Vko 13

Kevään tuleminen ei näytä edistyvän kovinkaan vauhdikkaasti. Kalastuskauden alku siirtyy sitä mukaa eteenpäin. Perhomessut näyttävät sijoittuvan vko 15 loppuun ja talvi on ennusteiden mukaan silloin vielä voimissaan. Mitä kalastaja voi siis tehdä jos kalaan ei pääse, vaikkakin Siuron päiväkirjassa näyttäisi olevan jo varsin lupauksia antavia merkintöjä.

Kalastaja voi mennä kuuntelemaan rockmusiikkia vaikkapa Tullikamarin Klubille. Kalamiehen suursuosikki jo kaukaa 70- luvun hämäristä, nyt jo lähes 70-vuotias Walesin kitaravelho ja pubrockin kruunamaton kuningas Dave Edmunds piipahti Tampereella pääsiäissunnuntaina. Keikka oli valitettavan lyhyt ja Klubin tapaan soundit olivat, sanoisinko hieman luonnoksen asteella. Edellinen ”kohtaamisemme” tapahtui hieman yli 30 vuotta sitten Turun Ruisrockissa. Vettä on tuon jälkeen virrannut erilaista koskista viljalti.

Vanhaherra Dave soitti kaikki tutut "I Hear You Knocking"- hitistä Love Sculpture- aikaiseen Sapelitanssiin. Henkilökohtaisesti jäin kaipaamaan Rockpile- hittejä kuten"Teacher Teacher" ja"Queen of Hearts”.  

Dave Edmunds

Kuva: J. Åman / This file is licensed under the
Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license.

Tuottajana hän toiminut mm. San Franciscolaiselle, niin ikään kestosuosikilleni, Flamin’ Grooviesille. Edmundsin kädenjälki kuuluu selvästi yhdessä hienoimmista ja samalla unohdetuimmista rockin klassikkolevyistä ”Shake Some Action”.

Näyttää siltä, että kaikki vanhat kitarataiturit siirtyvät hiljalleen uran kääntyessä loppusuoraa kohti käyttämään Fenderin Telecasteria. Gibson 335  ja pikkutakki olivat pitkään Edmundsin tavaramerkkejä, mutta nyt ”eläkevuosinaan”  hän näyttää siirtyneen kokonaan Telecasteriin ja T-paitaan. Telecasterhan on kitaramaailman yleistyökalu, joka pitää vireensä keikkaolosuhteissa ja kuulostaa aina kyllin rockilta.

Vko 8 / 2013

Pieni tauko kalastuksessa on ohi ja uusi kausi on aluillaan. Näköpiirissä on ilmeinen tarve supistaa vierailtavia paikkoja. Olen laittanut Parkanon boikottiin koskapa paikan kalastettavuus on tasaisesti huonontunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rantoja ei raivata, heittopaikat puskittuvat, kulkeminen on hankalaa kaatuilleitten puunrunkojen takia. Viimeinen niitti minun ja Viinikanjoen pitkälle suhteelle lyötiin kun kuulin, että ns. Leijona- puiston alue eli vanhan minigolfradan tienoo tulisi kalastuskieltoalueeksi.

Poltinkosken hehku on myös vuosien varrella hiipunut. Paikka ei ole enää hetkeen tarjonnut samanlaisia elämyksiä kuin joskus 10 -15 vuotta sitten. Ehkä vika on minussa, ehkä paikassa?

Uusi suosikkini on Vilppulankoski. Asuinpaikastani ei matkaa kerry yhtään enempää kuin Parkanoon ja kalastettavuus ja myös saalis ovat toista luokkaa.

Alkavalla kaudella on muutama ns. must- asia. Retki Merikarvialle, pari Kokemäenjoelle ja luonnollisesti vuosilupa Siuroon. Parasta Siurossa on hyvä saavutettavuus, hyvä web- sivusto, erityisesti saalispäiväkirjaosio, jolla Jukka- niminen puuhamies jaksaa ilahduttavasti kommentoida ja informoida.

Järjestävän seuran sivujen mukaan Perhomessut näköjään ovat mukavasti lähellä kotikuntani jäähallissa 13 – 14.4.2013.

Kevään tuloa odotellessa.