Vko 15

Kalastus

Suunnitellun pitkäperjantain sijaan jouduin siirtämään kevään ensimmäisen kalastuskokemukseni pääsiäismaanantaiksi. Tammerkoski ja Mältinranta ovat riittävän tilavia paikkoja tutkia vieläkö vapa ja siima tottelevat kalastajaa talven jälkeen. Olen Tampereella liikkuessani havainnut, että perinteinen tyylikkään bunkkerimainen koskenrannan keidas, Koskipuiston Rosso, on remontissa. Ei kylläkään tullut mieleeni, että samalla paikan seinässä oleva Tammerkosken lupa-automaatti on työmaa-alueen aitojen sisällä. Onneksi lupa löytyi Hatanpäänvaltatien R-Kioskilta. Myyjättären mukaan lupien kysyntä on em. syystä ollut heillä ennätysmäisen vilkasta.

Tammerkosken niskasta on kehittynyt vuosien vieriessä melkoinen juppikylä. Tampereen kalleimpia neliöhintoja on rakennettu molemmille puolille koskea ja entinen rähjäinen, nuhjuinen ja epämääräinen Finlaysonin patruuna von Nottbeckin tallialue on muuttunut jonkinlaiseksi kokoperheen kivakiva-elämyspuistoksi.

Itse kalastuskokemus jäi köyhänlaiseksi, koska patoluukut olivat kiinni ja minkäänlaista virtausta ei esiintynyt. Parin tunnin tuokio muuttui varsinaisen kalastuksen sijaan pitkähköksi heittoharjoitukseksi ja siimatestiksi. Ostin talvella Kalastusvälineestä Visionin Compound WF8F- siiman. Siima osoittautui erittäin pitkäheittoiseksi ja periaatteessa helposti käsiteltäväksi ajoittain puuskaisesta etelätuulesta huolimatta. Ainoa pikku miinus tulee running-osan melkoisesta muistista, ainakin viileissä (ilma +2, vesi +3) olosuhteissa. Siima toimi hyvin täysin kokotoimisen vanhan Drennan vapani kanssa. Ensi viikonloppuna pyrin hakeutumaan virtaavampien vesien ääreen, jossa kalastus onnistuisi paremmin.

Ajanpuutteen takia olen pitänyt melko pitkän tauon varsinaisesta lohenkalastuksesta. Olen urheasti päättänyt alkavana kesänä käydä ainakin Kokemäenjoella, ainakin muutaman kerran. Muistelin, että minulla on vähintään kohtuulliset kahdenkäden lohivälineet. Etsiskelyn tulos oli yllättävä. Totesin, että minulla on yhden vavan sijaan peräti kaksi lohivapaa ja kolme kelaa, eikä mikään niistä ollut sellainen kuin alunperin muistin. Tämä oli varmaan luonnon oma tapa kertoa, että kannattaisi harrastaa tätäkin lajia vähän useammin.


Muut aiheet

Viikon IT- juttu tulee Englannin vehmaalta maaseudulta Buckinghamshirestä. Keski-Englanti oli uutta tekniikkaa vastustaneiden Luddiittien vahvaa aluetta 1800-luvun alkupuolella. Luddiitien tuhovimman kohteena olivat etenkin alueen kehrääjien ja kutojien vihaamat koneelliset kehräämöt ja Kehruu Jennyiksi ristityt kehruukoneet. Kunnon Luddittihenkeen Buckinghamshireläiset piirittivät katunäkymiä Google Mapsiin kuvaavan auton kuvainnollisesti hangoin ja soihduin varustautuneina ja estivät kuvaamisen kylässään. Välikohtaus päättyi kuitenkin rauhallisesti ilman henkeen tai omaisuuteen kohdistuvaa fyysistä vahinkoa. On merkillepantavaa, että juuri Englannissa vastustetaan Googlen Street View kuvauksia kaikkein ponnekkaimmin yksityisyyden suojan nimissä. Luulisi brittien jos keiden tottuneen kuvaamiseen. Esimerkiksi Lontoossa tuskin pääsee ns. rännin väliä niin ettei tule ainakin neljän eri turvakameran ikuistamaksi.

Musiikillinen loppukevennys

Kaverini oli 70-luvulla I-Klubilla Tampereella ( Tekun insinööriopiskelijoiden virkistäymispiste) katsomassa paikallista Erikeeperi- yhtyettä. Keikan jälkeen hän jutteli bändin poikien kanssa ja totesi, että bändi soittaa hyvin, mutta kannattaisi hankkiutua eroon laulajasta jolla tuskin tulisi olemaan mitään tulevaisuutta musiikki bisneksessä. Laulaja oli Pate Mustajärvi. Oma arvioni U2 yhtyeestä 1982 Ruisrockin jälkeen oli, että näistäkään jollottajista ei lopultakaan taida tulla mitään ihmeellistä. Sattuuhan näitä.

Kuvia "talviperhoista" ja Mältinrannan nykykunnosta