Vko 34

Kalastus

Viinikanjoki

Kävin tiistaina ongella Parkanossa, tuossa kirpputorien luvatussa kaupungissa. Kalastelin aluksi minigolfradan suvannossa ja totesin, että vettä on joessa kuivan kesän jäljiltä äärimmäisen vähän. Jossakin vaiheessa virtaus silminähden piristyi ja vesi alkoi nousta. Nousu jäi tosin vajaaseen 10 senttiin.

Seuraava pysäkki oli alajuoksulla oleva Turpeuslampi. Laavunpuolella koski ei veden puutteen vuoksi ollut kalastettavissa. Kalastus täällä olikin luonteeltaan enemmän englantilaistyyppistä lammikko-ongintaa. Yritin kalastaa pienellä oranssilla leechillä mahdollisesti virran alla väijyviä kirjoja, mutta tällä kertaa saalin koko rajoittui lähinnä kissankalakaliberiin. Laavun kunto ei totisesti innostanut nauttimaan eväitä. Totuuden nimessä on myönnettävä, että sama asiantila on monessa muussakin kalapaikassa. Kaiken lisäksi paikka on lähellä Parkanon keskustaa ja melko suojainen, joten siitä helposti tulee ns. nuorison suosikki. Tällaisen paikan kunnossapito vaatisi melkoisesti resursseja.

Parkanoon Käenmäentien varteen on avattu jonkinlainen automuseo. En ehtinyt tutustua paikan tarjontaan. Ohi ajaessani totesin siellä olevan ainakin joitakin 60-luvun autoklassikkoja.

Varsinkin näin matalalla vedellä Viinikanjoen kalastettavuus on varsin heikko. Jyrkät ja louhikkoisen rannat korostuvat nyt erityisesti. Selvien ottipaikkojen ja monttujen mataluus ei näin syyskesällä tarjoa kalastajalle mitään erityisiä elämyksiä. Olen muilta perhokalastajilta kuullut, että kesän sateettomuus on kiusannut muitakin pieniä jokia kuten Kihniön koskia.

Luvan hinta on noussut 13,50€. Kirjoituspalkkio on näköjään nyt 1,50 €. Kalastajan kannalta on sama kenen kirstuun kolikko vilahtaa jos hinta nousee eikä korotuksen vastineeksi tarjota mitään uutta. Koskenrannan kyltit on tosin uusittu ja Kaironkosken vessa näytti olevan vaihteeksi pystyssä.

Siuronkoski

Päivä kului välinetestin parissa. Hankin yli 20 vuotta palvelleen Drennanini tilalle vähän tuoreempaa vapateknologiaa. Drennanin 10-jalkainen aihio on ilmeisesti lasikuitua ja paino sen mukainen. Aina vähänkin pidemmän kalastusrupeaman jälkeen orastava tenniskyynerpää muistutti itsestään kevyellä vihlomisella. Uusi vapa oli selkeästi kevyemmän ja jäntevämmän tuntuinen ja tärkeät rullaus ominaisuudet ovat melkeinpä paremmat kuin vanhassa. Taktinen vaihto streamereistä ja leecheistä isoihin perinteisiin uppoperhoihin osoittautui tuottoisaksi.

Toinen testi oli hyrräkelan/vavan kokeilu. Tuntui oudolta heittää ”virvelillä” 15 vuoden jälkeen. Hyrräkelalla heittäessä on omat pikkuniksinsä. Onneksi ne palautuivat mieleen nopeasti enkä saanut aikaan mainittavaa siimasotkua. Huolimattomasti hyrräkelaa käsiteltäessä on mahdollista saada aikaan koko siiman tuhoava ”linnunpesä” käden käänteessä.


Muut asiat

Lauantai meni jääkiekon merkeissä. Kävin katsastamassa Hakametsässä mystisestä syystä Tampere Kamppeniksi nimetyn tapahtuman. Tampere Cupia ei tänä vuonna pelata Tapparan vetäydyttyä keväällä hankkeesta. Tapparan organisaatiolle ilmeisesti riitti ponnistukseksi syksyn Florida Panthers peli.

Eri ikäisten juniorien jälkeen kohtasivat Ilveksen ja Tapparan liigamiehistöt. Yhdistetään Ilveksen maalivahtipeli, Tapparan puolustus ja parhaat hyökkääjät molemmista yhdeksi joukkueeksi niin saataisiin aikaan porukka, joka luultavasti saattaisi selvitä SM-liigassa kuuden parhaan joukkoon. Taso ei totisesti häikäissyt. Illan maineteko oli Marko Anttilan (#61 Ilves) lämärikisan voittotulos 150 km/h.

Kuvia Parkanosta