Kävin tiistaina heittämässä perhoa ja samalla myös hyvästit Merikarvianjoelle tämän kauden osalta. Ennen seuraavaa Merikarvian kalastus sessiota on välissä talvi, joskus kylmä ja viiltävä, joskus kaunis ja kimmeltävä, mutta nykyään täällä etelässä useimmiten vain sateinen ja sumuinen.
Syyssateet ja säännöstelyjuoksutukset olivat nostaneet vedenpinnan lähelle keskiarvoja, joten tällä kerralla saattoi puhua jo varsinaisesta koskikalastuksesta. Erityisesti innostusta lisäsi muutama kohtuullinen syyskala Lankosken saalispäiväkirjassa. Kuluneella viikolla Merivianjoesta näyttää saadun mm. 8.3 kg kirjo ja muutama yli 50 cm siika.
Keli oli mukavan puolipilvinen ja ajankohtaan nähden kohtuullisen lämmin. Auton mittari näytti parhaimmillaan +6 Puukosken parkkipaikalla. Kalastuksen kannalta tällainen sää on lähes optimaalinen. Kotiin unohtuneita neopreenihanskoja tuli silti aamulla ikävä. Kalastin tällä kerralla pelkästään tutulla Puukoskella Tässä blogissa ei juuri puhuta saaliista, eikä koskaan tulla näkemään kuvaa kala kädessä virnistelevästä kalastajasta. Sen verran voin kuitenkin vihjata, että viikon 42 postauksessa mainittu uusi kela sai Puukoskella melko räväkän tulikasteen, eikä luokan #8 vapakaan ollut yhtään liikaa.
Muut asiat
Musiikki
Matkamusiikkina Merikarvialle oli Doobie Brothersin tupla-CD ”The Very Best of …” . Tutkimattomia ovat musiikin tiet. Ihmettelin mielessäni miten sama musiikki saattaa miellyttää suomalaista ikinörttiä 2000- luvulla ja kalifornialaista helvetinenkeliä 70-luvulla. Kyseinen soitin- ja lauluyhtye oli aikanaan ja taitaa edelleenkin olla erilaisten nahkaliivijengien ykkössuosikki Amerikan markkinoilla. Kyllähän tässä paikoin toki lauletaan, kuinka moottorit jylisevät avoimella valtatiellä ison taivaan alla. Itse näen bändillä jonkin verran musiikillista yhtäläisyyttä omiin suosikkeihini Neil Youngiin, The Byrdsiin ja CCR:ään.
Jääkiekko
Jääkiekon SM-liigaan on saapunut huolestuttava ilmiö. Jostakin syystä tänä syksynä on ollut useita tapauksia, jossa laidan lähellä oleva pelaaja kääntää viime hetkellä taklaajalle selkänsä. Tähän voi olla useitakin syitä, kuten molemminpuolinen virhearvio, mutta muutamassa tapauksessa taklattu on vuorenvarmasti nähnyt taklauksen tulevan. Tämä on varmasti kaikkein vaarallisin tapa yrittää kalastaa jäähyjä vastustajalle. Pahimmassa tapauksessa tilanne voi johtaa taklatun neliraajahalvaukseen, mielestäni se on vähän liian kova hinta ylivoimapelistä.
Laitataklaus ja ryntäys ovat hyvästä syystä kiellettyjä, mutta yhtä lailla vastuutonta on selän kääntäminen. Jääkiekossa vauhti on nykyään kova, miehet isoja ja vahinkoja sattuu muutenkin, joten laji tulisi varsin hyvin toimeen ilman tällaisia lieveilmiöitä. Jonkinlainen korjaus saattaisi tapahtua, jos kurinpitoryhmä tutkisi nauhoilta myös taklatun toiminnan näissä tilanteissa.
IT
Viikon IT-vinkki tulee päivittäjille. Jos omistat Applen iPodin ja olet ajatellut päivittää vanhan Windows-käyttiksesi uuteen ”Seiskaan”, niin varo 64-bittisiä versioita. Applen iTunes ohjelma ei ainakaan vielä tue 64-bittistä Windowsia. Vaikkakin otokseni on melko suppea, niin kaikki tähän asti näkemäni ”Seiskan” päivityspaketit ovat olleet 64-bittisä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti