Vko 39 – 41

Kalastus

Kävin viikon 39 lauantaina Kokemäen joella. Sumuinen aamu ei ottanut valjetakseen kunnes yhtäkkiä yhdentoista korvalla taivas suli todella upeaksi auringonpaisteeksi. Aamun sumussa tututkin maisemat saivat uudenlaisen, utuisen ja taianomaisen ilmeen. Kohteet muuttuvat isommiksi, pienemmiksi ja oudommiksi. Kosken kivi saattaa saada katsojan mielessä aivan toisenlaisen muodon ja elämän. En ihmettele ensinkään esi-isien tarvetta nähdä jumalallisia hahmoja milloin kivissä milloin kannoissa.

Mitä kalastukseen tulee niin kahden käden vavalla heittäminen, kalastuksen yhteydessä vähän moni-ilmeistä termiä käyttääkseni, koukuttaa. Monet Tenon kävijät pitävät lohen kalastusta kahden käden vavalla ainoana oikeana perhokalastuksena. Tätä näkökantaa on helppo ymmärtää jos on päässyt kokeilemaan kyseistä urheilumuotoa.


Viikon 40 lauantaina vuorossa oli Merikarvian joki. Yritin aluksi Piinukoskelle, mutta parkkipaikka oli niin täynnä, että hädin tuskin sain autoni käännettyä takaisin kivistä kapeaa polkua kohden avarampia väyliä. Ne johtivat minut Holmankoskelle. Sama juttu sielläkin, paikka oli niin täynnä autoja ja miehiä kuin vähänkin mahtui. Stäävin ohi kohti Puukoskea ajaessani aloin ihmetellä ennen näkemätöntä väen tungosta. Puukoskella on tunnetusti aika paljon tilaa niin parkissa, kuin itse koskellakin. Edellisen viikonlopun lohikuvat Lankosken Köffin saalispäiväkirjassa olivat ilmeisesti innostaneet veljiäni ja osin myös siskojani perhokalastuksessa saapumaan läntisen Suomen helmeen, Merikarvialle, sankoin joukoin.

Merikarvianjoki on poikkeusluvalla kalastettavissa myös näin kuturauhoituksen aikana. Näin on ok, mutta en silti ole täysin samaa mieltä kutusorakkojen päällä kahlaamisesta. Rohkenen ehdottaa kahlauskieltoa Merikarvialle aina kevätkauden avajaisiin asti. Uskalla epäillä, että mahdolliset mätimunat saivat aika kyytiä viimekin viikonloppuna kymmenien huopapohjien hämmentäessä kosken pohjia. Vilppulankoskella noudatetaan käytäntöä, jossa kahlaaminen on kielletty 16.11. - 31.5 niskan sorapohjalla. Merikarvian koskipaikat pystyy miltei kaikkialla kattamaan heittämällä rannaltakin.