Vko 24

Kalastus

Poltinkoski

Käväisin perjantaina vanhalla suosikkikoskellani Ikaalisten Poltinkoskella. Vuosina 1990 – 97 kalastin täällä vähintään 5-10 kertaa kaudessa. Aikanaan tänne myytiin myös vuosilupia, mutta käytännöstä on valitettavasti luovuttu. Minulla oli kausikortti joelle useina vuosina peräkkäin. Paikan minulle vinkkasi muuan vanhempi perhomies, Reska. Reskan suosikki oli musta NallePuh iltahämärissä parkkipaikan suvannossa. Tämä yhdistelmä osoittautui monen taimenen ja kirjolohen turmaksi vuosien saatossa.

Heti parkkipaikalta laskevan kosken jälkeen joki laajeni useiksi mataliksi helposti kahlattaviksi haaroiksi. Tällä alueella oli useita antoisia pintaperhopeilejä ja toisaalta myös virtauksen rantapenkkaan kovertamia ja puiden mukavasti varjostamia monttuja streamereilla tai pupilla kalamiehen koeteltavaksi. Leimallista paikalle oli, että talven jäät muokkasivat pohjaa voimallisesti ja joka kevät se vaati tuttavuuden uudistamista. Usein oli syntynyt kokonaan uusi monttu tai jäät olivat kasanneet hiekkaa keoiksi, jolloin syntyi uusia paikkoja taimen väijyä ravintoa ja perhomiehen taimenta.

Kohtuullisin toivein suuntasin edellä kuvatulle paikalle. Kasvillisuus oli muuttanut tuttua rantapolkua jonkin verran, mutta löysin lopulta oikean erkaneman rantaan. Fiilis oli samalainen kuin luokkakokouksessa, jossa vanhoja luokkakavereita näkee vuosikymmenten jälkeen. Maisemassa oli muutamia tuttuja piirteitä, mutta paljon oli muuttunut. Isoin muutos oli vedenpinnan korkeuden kohoaminen lähes metrin korkeammaksi kuin muistini kalastuskesinä. Tämä johtui suvannon alaosan vanhan myllypadon korvaamisesta kivirauniolla. Vanha ykkösottipaikani oli näköjään kadonnut. Suvannon saarekkeissa törrötti aavemaisen näköisiä pystyyn kuolleita puita ja vanha kahlausreittini oli aivan liian syvän veden peitossa kulkea. Taimenen mielestä muutos on varmaan ollut parempaan suuntaan. Syönnösalue on laajentunut ja toisaalta kosken alaosassa oleva kutusorakko saa varmasti olla paremmassa rauhassa kuin ennen.

Poltinkoskelle lupia myydään edelleen golfkentän kahviosta. Hinta (15€) on nykyisellään ehkä lievästi yläkanttiin. Aluetta on toki paljon, kalaa kohtuullisesti ja parkkipaikkojakin on, mutta lievää taantumistakin on havaittavissa. Positiivista on, että luvan voi maksaa myös maksuautomaatilla tai nettipankkiin.

Olin nuotiopaikalla sanalla muutaman nuoremman polven kalamiehen kanssa. Eräällä heistä oli Scientific Anglersin Sharkskin siima. Kaveri kehui muuten siiman heitto-ominaisuuksia, mutta valitteli karhean pinnan syövän sormea pitkissä kalastus sessioissa.

Muut aiheet

Musiikki

Löysin levyhyllystäni matkamusiikiksi erään rockmusiikin merkkipaaluista, The Ramones- yhtyeen liven ”It's Alive”. Levyn materiaali on suurimmalta osaltaan nauhoitettu Lontoon Rainbow-teatterissa uudenvuodenaattona 1977. Ostin levyn aikoinaan joskus keväällä 1979 tuplavinyylinä. Valitettavasti aika on hoitanut kyseisen levyn jonnekin kateisiin. Sittemmin hankin levyn uudelleen cd-muodossa. Levyllä omana aikanaan pahasti aliarvostettu bändi näyttää nykyajan muusikoille montako tietokonetta tarvitaan täydellisen rocksoundin saavuttamiseen. Marshall, Mosrite, risat farkut ja etunoja olivat kaikki mitä oli ja kaikki mitä tarvittiin.

Minulla oli onni nähdä Ramones Tampereen Tekun lavalla toukokuussa 1977 soittamassa saman setin samalla miehityksellä kuin levyllä. Tampereella on siihenkin mennessä käynyt erilaisia viheltäjiä ja puhaltajia aina ulkomaita myöten, mutta Ramones pystyi iskemään tunnissa pysyvän jäljen syvälle alitajunnan syövereihin. Bändi ei jutellut joutavia, ei poseerannut eikä kosiskellut yleisöä. Näin Ramot sen jälkeen pariin otteeseen ja konsepti osoittautui kestäväksi. Vertailun vuoksi kuuntelin Ramojen jäähyväiskeikalta talletetun liven ”We're Outta Here! ” uudelleen ja totesin, että haluan muistaa aina Ramot juuri sellaisena kuin he olivat It's Alivellä.

Ohessa pari kuvaa 1977 Tampereen Ramones-keikalta vanhan soittokaverini Pasi Lahdenojan ikuistamana.

Ramokuvat