Vko 21

Kalastus

Vertailevaa tutkimusta

Mieleeni juolahti tehdä pikku vertailu kahdesta viime aikojen vierailukohteestani Vilppulankoskesta ja Viinikanjoesta. Kuten olen tainnut mainita olen käynyt Viinikalla ”urani” aikana lukuisia kertoja saaden lukuisia kaloja. Vilppula on jäänyt vähän vieraammaksi paikaksi.

Ajomatka: Vilppulankoskelle ajomatka kestää asuinpaikastani vajaa kymmenen minuuttia kauemmin kuin Parkanoon.

Parkkipaikat: Viinikanjoen alaosan parkkipaikkoihin mahtuu noin kymmenen autoa. Yläosan tilanne onkin sitten tosi huono. Otaksun, että laillisesti Kaironkoski / Haapaskoski alueella voi pysäköidä kaksi autoa. Entinen parkkipaikka on puhkaistu uudisasutukselle johtavaksi tieksi ja tieliikennelaki suhtautuu melko nuivasti risteysalueella pysäköintiin. Vilppulaan mahtuu kymmenkunta autoa vaivatta.

Kalastettavuus: Parkanossa karttaan merkattua aluetta on paljon, mutta perhokalastajan kannalta mielenkiintoisia paikkoja on verraten vähän. Hitaasti virtaavia nivoja ja isoja suvantolampia sekä paikkoja joissa pääsyä rajoittavat jyrkät törmät on varmasti 80% kokonaismäärästä. Vilppulankoski on huomattavasti lyhyempi, mutta kauttaaltaan kalastettavissa heittolaitureiden ja helppokulkuisen maaston ansioista.

Lupa: Lupa maksaa molemmissa paikoissa 13€ (2009) kirjoituspalkkion kanssa. Molempiin voi lupia ostaa useista eri paikoista mm. paikallisilta huoltoasemilta. Kumpaankaan paikkaan lupaa ei voi maksaa kotona nettipankin kautta. Molemmilla paikoilla on nettisivut.

Vesistö: Viinikanjoki sijaitsee kahden pienehkön järven Linnajärven ja Parkanojärven välissä. Vilppulankoski kuuluu Näsijärven vesistöön.

Otti: Kalantuloa en pysty vertailemaan kunnolla. Vilppulankoskessa vaikutti olevan potentiaalia ensimmäisen kerran perusteella. Viinikanjoesta olen saanut varmasti oman osani kalaa. Varsinkin nyt kieltoon mennyt Kairon niskaniva on ollut varsin suosiollinen kautta vuosien.

Koska kuljen kalamatkani autolla parkkipaikalla on iso painoarvo. Auto täytyy saa jätettyä jonnekin järkevästi. Maaston kuljettavuus ja kosken kalastettavuus ovat niinikään tärkeitä. Tällä perusteella epäilen, että suuntaan kulkuni tänä kesänä useammin Vilppulaan kuin Parkanoon.

Siuronkoski

Olen tähän asti pitänyt erilaisia ottikalentereita enemmän tai vähemmän sammakkoennustajien elkeinä, mutta helatorstaina Siuronkoskella ryhdyin miettimään olisiko niissä sittenkin jotakin. Menin koskelle noin 11:30 ja juuri kun astuin autosta ulos ja aloin vyöttäytymään sotisopaan ja kokoamaan vapaa huomasin, että lyhyen ajan sisällä koskesta saatiin neljä kalaa. Kun sain itseni hilattua heittoetäisyydelle tilanne olikin jo mukavasti rauhoittunut eikä haavia tarvinnut tahria kalaan koko loppupäivänä. Kotona tarkistin ajankohdan ja huomasin, että lyhyt ja terävä syöntihuippu oli ajoittunut kalenterin mukaan juuri kuumimpaan ottiaikaan.


Haihunkoski

Sunnuntaina käväisin minulle entuudestaan täysin oudossa paikassa Viialan Haihunkoskella. Paikka on osa Viialan läpi virtaavaa Tarpianjokea. Koskella näyttää olevan yhteys Vanajaveteen ja Mallasveteen. Vesi oli erittäin ruskeaa ja sameaa. Pinnasta polaroideilla katsottuna näkyvyys oli alle kaksi vaparengasta. En muista olenko koskaan kalastanut näin ”tukkoisessa” koskessa. Paikallinen asiantuntija tiesi kertoa, että eilen (23.5.09) oli paikkakunnalle tullut sadetta melko rovaus. Paikka oli ns. pienimuotoinen eli homma oli luonteeltaan kevyttä purokalastusta. Luokan #4 - #5 välineet riittävät tänne mainiosti.

Mielenkiitoinen yksityiskohta oli kosken jakaantuminen neljään uomaan maantiesillan yläpuolella. Alue on vanhaa kulttuuriseutua ja epäilen, että saaret ovat ainakin suurelta osin ihmiskäden muovaamia. Paikalla näytti opastetaulun mukaan olleen teollisuutta ainakin koko 1900- luvun ajan. Neliholvinen suojeltu kivisilta on rakennettu joskus 1880-luvulla.

Jossakin parkkipaikan lähistöllä sijainnee jonkinlainen jäteveden käsittelylaitos tai pumppaamo. Kuten viini asiantuntijat luonnehtisivat paikan ”pukee” eli tuoksu oli erikoislaatuinen sekoitus tuomen kukkien tuoksua ja vienosti tuulen mukana leijailevaa paskan hajua.

Yleisilmeeltään koski oli rehevä ja varsinkin niska vaikutti lupaavalta pintaperhopaikalta hämärtyvänä kesäiltana. Joitakin pieniä ja tarkemmin tunnistamattomia vesiperhosia lenteli jo nyt kosken yllä varjopaikoissa. Paikallistin useita kohteita joita vesien vähän selkiinnyttyä kannattaa käydä tutkimassa uudelleen.

Paikallinen kalastusseura on nähnyt viihtyvyyden eteen kiitettävästi vaivaa. Katos ja tulentekopaikka olivat esimerkillisessä kunnossa ja ainakin kahdessa paikassa penkin vieressä oli erilliset vapatelineet. En muista nähneeni moisia kuin Kymijoella kahvilan ulkopuolella. Suositeltava paikka lähellä Tamperetta. Luvan voi maksaa kotona seuran sivuilla annetulle tilille ja Tampereella ainakin Lielahden SporttiPekka myy lupia.

Kuvia Haihunkoskelta
www.viialanperhokalastajat.net