Kalastus on viime aikoina jäänyt valitettavan vähälle, koska urbaaninkin kalamiehen täytyy varustautua talven varalle näin syyskesällä. Viikko 31 vierähti lähinnä puita liiteriin roudatessa.
Sen verran vapa-aikaakin toki on vietetty, että kävin 30.7 katsomassa New York Dollsia Tullikamarin Pakkahuoneella. Kyseinen bändi ei ole koskaan kuulunut varsinaisiin suursuosikkeihini, mutta Tampereen rocktarjonnasta täytyy ottaa se ilo irti mitä siitä on saatavissa. Jos ei halua joka kesä kuulla Eppuja, Yötä ja Popedaa teltassa Keskustorilla ei auta olla turhan valikoiva konserttien suhteen. Muutama viimeinen näkemäni liveakti kuvaa hyvin tarjonnan sekalaisuutta ja toisaalta suppeutta. Olen käynyt katsomassa Twisted Sistessiä, Leningran Cowboyssia, Jetro Tullia ja nyt siis New York Dollsia. Lyhykäisyydessään siis tilaisuuksissa, joissa kaljuuntuvat miehet soittavat kaljuuntuville miehille. Springsteenin jouduin valitettavasti jättämään väliin.
Keikalla soundit kuulostivat muutaman ensimmäisen biisin ajan melkoiselta mökelykseltä. Sounditilanne onneksi koheni loppua kohti. Käytän nykyään konserteissa Alpinen ns. kuusitulppia. Aluksi epäilin, että tulpat olivat olivat jotenkin väärin korvissani, mutta kuulostelu ilman tulppia vahvisti havaintoni huonoista soundeista oikeaksi.
Ennen aikaan 70-luvullla tuli itsekin soitettua järjettömän kovaa ilman mitään tulppia. Keltaisen EAR-tulpat taisivat olla ainoita saatavilla olevia. Ne vaimensivat eri taajuuksia melko mielivaltaisesti, joten soittaminen niiden kanssa ei oikein onnistunut.
Kalastus
Perhoja ei aivan lähiaikoina tarvitse sitoa. Löysin ullakolta laatikon, jossa oli noin 150 sidosta. Osa perhoista oli melko karun näköisiä, mutta silti aivan normaaliin kalastuskäyttöön soveltuvia. Täytyy todeta, että olin ennen paljon luovempi sitoja kuin nykyään.
Lauantaina 15.8 pääsin pitkästä aikaa taas ns. tositoimiin Siuronkoskella. Varhaiset aamut ovat minulle ominta aikaa. Vaikka kyseessä on vain vapaa-ajan kalastus siimaa vapaan pujottaessa ja katsellessa veden pärskeitä siimasta heiton aikana nousevaa aamuaurinkoa vasten tulee mieleen, että kuuluu osaksi jo satoja vuosia vanhaa traditiota. Joidenkin lähteiden mukaan lähes nykyisen kaltaista perhokalastusta on harrastettu jo 1300-luvulta alkaen.
Woodstockin festivaalin 40-päivän kunniaksi kalastin hippihenkisillä hörhöperhoilla eli Marabou Leecheillä. Katselin Yle Teemalta Woodstockista tehdyn dokumentin ja totesin, että ajan hammas on jyrsinyt aimo kimpaleita 1960-luvun lopun musiikin syrjästä. Suuri vanhinko on, että oma pitkäaikainen suosikkibändini Creedence Clearwater Revival eli CCR ei sopimusteknisistä syistä esiinny sen paremmin levyllä kuin elokuvassakaan. Onneksi sentään The Whon osuus on mukana. On komeaa katsottavaa, kun Who soittaa Tommy-medleynsä yön muuttuessa taustalla hiljalleen aamun hämäräksi. Woodstockin suurin anti ei niinkään ollut musiikki vaan idea, että nykyisen Pirkanmaan kokoinen väkimäärä voi tulla toimeen keskenään sateessa ja mutavellissä ahtautuneena neliökilometrin kokoiselle alueelle. Ymmärrän varsin hyvin miksi se on tehnyt vahvan vaikutuksen paikalla olleisiin.
Uusia kuvia Siuronkoskelta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti