Joulu alkaa olla miltei kosketusetäisyydellä ja talvipäivänseisauskin on jo 21.12. klo 19:47 Suomen aikaa. Se siis tarkoittaa vuodessa hetkeä, jolloin aurinko on etelässä ollessaan pohjoiselta pallonpuoliskolta katsottuna taivaalla alimmillaan. Tämän jälkeen juhannukseen onkin aikaa enää vain puoli vuotta.
Omiin joulumuistoihini liittyy olennaisena osana sauna. Olen kotoisin maalaistalosta ja talvisauna oli sijoitettu navettarakennuksen päätyyn, jonne jouduttiin kulkemaan pihan poikki. Selkeimmät muistot liittyvät pakkasiltoina kirkkaana näkyvään tähtitaivaaseen. Sitä tuijotellessa lapsen mielikuvitus sai vapaasti laukata pitkin yllä kaartuvaa Linnunrataa ja miettiä kysymyksiä, joihin moderni tähtitiede näyttää vieläkin etsivän vastauksia. Nykyisin oma joulunajan rituaalini on hiljentyminen aatonaatto-tai aattoiltana kuuntelemaan läpi Elviksen ja Phil Spectorin joululevyt.
Jouluun kuuluu kinkun ja laatikkoruokien lisäksi myös nykyään jo hieman katoamassa oleva joulutarinoiden perinne. Ne meistä, jotka ovat eläneet lapsuuttaan 50- ja 60-luvuilla saattavat muistaa radioista tulleet Taatan joulupakinat. Niissähän Nobel-palkittu kirjailija F. E. Sillanpää luki omia joulutarinoitaan, lähinnä lapsuutensa jouluista Hämeenkyrössä. Itse en ole mikään mainittava tarinankertoja, mutta tähän blogiin sopiva urbaani joulutarina löytyy elokuvasta Smoke. Siinä Harvey Keitelin esittämä tupakkakauppias Auggie Wren kertoo oman joulutarinansa William Hurtin esittämälle kirjailijalle Paul Benjaminille. Ohessa parikin linkkiä kyseiseen tarinaan.
Tämä on vuoden 2009 viimeinen postaus, joten Urbaani Kalamies toivottaa mahdollisille lukijoilleen Svengaavaa Joulua ja Kalaisaa Uutta Vuotta.
http://video.google.com/videoplay?docid=9126107317581611574&ei=XMYpS62_FYig2ALI5cTKBQ&q=auggie+wren&hl=fi#
http://www.christmasmagazine.com/en/spirit/story10.asp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti