Kuokkalankoski
Kävin päivänä muutamana tutustumassa paremmin Lempäälän Kuokkalankosken kalastusalueeseen. Ajoaika on moottoritien ansiosta lyhyempi kuin jopa Poltinkoskelle. Hakkarinkoski vaikuttaa melko lupaavalta. Rannat ovat tosin melko jyrkät ja on olemassa pieni riski, että korkealla vedellä alueen kalastettavuus perhovälineillä heikkenee huomattavasti. Perhokalastaja esittääkin pienen toiveen muutamien heittopaikkojen raivaamisesta rantatörmään.
Hakkarin kartanon vieressä on Kuokkalakosken niska. Paikka näytti kalastettavalta ja maastossa olevista jäljistä päätellen lupa-alue kattaa kosken molemmat rannat. Siltojen alla on rantapengerrys ja alavirtaan mennessäkin mahdollisia heittopaikkoja löytyi tarpeeksi. Tällä kohtaa joki näytti sen verran syvältä ja vuolaalta, että veden ollessa normaalikorkeudella täällä kannattaisi kokeilla ns. spinflugaa ja hyrräkelaa.
Parkkipaikkoja näyttää olevan kaikissa kohteissa riittävästi ja opasteet kalapaikoille ovat kunnossa. Lempäälä vaikuttaa ulospäin ripeästi kehittyvältä kunnalta. Ainakin em. Hakkarinkosken läheisyyteen on nousemassa rivitaloja useamman peltosaran leveydeltä.
Meininki tuntuu muutenkin kansainväliseltä koskapa osa opasteista on englanniksi ja Herralankosken parkkipaikalla olevassa taulussa on paikan säännöt myös venäjäksi. Lieneekö tähän syynä se, että viereisen Katepalin alueella odotteli lastausvuoroaan useampikin venäläisessä rekisterissä oleva rekka.
Aikaisemmalla retkelläni en huomannut mielenkiintoista yksityiskohtaa. Herralakoskessa on vedenkorkeusmittari koskeen juntatussa tolpassa taukokatoksen edessä. Hyvä oivallus ja perhomiehelle tarpeellinen kapine, jonka soisi yleistyvän muuallakin. Mitta-asteikko alkaa 30 cm ja ulottuu 90cm. Kirjoitushetkellä tolpan juurikin oli kuivalla maalla. Varsinkin veden ollessa näin vähissä Herralankosken virtauksessa erottuu selvä keskiuoma. Virtausta pystytään kaiketi levittämään ja tasaamaan juoksuttamalla vettä molemmista patoporteista. Veden savisameus näyttää kuuluvan paikan luonteeseen oleellisena osana.
Kaiken kaikkiaan 90€ vuosiluvasta ei näin monipuoliseen paikkaan tunnu pahalta hinnalta. Uskoisin tekeväni pikku investoinnin ensi kauden alussa. Paikan ruuhkaisuus vähän arveluttaa, mutta toisaalta esim. Siuronkoskella homma näyttää toimivan hyvin kalastuspaineesta huolimatta. Olen muilta perhomiehiltä kuullut, että Lempäälässä on aika-ajoin havaittavissa pieni pysähtyneisyyden sivumaku. Vanhan kalaslusetiketin, heitto tai pari ja pari askelta alavirtaan, soisi yleistyvän ruuhkaisilla etelän koskilla. Edesmennyt Lauri Syrjänen oli tämän aatteen voimakas puolestapuhuja.
Muut asiat
Musiikki
Beatlesin viimeisen yhdessä levyttämän levyn, Abbey Roadin, julkaisusta tuli 26.9. tasan 40 vuotta. Sopivasti syyskuun alkupuolella julkaistiin kaikki Beatles-levyt uudelleen masteroituna versioina. Niinhän siinä tietysti kävi, että minunkin täytyi ostaa Abbey Road ja Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band kolmanteen kertaan. Minulla on jo sekä 70-luvulla hankitut vinyylit että 90-luvulla ostettu CD:t ja nyt sitten, totta kai remasteroidut CD:t.
Tyydyin ainoastaan näihin kahteen mestariteokseen. Nuukana miehenä minusta alkoi tuntua siltä, että kaikki levyt sisältävän paketin hinta 250 € on vähän liikaa jo ennestään kahteen kertaan ostamistani levyistä. En tosin itse ole kuullut kaikkia näitä uusia versioita Beatlesin varhaisemmista levyistä, mutta tuttavani väittävät niiden kyllä kuulostavan oleellisesti paremmilta kuin ennen.
Täytyy kyllä myöntää, että soundit, jopa MP3-soittimelle riipattuna, tuntuvat selvästi ruokaisimmilta kuin ennen. Varsinkin jo ennestään hieno biisi ja upea sovitus ”A Day In The Life” tuntuu nousevan aivan uusiin sfääreihin. Soundien selkeys on merkittävästi parantunut ja erityisesti bassokuvioista tuntuu nyt saavan selvää aivan uudella tavalla. Paul McCartneyn soiton monivivahteisuun ja ilmeikkyys erottuu paremmin kuin vanhoilla CD-versioilla. Samoin laulusuoritukset kuulostavat paikoin paljon entistä paremmilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti