehen koeteltavaksi. Leimallista paikalle oli, että talven jäät muokkasivat pohjaa voimallisesti ja joka kevät se vaati tuttavuuden uudistamista. Usein oli syntynyt kokonaan uusi monttu tai jäät olivat kasanneet hiekkaa keoiksi, jolloin syntyi uusia paikkoja taimen väijyä ravintoa ja perhomiehen taimenta.

Kohtuullisin toivein suuntasin edellä kuvatulle paikalle. Kasvillisuus oli muuttanut tuttua rantapolkua jonkin verran, mutta löysin lopulta oikean erkaneman rantaan. Fiilis oli samalainen kuin luokkakokouksessa, jossa vanhoja luokkakavereita näkee vuosikymmenten jälkeen. Maisemassa oli muutamia tuttuja piirteitä, mutta paljon oli muuttunut. Isoin muutos oli vedenpinnan korkeuden kohoaminen lähes metrin korkeammaksi kuin muistini kalastuskesinä. Tämä johtui suvannon alaosan vanhan myllypadon korvaamisesta kivirauniolla. Vanha ykkösottipaikani oli näköjään kadonnut. Suvannon saarekkeissa törrötti aavemaisen näköisiä pystyyn kuolleita puita ja vanha kahlausreittini oli aivan liian syvän veden peitossa kulkea. Taimenen mielestä muutos on varmaan ollut parempaan suuntaan. Syönnösalue on laajentunut ja toisaalta kosken alaosassa oleva kutusorakko saa varmasti olla paremmassa rauhassa kuin ennen.

Poltinkoskelle lupia myydään edelleen golfkentän kahviosta. Hinta (15€) on nykyisellään ehkä lievästi yläkanttiin. Aluetta on toki paljon, kalaa kohtuullisesti ja parkkipaikkojakin on, mutta lievää taantumistakin on havaittavissa. Positiivista on, että luvan voi maksaa myös maksuautomaatilla tai nettipankkiin.

Olin nuotiopaikalla sanalla muutaman nuoremman polven kalamiehen kanssa. Eräällä heistä oli Scientific Anglersin Sharkskin siima. Kaveri kehui muuten siiman heitto-ominaisuuksia, mutta valitteli karhean pinnan syövän sormea pitkissä kalastus sessioissa.

Muut aiheet

Musiikki

Löysin levyhyllystäni matkamusiikiksi erään rockmusiikin merkkipaaluista, The Ramones- yhtyeen liven ”It's Alive”. Levyn materiaali on suurimmalta osaltaan nauhoitettu Lontoon Rainbow-teatterissa uudenvuodenaattona 1977. Ostin levyn aikoinaan joskus keväällä 1979 tuplavinyylinä. Valitettavasti aika on hoitanut kyseisen levyn jonnekin kateisiin. Sittemmin hankin levyn uudelleen cd-muodossa. Levyllä omana aikanaan pahasti aliarvostettu bändi näyttää nykyajan muusikoille montako tietokonetta tarvitaan täydellisen rocksoundin saavuttamiseen. Marshall, Mosrite, risat farkut ja etunoja olivat kaikki mitä oli ja kaikki mitä tarvittiin.

Minulla oli onni nähdä Ramones Tampereen Tekun lavalla toukokuussa 1977 soittamassa saman setin samalla miehityksellä kuin levyllä. Tampereella on siihenkin mennessä käynyt erilaisia viheltäjiä ja puhaltajia aina ulkomaita myöten, mutta Ramones pystyi iskemään tunnissa pysyvän jäljen syvälle alitajunnan syövereihin. Bändi ei jutellut joutavia, ei poseerannut eikä kosiskellut yleisöä. Näin Ramot sen jälkeen pariin otteeseen ja konsepti osoittautui kestäväksi. Vertailun vuoksi kuuntelin Ramojen jäähyväiskeikalta talletetun liven ”We're Outta Here! ” uudelleen ja totesin, että haluan muistaa aina Ramot juuri sellaisena kuin he olivat It's Alivellä.

Ohessa pari kuvaa 1977 Tampereen Ramones-keikalta vanhan soittokaverini Pasi Lahdenojan ikuistamana.

Ramokuvat

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Vko 23

Kalastus

Siuronkosken kesä on alkanut. Pääskyset ovat sankoin joukoin rakennelleet pesiään voimarakennuksen harvojen räystäslautojen alle. Vesiperhosten paljous alueella yllätti. Hieman karu, kivetty ja vuolas uoma saattaa aluksi tuntua vesiperhosen kannalta huonolta ympäristöltä. Toisaalta alue on sangen vehmas ja varsinkin maantiesillan alapuolinen alue on varmasti sirvikkään suvulle otollista aluetta. Vallitseva laji näytti olevan harmaa ja sentin kahta puolta pituudeltaan. En liene kovin väärässä jos veikkaan lentäväisiä Hydropsyche sukuhaaraan kuuluviksi.

Kalastamissani virtavesissä törmää harvoin haukeen, mutta Siurossa tähänkin on mahdollisuus. Olen kuullut, että alasuvannossa saattaa asua suuriakin köriläitä. Itse pääsin tekemään tuttavuutta terävähampaisen jänkäkoiran kanssa aivan voimalakanavan niskalla. Tärppi, vastaisku, muutama kunnon potku ja peruke poikki. Ohut perhoperuke ei kestänyt hauen suussa montaakaan hetkeä ja kala sai koristeekseen isohkon Supertinselin.

Muut aiheet

IT

Microsoft julkaisi keskiviikkona 03.06.09 uuden hakukoneen nimeltä Bing. Julkaisusta oli aikaisemmin huhuja liikkeellä työnimellä Kumo. Joku nokkela keksi jo, että nimi on lyhennys sanoista ”Bing Is Not Google”. Eri lähteistä lukemieni juttujen mukaan Microsoft lähtee markkinoimaan hakukonettaan kohtuullisella 80 -100 miljoonan USD:n budjetilla.

Muistan, että noin vuosi sitten MS osti yhtiön joka kehitti semanttista hakukonetta. Tämä operaatio sopii hyvin MS:n toimintaideaan, jossa yhtiöön ostetaan tuote tai/ja kierrätetään muiden ideoita. MS:n ”läpimurto hitti” oli MSDOS, joka myytiin IBM:n mikrotietokoneiden käyttöjärjestelmäksi. Tuotteen valmistaja oli alunperin Seattle Computer Products ja OS:n nimi 86-DOS.

Binggiä nimitetään hakukoneen sijaan päätöksentekokoneeksi tai semanttiseksi hakukoneeksi. Jos olen oikein ymmärtänyt semanttinen hakukone antaisi teoriassa vastaukseksi hakuun ”perhokalastus Pirkanmaa” vaikkapa kalastusvälinekauppiaita, kalapaikkoja, luvan myyjiä, ansioituneita kalamiehiä ja Tesoman Perhomessut. Semantiikka tässä tarkoittanee, että hakukone osaa yhdistellä Internetistä löytyviä sivuja niiden sisällön merkityksen mukaan. Tavallinen hakukone etsii vain sivuilla olevia sanoja.

Tavallinen Google ja Bing antoivat melko samanlaisia tuloksia. Ei siis vielä mitään kovin järisyttävää, mutta antaa ajan kulua. Jotain tässä uudessa boomissa on oltava takana, koska tällä hetkellä semanttisia algoritmeja hyödyntäviä hakupalveluja vyöryy tulvaksi asti markkinoille. Kokeilkaapa vaikkapa www.wolframalpha.com, www.google.com/squared tai www.bing.com.