Vaikka lumi tuli Tampereen leveysasteille isänpäivänä, varsinainen talvi antaa vielä odottaa itseään. Silti se aika, kun perhokalastajakin täytyy siirtyä sisäharrasteisiin on vääjäämättä koittamassa. On aika palata kirjahyllyn aarteiden pariin, opiskella uusia taitoja, verestää vanhoja tai sitten vain paeta räntäsadetta Norman Macleanin mukana Blackfoot-joelle Montanan ikuisesti lämpimään kesään.
Kirjahyllystäni löytyi vuonna 2002 edesmenneen Gary LaFontainen kirjan ”The Dry Fly, New Angels”. Tämän kirjan opit on kerätty Montanan kirkkaista koskivesistä, Henry's Forkilta ja Yellowstone Riveriltä. Kirjassa puhutaan paljon näyttäytyvän kalan kalastamista ja ”presentaatiosta”. Tämä tarkoittanee sitä, miten perhoa uitetaan kalan edessä ja miten perukkeen valinta ja heiton onnistuminen vaikuttavat kalan ottihalukkuuteen. Suomessa näyttäytyvän kalan kalastaminen on erittäin harvinaista herkkua. Vaikka soiden ojitus ja metsänhoito ovat tarkkaan säädeltyä puuhaa lietealtaineen ja laskeuma-alueineen, niin metsämaasta vesiin huuhtoutuva hienoinen humus värjää silti täkäläiset vedet usein ruskeiksi ja läpinäkymättömiksi.
LaFontain oli todella asialleen omistautunut kalastaja ja tuottelias kirjailija. Hän jopa harrasti sukellusta saadakseen ensikäden tuntuman virtavesien ekosysteemiin, taimen elämään sen omassa ympäristössä ja vesihyönteisiin. Noista harrasteista syntyi hänen hänen ehkä tunnetuin teoksensa, perhokirjojen klassikko, ”Gaddisflies” ja perho ”Deep Sparkle Pupa”. Olen joskus omistanut kyseisen kirjan, mutta näyttää siltä, että se on jäänyt ikilainaan jollekin tuntemattomaksi jäävälle taholle. Muotivirtaukset haluavat joskus vetää perhokalastajankin mukanaan markkinamiesten kiveämiin koskiin, hetkellisten, pinnallisten ja nopeasti katoavien houkutusten pariin. Silloin hyvä perusteos on kuin rauhallisesti kosken alta eroava akanvirta, joka palauttaa mielen ja miehen takaisin kestävien ja koeteltujen perusarvojen suvantoon.
LaFontaine oli kotoisin Yhdysvaltain itärannikolta, mutta muutti nuorena miehenä opiskelemaan Montanaan. Hän oli jo tuolloin innokas kalastaja ja Montana on luultavasti maailman paras paikka asua jos on hurahtanut perhokalastukseen.
Itse en ole mikään mainittava pintaperhokalastaja. Edustan pikemminkin ”ärsyke-streameri-uppoperho” koulukuntaa. Suomen usein sameissa vesissä pintaperho, samassa mielessä kuin sen tässä kirjassa esitetään, ei ole varsinainen ykkösvalinta. Olen käynyt silloin tällöin Keski-Suomessa ja esim. Kymönkosken niska iltahämärissä vesiperhosjäljitelmällä kalastettaessa on tarjonnut muutamia ikimuistoisia elämyksiä.
Taimenen rauhoitus näyttää loppuvan vko 47 maanantaina. Mahdollista Siuronkosken käyntiä täytyy siis odottaa viikonloppuun. Kirjoitushetkellä tarkistetut pitkän aikavälin sääennusteet lupaavat plus asteita lauantaille ja sunnuntaille 21 -22.11. Pakkaset näyttävät muutenkin väistyvän ja kosteampi ilmanala valtaa Skandinavian aina joulukuun alkupuolelle asti. Värikkäät, normaalia isompaan koukkuun sidotut uppoperhot olivat syyskesällä Siuronkoskella kovaa valuuttaa. Nähtäväksi jää, mihin kala ottaa näin kaamosaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti