Kalastusvuoden ensimmäinen sesonki lähestyy uhkaavasti. Sumukorentoaika alkaa pikkuhiljaa olla käsillä. Kalamiehen mieli kaipaa jo, useamman kuukauden odottelun jälkeen, virtavetten virkistävää ja puhdistavaa voimaa. Tänä vuonna lunta on vain valitettavasti niin paljon, että parhailla tuntemillani paikoilla saavat sekä taimenet että sumukorennot olla kokolailla rauhassa.
Kelien salliessa saatan käydä verryttelemässä heittokättä jonkin lähiviikon loppuna Siuronkosken partaalla. Paikka ei, ehkä sillanalusta lukuun ottamatta, vaikuta mitenkään otolliselta sumari alueelta. Toisaalta järvestä voi nousta kevätauringon inspiroima taimen loppuliun sulaan katsastamaan paikallista pikkukala tarjontaa.
Kokonaisuutena talvikalastus ei oikein ole minun ”juttuni”. Aikoinaan, nuorempana ja innokkaampana, muistan tarponeeni Kaironkosken niskalla saapasvarren syvyisessä hangessa olettamani kalan perässä. Siima jäätyi vapaan kiinni ja saapasvarresta putoilleet lumijyvät pitivät jalat mukavan tuoreina. Käytin joskus IceOff tai IceStop nimistä tököttiä pitämään vaparenkaat sulina. Onkohan kyseistä ainetta enää nykyään kaupallisessa tarjonnassa.
Muut asiat
Musiikki
Lyhyen 25 vuoden tauon jälkeen tartuin taas sähkökitaraan. Joillakin miehillä kevään tulo herättää ylipääsemättömän autokuumeen, mutta minulla onkin yllättäen ilmennyt vakavahko kitarakuume. Sain työkaverilta tarpeettomaksi käyneen Stratocasterin koesoittoon ja yllättävän helposti kitarasta tuntuivat löytyvän vanhat ja paljon veivatut CCR-klassikot. Lisäksi käväisin Tampereen isossa kaupungissa muutamassa musiikkiliikkeessä katsastamassa tarjontaa. Aika näyttää mihin tämäkin hullutus vielä johtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti